default_mobilelogo

Kaikki suomalaiset, varsinkin media, järkyttyivät vuoden vaihteessa, kun Suomen nuoret kiekkoleijonat, maailman mestarit, putosivat tämän vuoden mestaruusotteluista ja joutuminen rupusakkiin uhkasi. Tämän katastrofin syitä analysoi Helsingin Sanomien toimittaja Tuomas Hämäläinen osuvasti 02.01.2017.

Lähtökohta oli hänen mukaansa väärin viritetty: Oli ”kiire tehdä tulosta tilanteiden tunnistamisen kustannuksella”. Valmentaja oli asennoitunut Hämäläisen mukaan väärin: ”Rautakorpi korosti ennen kisoja nopeaa pystysuuntaan pelaamista ja pelin pikaista kääntämistä hyökkäysalueella laidoilta maalille". Ja ”Suomi teki pakonomaisesti eforttia, niin että sitä ei syntynyt lainkaan”.

Tietämättään Hämäläinen kuvasi osuvasti myös toista samanaikaista katastrofia, joka herätti paljon vähemmän huomiota. Tilastokeskus julkaisi 30.12.2016 vuoden viimeiset ennakkotiedot ulkomaankaupastamme. Ne kertoivat, että vienti oli lokakuussa laskenut edellisestä vuodesta viisi prosenttia. Tuonti oli laskenut vähän vähemmän, mutta kauppatase koko vuodelta oli raskaasti miinuksella.

Juha Sipilällä oli hirveä kiire saada ”yhteiskuntasopimus” aikaan, ennen kuin hän oli lainkaan tunnistanut tilannetta. Koko pääministeriaikansa, ja vähän sitä ennenkin, hän on hokenut, miten vientiin on saatava eforttia, kilpailukykyä, muuten hukka perii ja putoaminen Kreikan kanssa samaan rupusakkiin uhkaa.

Kuitenkaan hän ei saman päivän A-studiossa Annika Damströmin ja Markus Laukkasen haastattelemana edes huomannut tätä katastrofia, vaan hehkutti intomielin Suomen Pankin pääjohtajan Erkki Liikasen ja pankin ekonomistien julistamaa jouluevankeliumia, että taantuma on ohi ja nousu alkanut. Hän tuntui olevan uskossaan joulun ajan ihmeeseen yhtä vahva kuin toinen haastateltava, Helsingin piispa Irja Askola.

Nopeaa pystysuuntaan pelaamista Sipilä nimittää yritysmäiseksi johtamiseksi, kuten hän Iltalehdessä 02.12.2016 sanoi: ”Jos minun pitäisi kiteyttää yritysmäinen johtaminen, niin se on sitä, että saamme tehdyksi sen, mitä on sovittu". Niin yksinkertainen asia on, kun sitä katsoo prosessikaaviosta ja Excel-taulukosta. Miksi siis tulosta ei synny?

Politiikkaan ei siis kuulu se, että saadaan tehdyksi, mitä on sovittu. Ja perustuslain laidat ryskyvät, kuten Hämäläinen kuvaa: (Suomi) ”tyytyi monin paikoin ottamaan vastustajan hyökkäyksiä vastaan ja roiskimaan kiekkoa hätäisesti pois omasta päädystä". ”Suomi haki hyökkäyspäässä pakonomaisesti äkkinäisiä kääntöjä laidalta maalille"

Hämäläinen kuvaa selvästikin yhteiskuntasopimusneuvotteluja, joissa Sipilän hallituksella näytti väliin olevan hyvinkin vahva annos eforttia, mutta seuraavassa hetkessä se heittäytyikin täysin passiiviseksi ja heitti koko revohkan väliin Juhani Saloniukselle, väliin se jäi vain odottelemaan, mitä työmarkkinajärjestöt keskenään keksivät.

Äkkikäännöksissä tarvitsee vain kiekon tilalle panna lakihanke, kun teksti kuvaa tarkalleen tapahtumia. Hurjinta roiskimista, Sipilän sanoin jumppaamista, oli pakkolakihanke. ”Suomi ei malttanut kierrättää kiekkoa (lakihanketta) alueella leveästi ja maltillisesti”, sanoo Hämäläinen. Sipilä näytti yrittävän suorastaan ilmaveiviä.

Molempien sopisi muistaa suuri viisaus, jota sarjakuvasankarit Kieku ja Kaiku Mika Waltarin kynällä julistivat ja jota komisario Palmukin korosti nuorille apulaisilleen: ”Jos pitää liian kiirettä, voi kissa jäädä hiirettä"

A-studion haastattelu sinänsä kertoi eräästä katastrofista: Media oli päästänyt yhteiskuntasopimus/kikyn läpi ilman minkäänlaista kriittistä analyysiä. Edes saman päivän vientilukuja ei Ylessä ollut havaittu. Vai eivätkö toimittajat uskaltaneet mainita niistä mitään Yleä ”kurmoottaneelle” Sipilälle? Kumpi kertoo suuremmasta katastrofista?

Olisiko Tuomas Hämäläisen syytä siirtyä taloustoimittajaksi, että saisimme lukea samanlaisia analyysejä mm. työehtosopimusneuvotteluista, kun tupot on taas kerran lopullisesti kuopattu? Ero Suomen Pankin ja muiden makroekonomistien tarinoihin on siinä, että Hämäläinen kertoo, mitä maan pinnalla, jäällä, todella tapahtuu, kun taas ekonomistit maalailevat käppyröitään sen perusteella, miltä asiat utuisista pilvistä katsellen näyttävät.