default_mobilelogo



On kovasti ihmetelty, miksi Suomi on jälleen kerran todettu maailman onnellisimmaksi maaksi. Siihenkin saatiin selvyys sote-vatuloinnin loppunäytöksestä.

Kepu-kansa sekosi onnesta heti, kun puolueen puheenjohtaja sotepurren kapteenina oli ajanut täydellä vauhdilla karille ja kapteeni oli jättänyt ensimmäisenä uppoavan laivan. Näin hän kertoi kantavansa vastuuta.

Suomalaiset ovat kautta historiansa tottuneet tyytymään niin vähään, murusiin, joita herrojen pöydältä tippuu. Ensin ruotsalaisilta sitten venäläisiltä. ”Tää kansa kaikki kärsinyt ja onnehensa tyytynyt".

Yrittäjät ovat tottuneet saamaan etupäässä risuja ja vihapuhetta, tasavallan korkeinta johtoa myöten. Ovatko he nyt maailman onnellisimpia yrittäjiä, kun suurien odotusten jälkeen saivat ennätysmäisen vihapuheryöpyn, ja lopuksi luu jäi käteen?

Elleivät ole, olisi kai tehtävä jotakin, erityisesti vaalien alla. Liitteenä on tähän työkalu (pdf). Vapaasti käytettävissä. Se tiedetään, että Helsingin Sanomat oli onnellinen, kun yrittäjien kaltainen kiusallinen häiriötekijä oli jälleen saatu runtatuksi ruotuun, joten vaalien edellä heidät saatettiin unohtaa ja asiaan palataan vaalien jälkeen, jos satutaan muistamaan.

Tämä kävi ilmi pääkirjoitustoimittaja Juha Akkasen kolumnista 16.11.2018 (Ay-liikkeen hovitoimittaja Juha Akkanen asialla - maassa kaikki hyvin taas/www.kaukoparkkinen.com 16.11.2018). Muu media näyttää tavan mukaan seuraavan esimerkkiä.

Sodan jälkeen vaadittiin eduskuntaan uusia kasvoja, koska suhtautuminen Neuvostoliittoon vaati perusteellista muutosta.

Samanlaista muutosta tarvittaisiin nyt suhtautumisessa yrittäjyyteen. Sama keino ehkä toimisi jälleen. Sen tulisi kiinnostaa jokaista yrittäjää ja jokaista ehdokasta, joka näkee yrittäjyyden merkityksen. Muuten ei tapahdu mitään.

J.K.

Ylen Radio 1:ssä päättyi juuri erinomainen kolmiosainen sarja 1800-luvun suurista nälkävuosista, jolloin joka kymmenes suomalainen kuoli nälkään ja tauteihin. Kovapintaisen senaattori Snellmanin vitkuttelu avun järjestämisessä pahensi tilannetta. Vallanpitäjiä ei saanut arvostella, ja totuutta kerrottiin säästeliääsi.

Kansa oli nöyrää, eikä kapinoinut, vaan tyytyi vähään ja uskoi työhön. Näin henkiin jääneiden jälkeläisistä tuli maailman onnellisimman valtion kansalaisia. Yrittäjät ovat suoraan heidän perillisiään ja ovat tottuneet tyytymään vähään ja olemaan nöyriä.

Liite!