default_mobilelogo



Työministeri Jari Lindström listasi Uuden Suomen blogissaan 20.10.2018 ne keskeiset muutokset, joita nykyinen Juha Sipilän hallitus on tehnyt työlainsäädännössä. Näistä siis muodostuu se ”työelämän rakennemuutos”, jota mm. Suomen Pankin ennustepäällikkö Meri Obstbaum joulun alla kysyttäessä piti merkittävänä talouskasvun aikaansaajana.

Lindströmin lista

- mahdollisuus palkata pitkäaikaistyötön määräaikaiseen työsuhteeseen ilman perustetta – koeajan pidentäminen kuuteen kuukauteen – taloudellisella perusteella irtisanotun takaisinottoajan lyhentäminen neljään kuukauteen – irtisanotulle mahdollisuus työnantajan kustantamaan muutosturvakoulutukseen – työterveyshuoltoon tietyn ehdoin – nollatuntisopimusten pelisääntöjen tarkentaminen – työsopimuslain irtisanomisperusteita koskevan sääntelyn muuttaminen alle 10 hengen yrityksissä - työaikalain kokonaisuudistus – yhteistoimintalain uudistustarpeen selvittäminen

Havaitaan, että vain kolme ensimmäistä nimikettä voivat merkitä edes marginaalista helpotusta työnantajalle, niistäkin koeajan pidennys on turha, koska se oli mahdollista jo vanhan lain mukaan, jos työantaja antaa ohjelmoidun koulutuksen tehtävään, mikä olisi tarpeen aina.

Irtisanomisperusteiden muuttaminen päättyi hallituksen täydelliseen antautumiseen. Muut tuottavat lisärasitteita, joten ne kuuluvat seuraavalle listalle, ja työaikalaki jäi torsoksi, koska hallitus oli sitonut kätensä kikyllä myös siihen sisältyvän paikallisen sopimisen osalta.

Lisäksi Lindströmin listassa on kakkososio, jonka otsikkona on ”Aktiivitoimet työttömille ja kannustava sosiaaliturva”. Se on toiveajatteluun perustuvaa hömppää ja työllistää ennen kaikkea työvoimavirkailijoita.

Summa summarum: mistään työelämän rakennemuutoksesta ei ole näkyvissä merkkiäkään. Sitä ei ollut havainnut myöskään Obstbaumia takanani kuunnellut kollega, jolla oli lähes yhtä pitkä kokemus kuin minulla, yritystasolta.

Selvimmin listasta paistaa näkemyksen puute. Hallituksella ei ole mitään kokonaisnäkemystä tai visiota, jonka mukaan edettäisiin. On vain nyppäisty sattumanvaraisesti sieltä täältä. Sitä aiotaan jatkaa virkamiesten johdatuksella. Tanner on sotkettu täyteen askelmerkkejä, joista kukaan ei saa selvää.

Kun tilanteen kartoitus olisi tehty, olisi palattava niin monen peräänkuuluttamaan lähtöruutuun ja tehtävä tiekartta, jonka mukaan lähdetään raivaustöihin.

”Parkkisen lista”

Lindström enempää kuin kukaan muukaan ei halua laatia listaa niistä näennäisesti pienistä lisäkivistä, joita työllistävän yrittäjän kuormaan on vuosien ja vuosikymmenien mittaan heitelty. Suomen yrittäjien olisi tullut pitää siitä jatkuvaa listaa, mutta se hukkasi aikansa ja energiansa kohti tupopöytää -harharetkeen.

Heti lonkalta ja ulkomuistista siihen löytyy jo enemmän aineksia kuin Lindströmin listaan, vaikka mukaan otettaisiinkin vain yrittäjän varsinaisen simputuksen, työsuhdeturvalain jälkeinen aika (ks. ilmoitus Yrittäjäsanomissa 1/19/pdf).

- Pekkaspäivät - muutosturvakoulutus työnantajan kustannuksella – yleissitovuuden laajennus muihinkin kuin työsuhteen yksilöllisiin ehtoihin – 50 prosentin kattavuussäännön vesittäminen yleissitovuudesta - yt-lain tiukennus ja soveltamisrajan alentaminen – painava-sanan lisäys irtisanomisperusteeseen – kolmen koulutuspäivän ”lex Ihalainen” – yhdenvertaisuuslaki palkkaamisen ja irtisanomisen riitautusvälineeksi – toisiin tehtäviin siirtämisen selvittäminen myös yksilöperusteisessa irtisanomisessa – varoitus myös työsopimuksen irtisanomisen edellytykseksi – vuokratyön ehtojen tiukennus – osa-aikasopimusten ehtojen tiukennus - erityinen irtisanomismahdollisuus liikkeenluovutuksessa poistettu, samoin perheenjäsenten erityisasema – loman kertymistä sairausaikana lisätty - tulorekisterivelvoitteet – työsopimuslaista poistettu arvolause ahkeruudesta työtodistuksessa, tarpeettomana.

On ilman muuta selvää, että jos säädösviidakko käytäisiin tiheällä kammalla läpi, niin lista olisi ainakin satakertainen. Siihen nähden on yllättävää, että työttömyytemme ei ole tämän suurempi. Yrittäjät ovat sitkeää ja nöyrästi vallanpitäjiin suhtautuvaa väkeä. Kuinka kauan?

Yleistä suhtautumista kuvaa, että kun Kelan ja verottajan lisäksi moni muukin virkailijataho on kehunut, miten helposti ne saavat siitä hyödyllisiä tietoja, kukaan ei kanna huolta siitä, millaista lisätyötä työnantajalle merkitsee maksettujen palkkojen ja kustannusten korvausten ilmoittaminen sinne tarkkaan ryhmiteltyinä.

Liite: hukkaputki.pdf