default_mobilelogo

Suomi on vedenjakajalla, jossa ratkaistaan myös yrittäjien tulevaisuuden kannalta olennaisia asioita. Kysymys on mm. siitä, jatketaanko Suomessa sitä kaavoihin kangistunutta ajattelua, jonka Terttu Grönfors väitöskirjassaan osoittaa juontavan 1600-luvulta. Siihen kuuluu myös ihmisten ”käsittely” työvoimana ja massana sekä ylhäältä päin tapahtuva ohjaus. Tämän linjan johtotähdiksi ovat nousseet maan hallitus ja työmarkkinajärjestöt.

”Yhteiskuntasopimuksen” ja sen ylipitkäksi venyneen raskauden jälkeen mahdollisesti raajarikkona syntyvän pikkuveljen ”kilpailukykysopimuksen” synnyttäjinä ovat instituutiot, joita Sitra kuvaa raportissaan Muutoksen Suomi: Ne ovat jääneet ajastaan jälkeen ja vieraantuneet ihmisten arkipäivästä (www.openfinlande.net 14.01.2009: Muutosvastarinnan Suomi). Niille talous on hallintoa ja valtapolitiikkaa, niitä tukeville asiantuntijoille, eri instituutioiden ekonomisteille, se on numeroita ja tilastoja.

Yrittäjät jäävät tässä menossa väliinputoajiksi, sillä heille talous on ihmisten palvelemista yhteistyössä toisten ihmisten, työntekijöiden kanssa. Heidän menestyksensä avainasia on, että heillä on oltava kontakti ihmisten arkipäivään, jotta voisivat tuntea heidän tarpeensa ja kehittää palvelukykyään.

Heidän asemansa edellä mainitun sopimuksen pihtisynnytyksessä on veitsenterällä mm. sen vuoksi, että heidän järjestönsä Suomen Yrittäjät on asemoinut itsensä väärään joukkoon, noihin vieraantuneisiin instituutioihin, missä joukossa sen käteen on jäänyt vain luu. Työajan pidennyksessä se on yhtynyt yrittäjän lähimpiä yhteistyönkumppaneita työntekijöitä kurittavaan rintamaan ja paikallisessa sopimisessa ay-liike rynnii sisään avoimista ovista.

Järjestön lehti Yrittäjäsanomat heijastelee erinomaisen hyvin, miten pahasti pallo on hukassa, kun tämä väärä asemointi on tullut räikeästi esille hallituksen hankkeiden myötä ja samalla toimitusjohtaja on vaihtunut. Vielä toukokuun numerossakaan lehti ei ole uskaltanut kertoa jäsenille, mikä on sopimustilanteen ja paikallisen sopimisen todellisuus.

Edelleen on päivittämättä edellisen toimitusjohtajan Jussi Järventauksen ja lainsäädäntöjohtaja Janne Makkulan maaliskuun numerossa kertoma viesti, että paikallinen sopiminen ”nytkähti eteenpäin”. Siitä vaiettiin, millä hinnalla se tapahtuu, jos tapahtuu (www.openfinland.net 27.03.2016: Hämääkö Järventaus yrittäjiä tarkoituksella vai tietämättömyyttään?).

Paljon kertoo se, että puheenjohtaja ja entinen toimitusjohtaja saivat 09.04.2016 avoimen kirjeen (www.kaukoparkkinen.com), jossa kerrottiin, mitä paikallinen sopiminen keskusjärjestöjen ja hallituksen sopimassa muodossaan tarkoittaa.

Kirjeen saajat kiittivät kohteliaasti kysymyksestä ja kertoivat yliolkaisesti, että homma on hoidossa, mm. Pekka Timosen työryhmässä, mutta vasta likimain kuukautta myöhemmin järjestö paniikkikohtauksen, kun sille oli mainitussa työryhmässä kerrottu, ilmeisesti selkosuomeksi hidastettuna, että se todella tarkoitti sitä, mitä siihen oli kirjoitettu. Ei siihen tarvittu tulkintaa, pelkästään luetun ymmärtämistä.

Nyt olisi kuitenkin erityisen tärkeää, että jäsenkenttä pidetään tarkoin ajan tasalla, sillä jos ”kiky-sopimus” kaiken vatuloinnin jälkeen syntyy, yrittäjäjärjestö joutuu ottamaan kantaa, jatkaako se surfaamista puolueiden vanavedessä, vai lähteekö se tukemaan niitä yrittäjiä, jotka haluavat irtautua hallituksen takaperoisesta politiikasta. Kysymys on rajanvedosta, ketkä ovat tulevaisuuden tekijöitä ja ketkä samaistuvat luusereihin ja rupusakkiin (www.kaukoparkkinencom: Historiallinen momentum: Yrittäjät irti hallituksen junttilinjasta).

Jäsenkentän pimeässä pitäminen näkyy siinäkin, että koko Sopan keittäjä Juha Sipilä saa mielipidetiedustelussa jäseniltä ylivoimaisesti parhaat arvosanat.

Siinäkin on olennainen ero hallinto- eli julkisen sektorin välillä, että kun hallinnossa on pakko seurata typeriäkin päätöksiä, yrittäjillä on täysi vapaus käyttää omaa järkeään, koska ei liikuta pakottavan työlainsäädännön alueella. Pekka Tiilikaisen sanoin siinä veri punnitaan.

Media on perinteiseen tapaansa valinnut puolensa olemassa olevan järjestelmän tukijana. Se pyörii hallinnon, poliitikkojen ja makroekonomisten ympärillä. Kukaan näistä tuskin on ikinä nähnytkään sitä sopimus- tai lakitekstikokonaisuutta, josta nyt on kysymys, mutta mielipiteet ovat sitäkin varmempia. Eräänlaisena pohjanoteerauksena on Kauppalehden päätoimittajan Arno Ahosniemen kolumni 27.05.2016.

Tilannetta ei helpota uuden toimitusjohtajan Mikael Pentikäisen narsistinen julkisuushinku, jota vanhat toimittajakaverit auliisti ruokkivat. Jokaisessa ulostulossa näyttää putkahtavat esiin entistä kummallisempi sammakko, kuten erityisen sopijaedustajan valinta ja viimeksi Hesarissa 29.05.2016 ajatus, että yrittäjät ryhtyisivät joukkoirtisanoutumisiin omista työnantajajärjestöistään, jolloin yleissitovuus kyseisellä toimialla lakkaisi. Nykyisen lain mukaan asia ei ole näin yksinkertainen asia, eivätkä yrittäjät moiseen ”kouhotukseen” lähtisi.

Paljon hedelmällisempää olisi ollut noudattaa edeltäjäjärjestön SYKL:n työmarkkinapoliittista ohjelmaa. Sen mukaan yrittäjien vaikutus kanavoidaan työnantajaliittojen sisäkautta: ”Jäsenyrittäjien näkemykset omaan työnantajaliittoonsa välittyvät luottamusmiesjärjestelmän kautta sekä epävirallisten kontaktien muodossa. Tämän lisäksi on edistettävä myös jäsenyrittäjien käytännön mahdollisuuksia vaikuttaa siihen, ketkä ovat heidän edustajinaan työantajaliittojen hallintoelimissä”.

Tämäkin ohjelma jäi täysin kesannolle, kun SY varoituksista huolimatta lähti onnettomasti päättyneeseen seikkailuun ”kohti tupopöytää”. Ohjelma ei ole vieläkään mitenkään vanhentunut.

Pitkäaikaisen työkaveruuden perusteella Hesarin jutun kirjoittaja Teemu Luukka tietää, että Pentikäinen ”ei varmasti jätä taistelua kesken”. Ei varmasti, sillä jos Hesarin Erkkojen luonteella varustetut omistajat ja Herlinien geeniperinnöllä varustettu hallituksen puheenjohtaja Antti Herlin eivät saaneet häntä pysymään aisoissa, niin kuinka siihen pystyisi yrittäjäjärjestön puheenjohtaja tai hallitus, joka ovat kokonaan kuutamolla? Yrittäjät saavat siis varautua vielä melkoisiin sekoiluihin.

Ja puheenjohtajan toiseen kauteen lienee alistuttu, koska kilpailijoita ei ole kuulunut.