default_mobilelogo



"Kansalaisille vallan väärinkäytöksiä vastaan annettava oikeussuoja muistuttaa perusteiltaan hyvin paljon vastaavaa oikeussuojaa Euroopan entisissä sosialistisissa maissa".
Käräjätuomari Jussi Nilsson Lakimiesliiton lehdessä

Lakimiesuutisissa 2/02
Oikeusvaltioperiaate 1.

Oikeusvaltio Suomi on pitkälti norsunluutorneissa rakennettu myytti ja kupla, jonka käräjätuomari ja monipuolisen kokemuksen oikeuslaitoksen eri tasoilta omaava Jussi Nilsson puhkaisi jo 17 vuotta sitten yllä mainitussa artikkelissaan Lakimiesuutisissa.

Mutta kaikkien myyttien tavoin se elää sitkeästi tosiasioista piittaamatta, varsinkin kun sillä on ympärillään median sekä tasavallan korkeimman johdon ja Lakimiesliiton muodostama hermeettinen suojamuuri.

Nyt Unkarin pääministeri Viktor Orbán on ampunut myytin seulaksi, kun Antti Rinne on EU-puheenjohtajamaan pääministerinä lähtenyt soitellen sotaan Unkaria opettamaan.

Antti Rinteen motiivi?

Voidaan kysyä, mikä oli Antti Rinteen motiivi, sillä hän jos kuka, tuntee todellisuuden. Onko kysymys hänen ja demarien jälkien peittelystä vai tunnonvaivoista, kuten Mauno Koivistolla, joka peitteli kirjallaan Urho Kekkosen kimppuun käymistään Kultarannassa?

Ehkä Rinne ei arvannut, miten kovaan vastahyökkäykseen Unkari ryhtyi. Pääministeri Orbánin lisäksi täyslaidallinen tuli mm. ulkoministeriltä, joka Aamulehdessä 30.08.2019 sanoi, että ”emme ole nyrkkeilysäkkinne”.

Ottelua on käyty vain hyödyttömän inttämisen tasolla, mutta kun asia-argumentteja katsotaan, niin ei tarvita paljoakaan asiaan paneutumista, kun huomaa, että Orbán esittää melko tarkalleen samat argumentit kuin Jussi Nilsson, joka rinnastaa varsin suoraan Suomen mm. Unkariin.

Tosin Rinne ei ole edes määritellyt, mitä hän oikeusvaltiolla tarkoittaa. Sen sijaan emeritusprofessori Kaarlo Tuori määritteli oikeusvaltion 02.08.2019 Helsingin Sanomissa.

Tuori kertoi, että Euroopan neuvoston alainen Venetsia-toimikunta on tehnyt oikeusvaltion tunnusmerkeistä listauksen. Keskeisiä tunnusmerkkejä ovat tuomioistuinten riippumattomuus, mielivaltaisen hallinnollisen vallan estäminen ja perusoikeuksien kunnioittaminen.

Yhdenvertaisuus lain edessä on ilman muuta keskeinen, juristitermein notorinen seikka, jota ei tarvitse edes erikseen perustella.

Toisessa artikkelissaan HS määritteli oikeusvaltion siten, että siinä viranomaisten päätökset perustuvat lakiin. Se on hyvä käytännön määritelmä.

”EU:n syytä olla huolestunut Suomen perusoikeustilanteesta”

Orbán on sanonut, että EU:n on syytä olla huolestunut Suomen perusoikeustilanteesta, koska täällä tapahtuu päivittäin ihmisoikeusrikkomuksia, jotka tulisi tutkia, eikä täällä ole edes perustuslakituomioistuinta. Hän sanoo oikeuslaitoksemme olevan poliitikkojen ohjauksessa.

Nilsson puolestaan sanoo artikkelissaan myös, että keskeisenä syynä tilanteeseen on se, että suuriin käräjäoikeuksiin on asetettu yhteyshenkilöiksi päällikkötuomareita, joiden kautta poliittisen eliitin ohjaus välittyy.

Nilssonin ja Orbánin kertoma on vahvistettu varsin näkyvästi ja arvovaltaisesti. Helsingin Sanomien oikeustoimittaja Susanna Reinboth kertoi lehdessään 22.04.2017 otsikolla ”Tuomioistuimia irrotetaan politiikasta”, että oikeusministeriön asettama toimikunta esittää ministeriön tehtäviä siirrettäviksi itsenäisesti toimivaan tuomioistuinvirastoon.

Toimikunnan puheenjohtaja, Helsingin hovioikeuden presidentti Mikko Könkkölä sanoo haastattelussa, että riippumattomuuden kannalta ongelmana on pidetty sitä, että tuomioistuimien keskushallinnosta ja rahoituksesta vastaa suoraan poliittisesti johdettu oikeusministeriö.

Uudistuksen jälkeen ”poliittiseen päätöksentekoon tulisi hajurakoa”. Hän sanoi, että virasto tekisi ”palomuurin poliittiseen päätöksentekoon”.

Esityksen mukainen virasto aloittaa toimintansa vuoden 2020 alusta. Mitään takeita ei ole siitä, etteivät puolueet asettaisi luottohenkilöitään sen johtoon.

Siis ainakaan Tuorin mainitsema ensimmäinen oikeusvaltion tunnusmerkki ei meillä toteudu. Miten on hänen mainitsemansa kahden muun tunnusmerkin laita? Entä kansalaisten yhdenvertaisuuden lain edessä?

Poliisi antaa ”tappotuomioita”

Hallinnollisen mielivallan käytöstä tulisi loputtoman pitkä tarina. Erään niistä kertoi, hämmästyttävää kyllä, Helsingin Sanomat 29.12.2018 Juho Jokisen kirjoittamassa laajassa artikkelissa kerrottiin, että Itä-Uudenmaan poliisi oli ohjeistanut poliisejaan ”tappamaan” mm. vapauteen ja kunniaan kohdistuvat rikokset mahdollisimman ”kivuttomasti” niitä tutkimatta. Ohje oli väliaikainen, mutta jutusta kävi ilmi, että sitä sovelletaan edelleen.

Poliisin ohjeiden noudattamisen vahvistaa myös omiin kokemuksiin perustuva kirjani Painajainen paritalossa – Surullinen tositarina virka- ja mielivallan epäpyhästä liitosta. Kirja oli kirjoitettu ennen kuin oli tietoa poliisin ohjeistuksesta, joka selvitti monet kirjassa kerrotut uskomattomat asiat.

Kun poliisi toimii esimiehiltään saamansa ”tappo-ohjeen” mukaisesti, hänen toimintansa ei perustu lakiin, vaan velvoittavaan hallinnolliseen ohjeeseen, mikä on vastoin oikeusvaltioperiaatetta. Tutkija tietää tämän perusteella jo jutun eteensä saadessaan, millaiseen tulokseen hänen tulee päätyä. Esimiestensä ohjeen mukaisesti.

Tämä näkyi myös poliisin esittämästä ja syyttäjän vahvistamasta vastauksesta tutkimuspyyntöömme: ”Tutkija oli muodostanut niin vahvan ennakkokäsityksen, että ei sitä mikään olisi horjuttanut” (Painajainen paritalossa). Ja ”tutkija hakee perusteita sille, miten pääsisi irti koko asiasta”, toisin sanoen saisi jutun tapetuksi, esimiestensä ohjeen mukaisesti.

Selvää on, että yhden tai joidenkin poliisilaitosten aluetta koskevilla ohjeilla rikotaan myös kansalaisten yhdenvertaisuutta lain edessä. Vertailevaa selvitystä tilanteesta eri poliisilaitoksissa ei ole tehty, vaikka edellisen hallituksen poliisiministeri lupaili.

Asiassa on kysymys taloyhtiön hallituksen vallankäytöstä, mikä perustuu lakiin ja jota koskevat hallinnon yleiset periaatteet. Kyseessä on mielivaltainen hallintovallan käyttö, ja kun perimmäisenä tarkoituksena on savustaa meidät pois talosta, rikotaan myös kansalaisen oikeutta valita vapaasti asuinpaikkansa.

Vallan vahtikoira vai torkkuva sylihauva?

Pääministeri Rinne sanoi, että kansalainen tuntee heti, jos perusoikeudet eivät toimi. Se kyllä todella tuntuu. Joka päivä, kun omassa pihassa saa pelätä hallituksen jäsenten päällekarkausta, kuten on tapahtunut muutaman kerran. Tällainen vaikutus ihmiseen on sillä, kun ei tarvitse pelätä esivaltaa.

Helsingin Sanomat kieltäytyi kirjan esittelystä ilman perusteluja, vaikka välillämme on siihen velvoittava sopimus. Pacta sunt servanda, sopimukset on pidettävä on eräs roomalaiseen oikeuteen perustuvan oikeusvaltion keskeinen peruspilari.

Samoin Lakimiesliiton Lakimiesuutiset kieltäytyi esittelemästä kirjaa ilman perusteluja, vaikka se vahvisti siinä julkaistun Jussi Nilssonin kirjoituksen. Sen jälkeen lehden ja järjestön johto on vaihtunut. Kukaan ei ole väittänyt, etteivät kirjan tiedot pitäisi paikkaansa.

Unkarilaiset ovat kritisoineet Suomea myös lehdistön Sanoma-keskeisyydestä ja kertoneet, että Unkarin päälehdet kritisoivat hallitusta. Meillä kyllä hoetaan mediasta vallan vahtikoirana, mutta hauva torkahtaa tuon tuosta ja terhentäytyy joskus valittamaan koko sivun ilmoituksissa, että sanavapaus on uhattuna.

Yksin tämänlaatuisia ihmisoikeusrikkomuksia tapahtuu niin runsaasti, että varmaan niitä riittää jokaiselle päivälle. Ja jokainen niistä pitäisi tutkia, kuten Orbán sanoo. Samoin pitäisi korvata kansalaisten kärsimät oikeuden menetykset.

”Tämä maa ei ansaitse minkäänlaista yritystoimintaa”

Yllä olevat terveiset kirjoitti saarijärveläinen yrittäjä Milla Welling Keski-Suomen ely-keskukselle, jonka mielivaltaisen menettelyn kohteeksi hän oli joutunut (HS 21.09.2019). Suomi ei todellakaan ole yrittäjälle oikeusvaltio, jossa hän voisi luottaa oikeudenmukaiseen kohteluun.

Yrittäjiltä puuttuu perustuslain suoja suurelta osin (Perustuslaissa on yrittäjän mentävä aukko/www.kaukoparkkinen.com 10.11.2017). Työehtosopimusten yleissitovuus mm. loukkaa sekä sopimusvapautta että järjestäytymisvapautta, jotka ovat myös oikeusvaltioperiaatetta, eikä sitä ole säädetty perustuslain säätämisen järjestyksessä, kuten tällainen laki pitäisi säätää. Myös erityisesti irtisanomisoikeudenkäynneissä ylösalaisin kääntynyt todistustaakka on vastoin sekä oikeusvaltioperiaatetta että EU-oikeutta.

Voidaan pitää ilmeisen selvänä, että jos meillä olisi perustuslakituomioistuin, niin meillä ei olisi yleissitovuutta.

Poliittisen vallan käyttäjät voivatkin turvallisin mielin kohdella yrittäjiä miten mielivaltaisesti tahansa. Tästä on hyvänä esimerkkinä Suomen kaikkien aikojen röyhkein yrityskaato, ilmajokelaisen insinöörin Seppo Hautalan loistavasti menestyneen yrityksen Visen ajaminen konkurssiin 1980-luvun alkupuolella. Keskeisinä toimijoina olivat pääministeri ja Postipankin hallituksen puheenjohtaja Mauno Koivisto, veroministeri Pirkko Työläjärvi ja kauppa- ja teollisuusministeri Ulf Sundqvist.

28.01.1981 laaditulla pöytäkirjalla valtionpankki PSP sekä SKOP, Lohja Oy ja Vientitakuulaitos sopivat, että Vise oli saatava konkurssiin. Oikeudessa kaikki pääsivät kuin koira veräjästä. Ei käy yksiin oikeusvaltioperiaatteen kanssa.

”Olenko piilokamerassa?”

Kirjoitettuani Visen kaaadosta kirjan Laillinen murha (www.kauko-kustannus.fi) tuli luokseni joka viikko yrittäjä tai parikin iso paperinippu salkussaan toivoen, että kirjoittaisin asiasta kirjan. Niin raskaasta aiheesta ei kuitenkaan jaksa jatkuvasti kirjoja tehdä, varsinkaan, kun media usein suojelee vallankäyttäjiä, mikä on ristiriidassa oikeusvaltioperiaatteen kanssa. Helsingin Sanomat ei ole kirjoittanut kirjasta riviäkään.

Kirja, jota Helsingin Sanomat ei ole esitellyt, ei ole olemassa”, sanoi kirjailija Jorma Ojaharju. ”Kirjailijan tehtävänä on kirjoittaa kirjoja, jotka Helsingin Sanomien kriitikko hyväksyy". Unkarissa millään lehdellä ei ole yhtä yksinvaltaista asemaa kuin ”Suomen Pravdalla”.

Omien suosikkiensa hengentuotteita lehti kehuu estottomasti. Sen eläkkeellä oleva toimittaja Unto Hämäläinen, relikti suomettumisen ajalta, esitteli 29.08.2019 Erkki Liikasen omakehukirjan otsikolla ”Amerikkalaisen unelman suomalainen versio”. Mutta nuoren Liikasen unelma oli kaikkea muuta kuin amerikkalainen, sosialistinen Suomi, neuvostoliittolainen versio, joka ei toteutunut.

Muutamia byrokraattien ahdistamia yrittäjiä olen pystynyt auttamaan, kuten vantaalaista ”nokipoika” Jari Lainetta, jolta 13 Uudenmaan kuntaa torppasi toiminnan, jossa hän oli edelläkävijä. (Nokipojan tarina/www.kauko-kustannus.fi). Tämä on usein juuri edelläkävijäyrittäjän kohtalo. Asioiden vakaata järjestystä vartioiva byrokraatti näkee yrittäjässä häirikön, joka pyrkii muuttamaan sitä uusilla ajatuksilla.

Jarille ei ollut pitkäaikaista iloa voitosta, sillä hän kuoli yllättäen alle nelikymppisenä melko pian pitkäaikaisen piinan päättymisen jälkeen. Myös Seppo Hautala kuoli ennenaikaisesti.

Väliin omatkin tuntemukset ovat vähän samanlaiset kuin Millalla, joka sanoo, että asian käsittely ely-keskuksessa oli niin absurdia, että hän ajatteli ”olenko piilokamerassa”. Mutta tämä taloyhtiömme hallituksen, poliisin ja oikeudenpalvelijoiden ”piilokamera” ei pääty nauruun ja paljastu harmittomaksi jekuksi, vaan se jatkuu ja jatkuu piinallisena.

Vähän samanlaisia tuntemuksia herättää Antti Rinteen oikeusvaltio -ristiretki. Oikeusvaltio ei jätä kansalaisiaan heitteille lainsuojattomina. Kuitenkin valtiosihteeri Martti Hetemäki sanoo, että ”työttömiä on jätetty oman onnensa nojaan” (HS 28.09.2019), siis heitteille. Räikeä ihmisoikeusrikkomus vaatii selvityksen, kuten Orbán sanoo.

”Suomi on pelikuvatodellisuuden maa”

Korkeimmilla päättäjillämme ei lähimenneisyydestä ole juuri meriittejä oikeusvaltioperiaatteen noudattamisen valvomisesta, päinvastoin. Eräs murheellisimmista esimerkeistä on, miten 1990-luvun laman keskeiset vastuuhenkilöt presidentti Koivisto ja valtiovarainministeri Erkki Liikanen pääsivät tästäkin veräjästä koiran näppäryydellä (Erkki Liikasen ura Suomen palveluksessa päättyi katastrofiin/www.kaukoparkkinen.com 16.09.2019).

Sen seurauksena tuhannet yrittäjät tekivät itsemurhan. Tästä ei Liikasen muistelmissa kerrota, ja asia on selvittämättä.

Ns. sotasyyllisyysoikeudenkäynnin jälkeen ehkä räikein poliittisen vallan käyttäjän puuttuminen oikeuslaitoksen toimintaan oli presidentti Koiviston 06.05.1992 Presidentinlinnassa järjestämä oikeuspoliittinen keskustelu, ns. Koiviston konklaavi, johon osallistui korkeimpia oikeusviranomaisia ja jossa oikeuslaitos ohjeistettiin toimimaan siten, että pankit eivät saa hävitä niitä vastaan nostettuja oikeusjuttuja.

Tämän ohjeistuksen asiakirjat presidentti Tarja Halonen määräsi 30.07.2002 Koiviston pyynnöstä salassa pidettäväksi. Ne olisi vähintään yhtä tärkeää saada julki kuin (Seppo) Tiitisen lista.

Vähäiselläkin vaivalla saadaan niin paljon näyttöä Suomen oikeusvaltioperiaatteen rikkomuksista, että käy selväksi, että Tuorin mainitsemat oikeusvaltion tunnusmerkit eivät täyty. Lisää esimerkkejä löytyy varmuudella. Syvempää tarkastellen asia näyttää koko lailla toiselta kuin juhlapuheista voisi päätellä. ”Jomppa” Ojaharju sanoi myös, että ”Suomi on peilikuvatodellisuuden maa”.

Vihreille lepakoiden perusoikeudet ovat tärkeämpiä kuin kansalaisten perusoikeudet?

Presidentti (Sauli) Niinistö sanoi kesäisellä maakuntamatkallaan, että hän ei korvaansa lotkauta Orbánin puheille. Aina selkokielinen pääministerimme puolestaan sanoi hiljan Jyväskylässä, että hän ei edes viitsi vastata Orbánille, kun tämä puhuu milloin mitäkin. Niinpä ei sitten kukaan lotkauttanut korvaansa myöskään Jussi Nilssonin kirjoitukselle.

Selvää on, että ei tällaisten vallanpitäjien esimerkki rohkaisee myös pienempiä pomoja, niin että heidänkään ei tarvitse korviaan lotkautella. Valtakunnansyyttäjää, poliisiylijohtajaa, poliisiministeriä tai oikeusministeriä asia ei kiinnosta.

Jos talomme vintillä sattuisi majailemaan lepakko, saati siipiorava, joita taloyhtiön hallitus yrittäisi karkottaa yhtä kovin ottein kuin meitä, niin vihreä poliisiministeri, puolueensa puheenjohtaja Maria Ohisalo, olisi epäilemättä hoitanut asian niin, että hallituksen jäsenet olisivat jo raudoissa.

Suomi on esittänyt, että EU-tuet poistettaisiin tai niitä vähennettäisiin maalta, joka ei noudata oikeusvaltioperiaatetta. Onkohan ihan viisasta ampua omaan jalkaansa? Se voi tulla Suomelle kalliiksi, jos EU ottaa asian vakavasti.

J.K.

Kun Antti Rinne ja Viktor Orbán ovat asemoituneet tämän maaottelun keulakuviksi, on vielä eri kirjoituksessa tarkasteltava, ovatko he itse aiemmissa tehtävissään osoittautuneet oikeusvaltioperiaatteen läpitunkemiksi ja vakaiksi kannattajiksi.

Tiedoksi: Unkarin suurlähetystö

Lisää aiheesta:

www.kauko-kustannus.fi
www.kaukoparkkinen.com

Lisää/poista listalta: Internet-sivu tai Webmaster
Tältä sivulta selviävät sähköpostiosoiterekisterin ylläpitäjä ja rekisteritiedot.