default_mobilelogo

Kesän suurten uutisten joukossa eräs pieni mutta yllättävä on valtiovarainministeriön suhdanneyksikön päällikön Mika Kuismasen pikasiirtyminen Suomen Yrittäjien ”pääekonomistiksi”. Kauppalehdessä 03.08.2016 Kuismanen kertoi tehneensä päätöksen siirtymisestään heinäkuun puolivälissä, ja työt yrittäjäjärjestössä alkavat syyskuun alussa.

Yleensä tällaisista tehtävistä ei lähdetä kuin havumajasta, mutta se ei ole ainoa asia, joka nimityksessä herättää kysymyksiä. Selvää on, että kyseessä on järjestön uuden toimitusjohtajan Mikael Pentikäisen yllätystempaus, jolle lokakuussa uudelle kaudelle valittava puheenjohtaja Jyrki Mäkynen ja muu hallitus vain nyökyttelevät.

Järjestön jäsenillä on oikeus tietää, mitkä ovat Kuismasen valinnan perusteet. Itse hän ei Ylen Päivän kasvo-ohjelmassa 02.08.2016 vastannut kysymykseen siirtymisensä syistä, vaan kertoi sen sijaan, että hän jakaa yrittäjien kanssa samat arvot ja talouspolitiikkaa on Suomessa hoidettu suurten yritysten näkökulmasta.

Kumpikaan ei kuitenkaan vielä ole syy siirtymiselle sosiaalisesti selvästi alemman tason tehtävään.

Hieman ihmetyttää, kuinka hän on voinut viihtyä tähän saakka arvojensa vastaisessa työssä organisaatioissa, jotka ovat mahdollisimman kaukana yrittäjän arkipäivästä: valtiovarainministeriö, Euroopan keskuspankki, Suomen Pankki, Valtion taloudellinen tutkimuskeskus, OECD, Euroopan komissio. Siellähän ei lainkaan tunneta yrittäjää, vain teorioita, laskentakaavoja ja tilastokäppyröitä.

Myöskään talouspolitiikan tekeminen suurten yritysten näkökulmasta ei ole ihan uusi asia. Miksi mitta tuli täyteen vasta nyt?

Ehkä on tapahtunut äkkivalaistuminen on samaan tapaan kuin hänen nimittäjällään Pentikäisellä, joka ajettuaan pontevasti laajoja keskitettyjä ratkaisuja Helsingin Sanomien päätoimittajana huomasi yhtäkkiä, että paikallinen sopiminen olikin hänelle ”sydämen asia” (www.kaukoparkkinen.com 07.04.2016: Lestadiolais-kepulaisen koplan hämärämiehestä Suomen yrittäjien toimitusjohtaja!).

Kuismasen valaistumista saattoi nopeuttaa se, että hän hävisi kevättalvella kilpailun 10 000 euron kuukausipalkkaisesta talouspolitiikan koordinaattorin virasta. Jäsenien olisi syytä tietää, millä hinnalla me rahoitamme tätä kauppaa.

Kuismanen puhuikin Ylen haastattelussa paikallisesta sopimisesta samalla vakaumuksen rintaäänellä kuin nimittäjänsä, molempien tiedotkin perustuvat samaan lähteeseen, kuulopuheisiin.

Tämä ylenpalttinen vakaumuksellisuus antaa aiheen kysyä, mikä on Kuismasen puoluekanta, ja onko paikallisesta sopimisesta tehty diili, jonka osana on tämä nimitys. Pentikäisen ”suhmuratiivisen” toimintatavan tunteva pitää joka tapauksessa selvänä, että jokin jäseniltä salattu juju on kyseessä.

Yle nimesi Kuismasen Suomen tärkeimmäksi talousennustajaksi. Hän ei tosin ole kovin tuttu edes kaikille talouden sisäpiiriläisille, eikä kellään tunnu olevan luotettavaa tietoa edes hänen puoluetaustastaan. Omalla vastuualueellaan hänelle ei ole myöskään kovin paljoa meriittejä lähimenneisyydessä kertynyt. Ennusteet ovat menneet metsään melkoisella rytinällä, kerta toisensa jälkeen.

Puoluekytkyä tiukennetaan ja yrittäjän arjesta etäännytään

Suomen yrittäjät veti vesiperän paikallisessa sopimisessa uskoessaan, että parkkeeraaminen kepun ja kokoomuksen kylkeen tuo tuloksen.

Nyt uskotaan, että entistä tiukempi kytky auttaa.

Kun Pentikäisen toimitusjohtajanimitystä ihmettelevä Jarmo Korhonen kysyi naapuriltaan Jyrki Mäkyseltä syytä tähän, tämä vastasi, että kun puheenjohtaja on kokoomuslainen, on kepulaisen vuoro saada toimitusjohtajan pesti.

Onko nyt aika vahvistaa samaa puoluekomplottia, joka on hallituksissa ja työmarkkinajärjestöissä luonut pohjan Suomen talousahdingolle? Ja joka kesytti yrittäjäjärjestön.

Jo Pentikäisen edeltäjä Jussi Järventaus solutti järjestön ”keskuskomiteaan” muutamia demaripolitrukkeja. Tuovi Allénin työsuhde päättyi hyvin lyhyeen, eikä Pertti Rauhiokaan kauan viihtynyt järjestössä mutta ehti sentään jättää puumerkkinsä silloiseen yritysverouudistukseen. Ylen taajoista demaririveistä vuonna 2006 nimitetty viestintäpäällikkö Jarmo Hyytiäinen sen sijaan viihtyi tehtävässä eläkeikään saakka.

Omien havaintojeni mukaan parhaiten yrittäjäjärjestön toimintaa on talouden faktoilla palvellut edeltäjäjärjestön SYKL:n aikana Pirjo Latva-aho, joka jäi hiljan eläkkeelle Järvenpään elinkeinojohtajan virasta. Hän kokosi ja jakoi kentälle käytännön tietoa, jota alue- ja paikallisjärjestöt saattoivat käyttää hyväkseen monin tavoin. Hänen tointaan ei pönäköitetty edes ekonomistin tittelillä, pääekonomistista puhumattakaan.

Sitä mukaa kuin tehtävänimikkeet ovat muuttuneet komeammiksi, on jäseninfo käynyt yleisluontoisemmaksi ja pyöreämmäksi, arkitasosta etääntyneeksi.

Se muistuttaa entistä enemmän sitä makromössöä, jota teoriaherrat suoltavat vähintäänkin kotitarpeiksi, kun makroekonomistit ovat monipolisoineet talouskeskustelun, kuten valtiovarainministeriön entinen ylijohtaja Jukka Pekkarinen sanoi Suomen Pankin paneelikeskustelussa viime talvena (www.openfinland.net 29.01.2016: Kuka saa keskustella kansantaloudesta ja kuka ei?). Nyt järjestöä johdetaan entistä kauemmas yrittäjän arkipäivästä.

Joka tuntee vähänkään Pentikäisen edesottamuksia Helsingin Sanomissa, josta hän sai potkut epäluottamuksen takia, saattaa olla varma, että tämä ei ole viimeinen tempaus, jolla jäsenet yllätetään.

Lähiaikoina julkistetaan yrittäjäjärjestön historia, mistä hankkeesta jäsenet on pidetty tiukasti tietämättöminä. Sen kirjoittaja on kepun eduskuntavaaliehdokas Timo Mikkilä, tohtorismies. On mielenkiintoista nähdä, kuinka seikkaperäisesti siinä kerrotaan se järjestön alistaminen palvelemaan puoluepoliittisia intressejä, jonka pani alulle järjestön puheenjohtajana kepun Kymen piirin silloinen puheenjohtaja Risto Heikkilä.

Kauko Parkkinen
työsuhdelakimies, tietokirjailija