default_mobilelogo

Europarlamentaarikko Paavo Väyrynen ilmoitti palaavansa eduskuntaan kuluvana keväänä. Hänen varamiehensä, Suomen Yrittäjien toimitusjohtaja Mikael Pentikäinen kertoi melkeinpä selkokielisesti, että hän aikoi siirtyä europarlamenttiin. Se olisi tarjonnut kunnialliselta näyttävän tavan päästä eroon siitä katastrofaalisesta virherekrytoinnista, jolla Pentikäinen kansainvälisen headhunter-konsultin esityksestä palkattiin järjestön johtoon. Järjestön hallituksella ei ole ollut kykyä korjata omaa virhettään.

Sittemmin Väyrynen ilmoitti myöhentävänsä siirtymisensä kesään ja viimeksi edelleen syksyyn. Kyseessä on kaikkiaan noin puolen vuoden siirtymä. Koko tämän ajan me yrittäjät joudumme maksamaan palkkaa tyhjästä, sillä Pentikäinen oli rampa ankka jo pestinsä alussa. Hänen suuret puheensa tulossa olevista suurista muutoksista eivät ole konkretisoituneet missään suhteessa. Suurin muutos on järjestön jäsenmäärän lasku, joka puheenjohtajan oman ilmoituksen mukaan on ollut viisi prosenttia, todennäköisesti kuitenkin suurempi.

Mitään toiminnallisesti uutta Pentikäinen ei ole tuonut, ja järjestön mainostamat näperrykset työsuhteen ehdoissa ovat sellaista ”pitsinnypläyskerhon” touhua, josta eräs keskustelija mainitsi Ylen A-teema-keskustelussa. Koeajan pidennys mm. on jopa takaperoinen, koska ensisijaisesti olisi pitänyt panostaa työntekijöiden alkuvaiheen sisäänajoon, jolloin vanhankin lain mukaan koeaika olisi voinut olla kuusi kuukautta.

Puoluetoveri Juha Sipilän ”aktiivimalliin” järjestö lähti mukaan täysin rinnoin mm. ”pääekonomistinsa” puheilla tv:ssä ja missasi jälleen yhden mahdollisuuden ottaa henkinen johtajuus fiksummalla vaihtoehdolla.

Pentikäinen on sen sijaan kiertänyt mediasta toiseen itkemässä paikallisen sopimisen mahdottomuutta ja ”työmarkkinakartellia”. Tämän vuosikymmeniä jatkuneen valituksen tilalle järjestö ei ole pystynyt luomaan mitään työpaikkatasolle perustuvaa. Paikallinen sopiminen on ottanut takapakkia.

Ehdotin parikymmentä vuotta sitten Taloussanomissa, että yrittäjäjärjestön johtajien palkat tehtäisiin julkisiksi. Tässäkin sillä olisi ollut tilaisuus toimia suunnan näyttäjänä. Ajatus torjuttiin vaikenemalla.

Nyt ei näin ollen ole mahdollista saada tarkkaa kuvaa siitä, paljonko me jäsenet joudumme maksamaan tyhjästä Väyrysen vitkuttelun vuoksi. Välillisten kustannusten kera se kuitenkin ilmeisesti on pikemminkin yli kuin alle 200 000 euroa.

Jos Pentikäinen todella siirtyy syksyllä europarlamenttiin, lasku rekrytointivirheestä tulee olemaan noin miljoonan euron luokkaa. Ja päälle tulevat vielä jäsenmaksutulojen menetykset ja henkilöstöpaot.

J.K.

Ainakin Pekka Palmun tulisi nähdä ilmiselvät tosiasiat.