default_mobilelogo



Suomen Yrittäjät pimittää edelleen kirjan, joka kertoo, miten järjestön tunnettuisuus luotiin sen edeltäjän Suomen Yrittäjäin Keskusliiton SYKL:n aikana taistelussa työmarkkinajärjestöjen valmistelemaa ja pääministeri Kalevi Sorsan läpi runnomaa ”työsuhdeturvalakia” vastaan. Siinä kaikki ns. porvarilliset puolueet osoittivat, ettei talouden moottoria pyörittävien yrittäjien asema niitä kiinnosta.

Kaikkein pahiten petti Suomen keskusta, joka oli moneen kertaan vakuuttanut, että he pysyvät yrittäjien tukena. Siksi yrittäjäliikkeen kepulainen historian kirjoittaja Timo Mikkilä ei mainitse itse asiaa lainkaan, vaan pitää liikkeen tuota vaihetta vain ohi menevänä ”populismina”.

Tämä sopi hyvin myös järjestön uuden toimitusjohtajan Mikael Pentikäisen ”pirtaan”. Hän oli Maaseudun Tulevaisuuden päätoimittajana puhaltanut ilmoille Juha Sipilän haastattelussa kuplan ”yhteiskuntasopimukseksi” ja halusi nyt suojata puoluetoverinsa hanketta. Joskus selviää, oliko Mikkilälle annettu tällainen ohje.

Lopputulos oli se, että jäljelle jäi kiky-raakile, jolla ay-liike torjui mm. paikallisen sopimisen, jonka hallitus yritti ”kompensoida” yrittäjille irtisanomisen helpottamisella. Sekin päättyi yhtä surkeaan mahalaskuun, mitä järjestö ei ole vieläkään kertonut jäsenilleen.

Pentikäinen piti Helsingin Sanomissa tulosta ”varsin hyvänä”, mutta ei enää itsekään uskonut siihen Ylen Politiikkaradiossa 07.02.2019 keskustelussa EK:n Jyri Häkämiehen kanssa, vaan totesi, että ”jää nähtäväksi”.

Työministeri Jari Lindströmin ihmiskokeissa jää nähtäväksi, että lopputulos on edelleenkorkeemmas käres”. Hallitus itsekin myöntää lain perusteluissa, että sitä ei voida etukäteen tietää ”oikeusvarmalla tavalla”.

Vallanpitäjät ovat aina huijanneet yrittäjiä, mutta omat edusmiehet eivät koskaan samalla tavoin. Tätä huijausta on valtamedia aina tukenut Helsingin Sanomien johdolla. Lehti on uskollisesti tukenut keskitettyjä työmarkkinaratkaisuja, tupoa, jonka ”hukkaputkesta” yrittäjille on vuosikymmenien ajan vyörytetty työllistämisen esteitä, joista pieni osa on mainittu ”Parkkisen listassa” (Työelämän ”rakennemuutos”: Lindströmin lista – ja Parkkisen/www.kaukoparkkinen.com 09.02.2019).

Tästä myös Pentikäisellä on lehden päätoimittajana vankka kokemus, viimeksi SAK:n entisen puheenjohtajan Lauri Ihalaisen ministerinä läpi runnoman ”raamisopimuksen” ja sen kylkiäisen, kolmen koulutuspäivän ”Lex Ihalaisen” tukijana (OSuVa Tuhopolitiikan 30 v-juhlanumero/www.kauko-kustannus.fi).

Sieltä on peräisin myös Pentikäisen kokemus kirjan tuhoamisesta vaikenemalla, sillä edesmennyt kirjailija Jorma Ojaharju sanoi, että ”kirja, josta Helsingin Sanomat ei ole kertonut, ei ole olemassa”. Ei silloin myöskään kirjan kirjoittajaa ole olemassa, joten hänen kanssaan tehty sopimuskin voidaan unohtaa, sanoo nimimerkki Kokemusta on.

Sääntöä vahvistava poikkeus on Suomen härskeimmästä yrityskaadosta, ilmajokelaisen insinöörin Seppo Hautalan Vise Oy:stä kertova Laillinen murha, jonka kolmea painosta on tähän mennessä myyty likimain 10 000 kappaletta, vaikka Hesari ei ole maininnut siitä sanaakaan.

Järjestöjen yhdistyminen ja politrukit tuhosivat yrittäjäliikkeen

Mikkilän historialla on haluttu luoda kuva, että järjestön tunnettuisuus on syntynyt vasta sen jälkeen, kun sen edeltäjät yhtyivät. Tosiasiassa tämä kuitenkin tuhosi ne mahdollisuudet, jotka olivat olemassa työsuhdeturvataistelun jälkeen mutta jotka politrukit järjestön hallituksessa tuhosivat. Sen sijaan järjestö keskittyi kepulaisen uuden puheenjohtajansa Risto Heikkilän tupopöytähaaveen tavoitteluun. Heikkilän kuningasajatus oli saada kepu näin sisäkautta valtakunnan foorumille.

Määritelmän mukaan politrukki on henkilö, joka panee puolueen edun niiden edun edelle, joiden hyväksi hänen tulisi toimia. Koko järjestön nousun jälkeisen ajan yrittäjäjärjestö on ollut tällaisten miesten johdettavana. Siksi mitään todellista muutosta ei ole tapahtunut. Eikä sitä ole näköpiirissäkään. Sen osoittavat myös Yrittäjäsanomien samassa numerossa julkistetut järjestön vaalitavoitteet.

Niiden selkein sanoma on, että järjestö on lyönyt hanskat tiskiin. Ne ovat kokoelma hurskaita toiveita, mitään omaa visiota tai selkeitä tavoitteita ei ole työelämän osalta tai muuten. ”Työsuhdeturvaa”, jolla yrittäjiä on nöyryytetty kahteen kertaan, ei edes mainita.

Tätä jämähtäneisyyttä kuvaa myös se, että järjestö puhuu tavoitteissaan ”osaavasta työvoimasta”, mikä ihmistä halventava ja esineellistävä kielenkäyttö kuuluu siihen 1600-luvulta periytyvään tapaan suhtautua ihmiseen, josta Terttu Grönforss puhuu väitöskirjassaan.

Jos järjestö olisi halunnut olla uudenlaisen johtamiskulttuurin tiennäyttäjänä, se olisi aikaa sitten tehnyt pesäeron wahlroosilaiseen oppiin ja sen mukaisesti toimiviin suuryrityksiin (Markkinat ja demokratia: ”Johtajien ainoa velvollisuus on kaikin laillisin keinoin maksimoida osakkeenomistajien sijoittaman pääoman arvo”/OSuVa-euroExtra/www.kauko-kustannus.fi).

Tämän wahlroosilaisen ajattelun vastakohtana SY:n olisi tullut ottaa vahvasti esille ja nimetä selvästi ykköseksi palvelutehtävä yhteistyönä työntekijöiden kanssa. Näin se olisi voinut olla tukemassa myös hoiva-alan yrittäjiä, jotka nyt samaistettiin wahlroosilaisiin suuryrityksiin, ja yrittäjien näkökulman esiin tuominen jäi yksin SY:n jäsenjärjestön Terveys- ja sosiaalialan yrittäjien puheenjohtajan Pekka Riihimäen tehtäväksi, mm. erinomaisella kirjoituksella Helsingin Sanomissa 30.01.2019

Järjestö on äskettäin julkistanut myös arvonsa. Niissä ensimmäisenä on rohkeus, mutta siitä ei tavoitteissa näy jälkeäkään.

Lisää aiheesta:

www.kaukoparkkinen.com
www.kauko-kustannus.fi

Kauko Parkkinen

Lisää/poista listalta: Internet-sivu tai Webmaster

Tältä sivulta selviävät sähköpostiosoiterekisterin ylläpitäjä ja rekisteritiedot.