default_mobilelogo

Olen tänään jättänyt Helsingin hovioikeudelle seuraavasta ilmi käyvän valituksen Helsingin käräjäoikeuden ratkaisusta, jolla se jätti tutkimatta vastaavan päätoimittajan Kaius Niemen sopimusvelvoitteen täyttämistä koskevan kanteeni. Käräjäoikeus katsoi, ettei minulla ollut oikeussuojan tarvetta, koska Niemi oli sopimuksen mukaisessa vastuuhenkilön asemassa eikä asiakirjoista ollut todettavissa, etteivät hänen vastauksensa neuvottelupyyntöihini olisi olleet asiallisia. Ratkaisun oli antanut käräjätuomari Timo Salminen.

Vaikka asia oli suppea ja yksinkertainen, sai käräjätuomari Salminen kuitenkin siihen mahtumaan kannanoton, joka hämmästyttää minua enemmän kuin mikään muu alioikeuden ratkaisu edes irtisanomisoikeudenkäynneissä. Kun aineistosta käy selvästi ilmi, että kolmesta neuvottelupyynnöstä kahteen Niemi ei ollut vastannut mitenkään, tuntuu uskomattomalta väittää, että ei olisi käynyt ilmi, että vastaukset eivät olisi olleet asiallisia.

Yhtä uskomatonta on, että Salminen antoi ratkaisunsa ”vastausta pyytämättä”. Samassa ratkaisussa tuli pyyhityksi pöytää kahdella länsimaisen oikeuden perusprinsiipillä: pacta sunt servanda ja audiatur et altera pars.

Lisätietoja yllä mainituilla yhteystiedoilla

Helsingin hovioikeudelle

ASIA: valitus Helsingin käräjäoikeuden päätöksestä 15/12652 asiassa L 15/12427

(Kauko Parkkinen >< Sanoma News Oy)

VALITTAJA JA PROSESSIOSOITE:

Kauko Parkkinen
OTK VTM tietokirjailija

Lummepolku 2 D, 01300 Vantaa
Puh. 09- 823 7795, fax 09 873 2187
kauko.parkkinen@kauko-kustannus.fi

Vaatimukset ja perustelut

Tyytymättömänä käräjäoikeuden ratkaisuun siltä osin, kuin on kysymys siitä, täyttävätkö Helsingin Sanomien vastaavan päätoimittajan Kaius Niemen vastaus ja vastaamatta jättäminen kirjoituksieni julkaisemista koskeviin neuvottelupyyntöihini välisemme sopimuksen neuvotteluvelvoitteen vaadin, että asia tutkitaan tältä osin ja käräjäoikeuden ratkaisua muutetaan siten, että todetaan hänen toimineen vastoin sopimusvelvoitteitaan.

Vaikka kanne onkin jätetty tutkimatta, päätöksen perustelu sopimuksen voimassaolon ja vastuuhenkilön osalta vahvistaa oman näkemykseni asiassa, joten hovioikeuden kannanottoa tarvitaan vain edellä mainitulta osaltaan, täyttääkö vastaavan päätoimittajan Kaius Niemen toiminta sopimuksen asettaman velvoitteen.

Käräjäoikeuden kanta, että en tarvitsisi tältäkään osin oikeussuojaa on käsittämätön. Kuten liiteaineistosta käy ilmi, päätoimittaja Niemi on kolmea eri mielipidekirjoitustani koskeviin neuvottelupyyntöihini ylipäätään reagoinut vain yhteen ja siihenkin vain sen jälkeen, kun olen esittänyt hänelle valmiin haasteluonnoksen, ja siihenkin päivän asettamani määräpäivän jälkeen, ikään kuin osoittaakseen, ettei sopimuksen tarvitse aivan vakavasti suhtautua. Samaa osoittaa mielestäni se, että hän vain viittaa mielipidesivun toimittajan tavanomaiseen fraasiin, joka on tyyppiä ”kirjoituksia on paljon, kaikkia ei voi julkaista”. Muut selvityspyynnöt hän on sivuuttanut totaalisesti. Toisin sanoen Niemi ei ole sopimuksen vastuuhenkilönä reagoinut yhtään kertaa sellaisella vastauksella, jossa olisi asiallinen sisältö.

Kuitenkin käräjäoikeustuomari Timo Salminen on antamassaan käräjäoikeuden ratkaisussa katsonut, että asiakirjoista ei ole todettavissa, että kanteessa tarkoitetut lehden vastaukset eivät olisi asiallisia. Kun kahteen neuvottelupyyntööni ei ole annettu minkäänlaista vastausta, ei ainakaan niihin ole annettu myöskään asiallista vastausta. Kukaan muu kuin Salminen ei ole edes väittänyt, että kahteen neuvottelupyyntöön olisi annettu minkäänlaista vastausta.

Salminen on katsonut, että en ole kantajana edes väittänyt, että Niemi olisi kiistänyt asemansa lehden organisaatiossa ja siis sopimuksen vastuuhenkilönä, saati riitauttanut sopimuksen sitovuuden. Ei hän tietenkään ole sitä kiistänyt expressis verbis, vaan hän on toiminnallaan, tai oikeastaan toimimattomuudellaan, pyrkinyt tosiasiallisesti mitätöimään sopimuksen, ikään kuin ”häivyttämään” sen, sillä on tietenkin melkoisen noloa valtakunnan ”päälehdelle”, että se joutuu tekemään rivikansalaisen kanssa sopimuksen siitä, että se noudattaa tämän kirjoituksiin nähden journalistin ohjeita.

Merkillinen on myös käräjäoikeuden kanta, että sopimuskohta 5.2. ei aseta mitään velvoitetta lehdelle vaan ainoastaan minulle. Tämä sopimuskohtahan sisältää menettelytapasäännön, jonka mukaisesti voin vaatia toista sopijapuolta täyttämään sopimusvelvoitteensa, jonka sisältö puolestaan on määritelty kohdassa 5.1.Kanteessa on luonnollisesti vedottu molempiin sopimuskohtiin, koska ne muodostavat yhden kokonaisuuden.

Tämä käräjäoikeuden kanta merkitsisi sitä, että sopimus ei antaisi minulle mitään oikeuksia vaan pelkästään velvoitteen, vaikka se on laadittu minun esityksestäni ja intressissäni. Näkemys on suorastaan absurdi. Sitä paitsi kaikkeen sopimiseen sisältyy sen luontaisena ainesosan molempien osapuolten myötävaikutusvelvoite sopimuksen täyttämiseksi. Helsingin Sanomat on laiminlyönyt sen totaalisesti.

Käräjäoikeuden ratkaisu merkitsisi voimaan jäädessään sitä, että koko sopimuksella ei olisi minulle mitään merkitystä. Tosiasiassa tilanne onkin kannaltani sopimuksen aikana ja erityisesti päätoimittajan vaihdoksen jälkeen huonontunut siitä, mitä se oli ennen sopimusta. Silloin sentään kyselyyn yleensä vastattiin edes tuolla edellä mainitulla tyhjällä fraasilla, mutta nyt ei vastata millään tavalla. Voimaan jäädessään käräjäoikeuden ratkaisu merkitsisi sitä, että vastaaja vapautuisi kaikesta sopimusvastuustaan, tämän ei tarvitsisi noteerata neuvottelupyyntöäni millään tavoin. Tämä pääsisi tavoitteeseensa, sopimuksen unohtamiseen.

Ratkaisun omituisiin piirteisiin kuuluu myös se, että se on tehty ”vastausta pyytämättä”. Näin ollen ei edes tiedetä, olisiko tämä kiistänyt kanteen vaatimukset ja miten tämä olisi reagoimattomuuttaan perustellut. Näin ollen Salminen on kiistänyt sen itse ja siis ottanut asianosaisen aseman. Mielestäni tämä on tuomiovirhe.

Ratkaisusta heijastuu sellainen henki, että tuntuu kuin sitä ei olisi laadittu tasapainoisessa mielentilassa ja vakaasti harkiten. On luonnollisesti mahdotonta arvioida, mistä se voisi johtua.

Pyydän, että hovioikeus esittää ratkaisussaan journalistin ohjeisiin perustuvat kriteerit, jotka vastauksen tulee sisältää, jotta sitä voitaisiin pitää sopimuksen 5.1. kohdan mukaisena, kuten kanteessa on vaadittu.

Asiakirjanäyttö teemoineen

Suullista näyttöä ei asiassa tarvita.

Kirjallinesena näyttönä on sama sähköpostiaineisto kuin käräjäoikeudessa. Se osoittaa, että olen kolmen kirjoitukseni osalta vaatinut päätoimittaja Kaius Niemeltä sopimuksen mukaista selvitystä ja että en ole saanut kahteen mitään vastausta ja että ainoa saamani vastaus ei ole sopimuksen kriteereiden mukainen.

Oikeudenkäyntikuluina vaadin käräjäoikeudessa vaatimani 500 euron lisäksi 300 euroa eli yhteensä 800 euroa.

Vantaalla 29.4.15

Kauko Parkkinen
Vantaa