default_mobilelogo

Johtajuus punnitaan kriisitilanteissa, silloin kun kaikki ei menekään sillä tavoin helppona läpijuoksuna kuin etukäteen on luvattu. Jyrki Mäkysellä tämä Waterloo oli 19.10.2014, kun olin vähän kurmoottanut häntä, kuten Pohjanmaalla sanotaan, vähintäänkin keskustelujemme välttelemisestä ja Seinäjoen tilaisuuden laistamisesta mitään ilmoittamatta. Ehdin jo epäillä, että hän oli häipynyt perunakuoppaan. Vieläkään en tiedä, mikä oli poissaolon syy.

Jo tämä seikka osoitti huonoa stressinsietokykyä, mutta seuraava viesti kertoi jo täydellisestä harkintakyvyn menetyksestä. Toisen syyttäminen valehtelemisesta ja leimaaminen ihmiseksi, joka ei ansaitse kunnioittamista, tuskin on edes laulun arvoinen, on sellaista toisen ihmisen tuomitsemista, että siihen taitaa olla valtuuksia vain pohjalaisella komialla luonteella. Mäkynen ei ole esittänyt näyttöä valehtelemisesta, joten syytän häntä herjauksesta.

Tietenkin on kysymys paniikin aiheuttamasta primitiivireaktiosta, mutta vastuullisesta asemassa olevan tai siihen pyrkivän olisi silloinkin pystyttävä harkitsemaan sen veran, että ei pane liikkeelle ihan mitä tahansa. Tämä olisi puheenjohtajasta päättävien mielestäni syytä ottaa huomioon.