default_mobilelogo

Oli todella anteeksiantamaton moka, että olin istuttanut Halilan väärälle oppituolille. Mutta toisaalta olen aina sanonut, että kirjassa ja pitemmässä kirjoituksessakin pitäisi aina olla vähintään yksi selvä virhe, joka ei kuitenkaan haittaa asian ymmärtämistä, vaan menee ilmaisuerehdyksen tai erhekirjoituksen piikkiin. Sen havaitessaan lukija saa uutta virtaa, kun huomaa, ettei kirjoittaja olekaan niin etevä kuin luulee, ja hän jatkaa innolla lukemista etsien uusia virheitä.

Erityisesti Ylen toimittajilta panee karvat pystyyn, jos joku näyttää tietävän liikaa, kuten Jari Korkki osoitti kysellessään, olinko koskaan ollut sekuntiakaan väärässä. Myönsin, että oli ensimmäistä kirjaa kirjoittaessani väärässä, kun en uskonut, että työttömyys voisi nousta puoleen miljoonaan, eikä kukaan ole siitä moksiskaan tai kun Kultaisen Sipulin aikana en uskonut, että Suomi voisi kestää sitä kriisiä, jota Unto Hämäläinen kuvasi Sailas-haastattellussa.