default_mobilelogo

Yön yli mietittyänikään en muista, että minuun olisi koskaan suhtauduttu niin halventavasti ja avoimen pilkallisesti kuin hallituksemme puheenjohtaja Varpu ja hänen apupoikansa Jukka, kun kokouksen jo päätyttyä palasin vielä kahvilan puolelta kokoustilaan ja esitin pienen kommentin Varpun mielivaltaisesta tavasta johtaa kokousta ja talon hallintoa. Se naurun rähäkkä oli niin raaka ja sivistymätön, että sitä on vaikea edes sanoin kuvata. Siinä purkautui varmasti myös voitonriemua siitä, että jälleen kerran se onnistui täydellisesti, vaikka vastuuvapaus jäi tälläkin kertaa saamatta. Rivit eivät rakoilleet.

On helppo ymmärtää, että sen osoittama henkinen alamittaisuus synnyttää myös sellaisen uskomattoman ”sopimuksen”, josta nyt poissa ollut Pekka kertoi pihassa: Sinä päivänä, kun aika minusta jättää, he avaavat samppanjapullon.

Kun kipeän polveni takia hieman horjahdin, Jukka kommentoi sitä loistavalla vitsillä: ”Älä kaadu". Ja uusi naurun rähäkkä päälle!   Mahtaakohan tällainen nilkki kahdeksankymppisenä edes pysyä tolpillaan? Mies, joka ei muualla asuvana hallituksen jäsenenä ja kokouksen sihteerinä uskalla edes antaa yhteystietojaan.

Vaatimiamme tietoja emme tietenkään saaneet.

Melko korkeaan ikään sain elää, ennen kuin törmäsin tämän tason ihmisiin.

He tietävät, että he nauttivat poliisin ja oikeuslaitoksen sekä valtakunnansyyttäjän täydellistä suojaa. Ja rahan arvon ymmärtävän asianajajan tukea. Luotettava toiminnantarkastaja takaa, että kaikki pysyy ennallaan.

 

Ei ihme, että monen on vaikea uskoa kirjani kertomaa, että tällaista aivan oikeasti tapahtuu.


Varpu runoili aikoinaan Lions-liiton kotisivuilla N-piirin koulutusjohtajaksi pyrkiessään: ”Tehdään yhdessä maailmasta parempi paikka elää". Näinhän se tehdään. Yhdessä. Ja näin johdetaan arvopohjaisesti, (vbm = valuebased management).


Siteerasin pääministeriä: ”Eikö teitä hävetä?” Turha kysymys. Eivät he tunne sellaista.

 

Pysyn edelleen loppukaneettini sanojen takana: ”Olette meille suurempi riski kuin korona.” 


Vielä sitaatti Aapelin Pikku Pieterilta: ”Tämän päivän minä talletan muistojeni lippaaseen".

 

Kauko Parkkinen