default_mobilelogo

Siittä ei pidä säikähtää
Juha Sipilä omilleen vaalituloksesta

Kuntavaalit eivät olleet win-win -juttu. Tulos oli win-win-win-win-win-win-win-win-win. Vain perussuomalaiset tunnustivat suoraan tappionsa, vaikka Tukholman tapahtumat nostivatkin vaalipäivänä hieman äänimäärää. Eipä sillä tosin ollut muutama mahdollisuuttakaan Timo Soini sanoi hallituskauden alussa, kun kannatusluvut lähtivät laskuun, että ne korjaantuvat, kun hallituksen toimet alkavat purra. Ne ovat alkaneet purra.

Kohtalokkain tulos oli perussuomalaisten ohella SDP:lle ja kepulle. Demarit menettivät viimeisen tilaisuutensa nousta piinaviikolla kuolleista, vaikka hallitus antoi sille Ylen määrin syöttöjä suoraan lapaan. Sipilä taas menetti lopullisesti messias-hahmonsa myös omiensa keskuudessa, joista muidenkin kuin Paavo Väyrysen olisi tullut jo aikaa sitten säikähtää ”siittä”, miten pahasti pihalla olevan miehen he olivat valinneet puheenjohtajakseen ja käytännössä tasavallan pääministeriksi.

Kuplan olisi tullut puhjeta viimeistään Maaseudun Tulevaisuuden haastattelun ilmestyessä 27.03.2015 (www.kaukoparkkinen.com 27.03.2017Antti Rinne runollisena: ”Sipilä avasi Pandoran lippaan”), vaikka siinä ei vielä ollutkaan mukana kaikkein typerintä osaa työajan pidennystä.

Syytä olisi ollut säikähtää myös aatteellisesti, kuten puolueen nuorisojärjestön varapuheenjohtaja Katja Asikainen heti tuoreeltaan, sillä puolue oli eksynyt aatteellisesti pois kaidalta tieltä.

Vastaanottaja: 'katja.a.asikainen@jns.fi'
Aihe: "Nykyinen keskusta on kaukana Alkion aatteesta."/HS 4.6.15 Tosi on, vain sillä varauksella, että demarien kanssa olisi menty vähintään yhtä pahasti takapakkia.

Hesarin Marko Junkkari kertoi kolumnissaan vasta 15.04.2017, että ”Pääministeri Juha Sipilä etsii aatetta”. Kokoomuksen Nykypäivä ihastelikin kohta alussa, miten Sipilää ei juuri poliisikaan erota kokoomuslaisesta.

Kokoomus selvisi hallituspuolueista vähimmin kolhuin, koska sillä ei enää vuosikymmeniin ole ollut aatetta. Koti, uskonto ja isänmaa ovat kuin perheen muinaisesineitä takan otsalla luomassa mukavaa tunnelmaa. Puolueen viimeinen aatteellinen puheenjohtaja oli Juha Rihtniemi.

Operoiko hallitus vaihtoehtoisilla vai reaalifaktoilla?

Puoliväliriiheen valmistautuvalla hallituksella on viimeinen hetki herätä todellisuuteen ja panna sivuun ne vaihtoehtoiset faktat, jotka Suomen Pankki tarjoili 13.12.2016 julistaessaan taantuman taakse jääneeksi. Parin vaihtoehtoisen faktan perusteella muutamat sekonomistit ovat tosin jo riehaantuneet tekemään parhaansa, että hallituksen ei vieläkään tarvitsisi laskeutua reaalimaailmaan.

Niin hallitus kuin ekonomistit ja mediakin tekisivät viisaasti, jos pysähtyisivät puoliväliriihen edellä hetkeksi miettimään, mitä on hallituskauden ensimmäisen puoliskon aikana tapahtunut, ja miten tällainen farssi on ylipäätänsä ollut mahdollinen. Siitä voisi ottaa oppia, jos olisi halua.

Mitkään reaalitason tiedot eivät toistaiseksi edellytä 23.03.2017 laadittujen lippaan saatesanojen päivittämistä (liite). Edes tuo muutamat ekonomistit riehaannuttanut Tilastokeskuksen kiirastorstainen tiedote ei ole pelkkää auringonpaistetta: ”Kausitasoitettu tuotanto laski helmikuussa 0.1 prosenttia edellisestä kuukaudesta".

Ensimmäisen puoliajan tärkein projekti oli ”yhteiskuntasopimus”. Sehän oli viime vuoden budjetinkin tärkein osa, kuten valtiovarainministeri Alexander Stubb kertoi Kauppalehdessä 12.08.2015. Viime kädessä on kysymys johtajuudesta.

Juha Sipilä insinöörinä luottaa prosessikaavioon, mutta sitä ei ole ohjelmoitu työmarkkinatodellisuuteen.

Lähetetty: tiistaina 9. kesäkuuta 2015 20.19
Aihe: VL: Tupoteatterin ammattilaiset pyyhkivät pöytää Sipilän yhteiskuntasopimuksella/Yle aamu-tv 9.6.15

Jos ei itse pystynyt arvioimaan asian todellisuuspohjaa, niin SAK:n puheenjohtaja Lauri Lyly kertoi sen sillä hidasjärkisten selkokielellä, joka on nykyisin tuttua Ylen uutisistakin:

Openfinland-tiedote 09.06.2015
www.openfinland.net

Yhteiskuntasopimus” muuttumassa pitkitetyksi farssiksi

Sipilän hallituksen yhteiskuntasopimusseikkailu alkaa kääntyä farssin puolelle odotettuakin nopeammin, mikä kävi selvästi ilmi Ylen aamu- tv:n haastattelussa tänään (09.06.2015), jossa tilanteesta kertoivat SAK:n puheenjohtaja Lauri Lyly ja Akavan puheenjohtaja Sture Fjäder, molemmat tupoteatterilaisen vakavalla naamalla.

Jo eilen kerrottiin, että hallitus oli heti ensimmäisessä tapaamisessa ay-pomojen kanssa nostanut kädet pystyyn ja siirtänyt työttömyysturvaleikkaukset vuodella. Lisäksi niiden iterointiin kolmikannassa, mitä sanaa hallitus tosin väistelee, on varattu niin paljon aikaa, että hallituksen aikeista ei tämän vatuloinnin jälkeen ole paljoakaan jäljellä. Leikkauksilla ei ole enää mitään kiirettä.

Tänään Lyly vakavalla naamalla kertoilikin, että päivämäärillä on hämätty – siis hallitus on hämännyt – ja kärpäsestä on tehty härkänen. Aikaa onkin vähintään vuosi ja tarvittaessa enemmänkin. Ja siis SAK:n jäsenliitot ovat tehneet kärpäsestä härkäsen puhuessaan kiristyksestä ja giljotiinista.

Tavallisesti tupoteatterissa takarajat paukkuvat loppuvaiheessa, nyt ne ovat räjähtäneet jo ennen kuin on päästy alkuunkaan.

Sipilä lieneekin jo todennut iskelmän sanoin, että tää ei mennyt niin kuin piti ja heittänyt prosessikaavionsa lepikkoon. Mopo on karannut käsistä ja pääministeri on paennut maasta.”

Hallitusohjelman mukaan hallituksen tuli antaa osapuolille esitys yhteiskuntasopimukseksi 30.07.2015 mennessä, ja osapuolten tuli sitoutua siihen ”kattavasti” 21.08.2015 mennessä, mutta ”johto oli siirtynyt Sipilän prosessikaaviosta Lylyn nuijan varteen”, ja se eteni kuin juna kohti tavoitetta. Edes Sipilän hätäpäissään avuksi kutsuma entinen valtakunnansovittelija Juhani Salonius ei pystynyt sitä muuttamaan. Järjestöt sopivat asiasta SAK:n haluamalla tavalla maaliskuussa, minkä SSS-ministerit vahvistivat nyrkeillään 03.03.2016 (www.kaukoparkkinen.com 06.03.2016: Nyrkki-ilakointi paljasti kolmen ministerin koplan henkisen tason).

He ehtivät jo todeta, että sopimus ei täytä hallituksen kilpailukykytavoitetta, mutta hätä keinon keksii. He vetivät Stetson-Harrison -menetelmällä arvon ”Suomen mallille” ja paikalliselle sopimiselle, jolloin päästiin nyrkkeilemään. Se oli pakko hyväksyä, koska pakkolakitekeleeseen ei voitu enää palata.

Kukaan ministerikoplasta ei kuitenkaan ollut lukenut työmarkkinajärjestöjen sopimuksia, eikä ymmärtänyt, millaisia sudenkuoppia niihin sisältyy. Niinpä hallitus astui reippaasti yhden yhteen lauseeseen kätkettyyn maamiinaan: Sopijat edellyttävät, että ”toteutetaan vain sopimuksessa mainitut lainsäädäntömuutokset”. Lukitus vahvistettiin myös sinetillä: Lakien valmistelu kolmikantaisesti mainitaan monessa kappaleessa.

Hallituksen kädet oli sidottu, ja ministerit oli pantu siististi pakettiin. Se ei menisi kropeloimaan paikallista sopimista pienissä yrityksissä ohi ay-liikkeen, eikä mitään ay-liikkeen mellastusvaltaa rajoittavaa Suomen mallia tulisi. Hallituksen tavoitteesta jäätiin siis roimasti.

Kuitenkin hallitus oli heittänyt 2.5 miljardia lahjusrahaa järjestöjen perään. Se muodostuu veronalennuksista ja perutuista leikkausta. Niistä piti alun perin päättää puoliväliriihessä, mutta nyt ne oli jo heitetty taivaan tuuliin, ja ammattiliitoilla on vapaat kädet syksyn neuvotteluissa.

Rajana näille lahjuksille oli myös sopimuksen 90 prosentin kattavuus. Valtiontalouden tarkastusvirasto on saanut selvityspyynnön, miten tuo kattavuusraja on laskettu, onko jäsenmäärissä ”kuolleita sieluja”, mutta se tuskin pystyy selvittämään asiaa, kuten ei palkankorotusten todellista määrääkään.

Lauri Lyly on totisesti ansainnut kannuksensa Tampereen pormestarin virkaan. Mutta miten mahtavat jaksella Juha Sipilän polvitaipeet?

Näillä mennään puoliväliriiheen

Jos hallitus haluaa perustaa varmuuden vuoksi yli kuntavaalien heitetyn puoliväliriihensä reaalisiin faktoihin vaihtoehtoisten asemesta, se ei voi sivuuttaa seuraavia tosiasioita.

* Työllistämisen loukkujen purkamista ei tosiasiassa ole edes aloitettu, perusselvityskin puuttuu. On vain muutamia lumeraapaisuja.

* Yhteiskuntasopimus/kiky on työpaikoilla joutunut naurunalaiseksi. Ilta-Sanomat puhkaisi kuplan 22.02.2017.

* Paikallinen sopiminen on erityisesti työnantajaliittoihin kuulumattomissa yrityksissä, joita on valtaosa, entistä pahemmin jumissa.

* ”Johtamisen perinpohjainen käänne” on peruutettu. Sen sijaan on tapahtunut käänne huonompaan, kun työmarkkinat ovat sekaisin ja paikallinen sopiminen on ottanut takapakkia. On siis haettava keinot, joilla päästään pois Kreikan tieltä.

* ”Suomen malli” hallituksen toiveiden mukaisena on haihtunut savuna ilmaan.

* Talous on edelleen tosiasiassa paikalleen jämähtäneenä. Työttömiä on 6 000 vähemmän kuin vuosi sitten, piilotyöttömiä 2 000 enemmän. Hallitus on pitänyt tärkeimpänä mittarina työllisyysastetta. Se oli helmikuussa 67.3 prosenttia, 0.6 prosenttiyksikköä enemmän kuin vuosi sitten. Hallituksen aloittaessa toukokuussa 2015 se oli 68 prosenttia. Hallituksen tavoite on 72 prosenttia.

Päivitys 10.04.2017: Tänään julkistettujen Tilastokeskuksen lukujen mukaan teollisuustuotanto helmikuussa laski 0,1 prosenttia vuodentakaisesta.

Työaika- ja yt-lait perustuvat 1970 luvun maailmaan, eivätkä ajanmukaistamisen näkymät ole lupaavia. Työaikalain kolmikantaisessa työryhmässä osapuolten näkemykset ovat kaukana toisistaan.

Liite

Jälkikirjoitus/saatesanat 28.03.2017

Miten tämä on mahdollista – käykö sotessa samoin?

Kahden vuoden jälkeen hitaampikin voinee jo havaita, miten täydellisesti Juha Sipilän yhteiskuntasopimushanke oli irti todellisuudesta. Sipilä oli itse tullut suoraan pystymetsästä politiikkaan, eikä hänellä ollut minkäänlaista käsitystä työmarkkinajärjestelmän todellisuudesta, minkä hän osoitti vakuuttavasti Espoon Sellosalissa yrittäjän päivän keskustelussa 05.09.2014.

Mutta se, että se meni läpi käytännössä ilman kritiikkiä, kertoo paljon suomalaisen yhteiskunnan ja demokratian tilasta. Tämä edellytti yhtä täydellistä pihalla oloa monen muunkin toimijan taholla, tai sitten tätä pihalla oloa hyväksi käyttävää härskiyttä.

Sipilän johtama puolue keskusta oli yhtä pahasti ulkona työmarkkinajärjestelmästä kuin puheenjohtajansakin. Vanhat konkarit Mauri Pekkarinen ja Seppo Kääriäinenkin hullaantuivat esittämään sekopäisiä kehuja hankkeesta. Samaa tiedon tasoa edustavat muut hallituspuolueet. Myös presidentti Sauli Niinistö innostui liittymään fanittajiin: ”On menoa ja meininkiä".

Helsingin Sanomista pois potkitulla Maaseudun Tulevaisuuden päätoimittajalla Mikael Pentikäisellä oli valtava näyttämisen tarve, mikä sumensi sen vähäisenkin tajun, mikä hänellä oli järjestelmän toiminnasta. Hän oli ajanut jo Helsingin Sanomien päätoimittajana toisen puoluetoverinsa Mari Kiviniemen haaveilemaa yhteiskuntasopimusta.

Medialla ei muutenkaan ole ollut kykyä käsitellä työmarkkinajärjestelmää muuten kuin pintailmiöiden rääpimisenä. Nyt ilmeisesti luotettiin siihen, että kun median kultapoika Pentikäinen, jota entinen tv-pomo Jorma Sairanen kutsuu tuoreissa muistelmissaan lestadiolaiseksi besserwisseriksi, oli lanseerannut järjestelmän, niin se oli läpäissyt testin. Asiaa ei ainakaan helpottanut Pentikäisen siirtyminen sähläämään Suomen Yrittäjiin.

Ekonomisteilla on työmakkinajärjestelmän käytännön toiminnan kohdalla vähintään yhtä suuri musta aukko kuin hallituspuolueillakin.

Ay-liikkeen valopäät havaitsivat jo varhain, että tässä tarjoutuu tilaisuus simputtaa mahtailevia puheita pitänyttä Sipilää ja vahvistaa otetta pienistä järjestäytymättömistä yrityksissä, mitä SAK oli jo kauan himoinnut. SDP:n eduskuntaryhmän puheenjohtaja ja SAK:n nuorisosihteeri Antti Lindman tosin sanoi jo alkuvaiheessa, että Sipilän tavalla toimimalla saa kyllä aikaan suuren sotkun, mutta unohti nämä puheensa, kun vanhemmat konkarit kertoivat, millaisia näkymiä tämä avasi.

Jäljet pelottavat – tuleeko sotesta tragedia?

Jos osoitti Sipilä kamikazen uhkarohkeutta Maaseudun Tulevaisuuden haastattelussa, niin nyt aletaan tarvita jo kepultakin samaa mielenlaatua, jos se aikoo jatkaa soten valmistelua Juha Sipilän johdolla.

Tuntematta sotea muuten kuin pinnallinen julkisen keskustelun perusteella, ei voi vastata yllä olevaan kysymykseen, mutta on helppo havaita pelottavan paljon yhtäläisyyksiä, suorastaan kauhistuttavan paljon, vaikka mittasuhteet ovatkin toiset. Seuraavassa vain muutamia esimerkkejä.

Molemmat ovat tulleet kansalaisten ihmeteltäviksi suoraan ”puskista” heidän voimatta ottaa niihin kantaan vaaleissa. Yhteiskuntasopimuksen osalta tosin hanke oli näyttävästi markkinoitu Maaseudun Tulevaisuudessa (www.openfinland.net 27.03.2017: Juha Sipilä painoi kamikaze-näppäintä), mutta media ei edes yrittänyt avata ennen vaaleja, mitä se käytännössä tarkoitti (On selittelyjen aika – media vaalien pahin nukkuja). Molempia on leimannut hirveä kiire.

Soten maakuntamallin ja valinnanvapauden Sipilä taas jumppasi hallituksen erolla uhkaamalla kompromissiksi, vaikka niistä ei ollut vaaleissa puhuttu mitään. Niitä media on kyllä yrittänyt avata kiitettävästi, mutta hallitus on itsekin ollut pihan puolella.

Käytännön asiantuntijatietoon hallitus on molemmissa hankkeissa suhtautunut yhtä halveksivasti, vaikka sitä on soten osalta ollut käytettävissä satamäärin enemmän kuin yhteiskuntasopimuksessa.

Molempia hankkeita leimaa vahva ylimielisyys. Timo Soini riekkui vielä Ylen vaalitentissä 29.03.2017, että kikystä ”tuli niin hyvä, että ei oppositiokaan kehtaa haukkua”, vaan ”vasemmistoliitto oli ainoa, joka vastusti”. Politiikassa ylimielinen riekkuminen kostautuu aina ennen pitkää.

Monet muistanevat vielä, miten Jyrki Katainen riekkui, kun Sari Sairaanhoitaja oli saanut enemmän liksaa kuin ”raavaat metallimiehet”. Harvat muistavat, miten Pekka Vennamo Sorsan hallituksen ministerinä marraskuussa 1984 riekkui Kauppalehdessä myyntivoittoveron pelossa yrityksensä myynyttä tuhatlukuista yrittäjien joukkoa: ”Typeriä yrittäjiä yllättävän paljon” (pdf/OSuVa 2/84). Monet muistanevat jatkon: Molemmat pelastivat nahkansa, mutta puolue romahti.

Näyttää vahvasti siltä, että soteen liittyy samantapaisia uhkapelin tunnusmerkkejä kuin yhteiskuntasopimukseenkin (www.openfinland.net 16.05.2015: Juha Sipilä pelaa uhkapeliä korkein panoksin). Hän ei näytä vähällä oppivan.

Risto Uimosen vaalikirjassa Sipilä oli sanonut, että käsillä oli viimeinen hetki tehdä ”perinpohjainen käänne johtamisessa” (s. 411). ”Muuten Suomella on edessä Kreikan tie”. Sen jälkeen asiasta ei ole kuultu, ei edes Vantaan elinkeinopäivässä, jossa hän puhui otsikolla ”Suomi 2025” (www.openfinland.net 04.01.2015: Sipilä: johtamisen muutostarve peruutettu?).

Lähetetty: keskiviikko 4. marraskuuta 2015 18.39
Vastaanottaja: 'juha.sipila@eduskunta.fi' <juha.sipila@eduskunta.fi>;
Aihe: VL: Sipilä Vantaan elinkeinopäivässä: Johtamisen muutostarve peruutettu?

Pandoran lippaasta tuntuu pirskahtaneen maaliskuun lopulla myös pieni huumoripläjäys. Luottoluokittaja Standard & Poor´s kertoi, että Suomen talouden suurin uhka on Jussi Halla-aho, jos hänet valitaan perussuomalaisten puheenjohtajaksi.

Elleivät luokittajat olisi jo aiemmin rehellisesti kertoneet, että he luokituksia laatiessaan käyvät aina Suomessa jututtamassa täkäläisiä vastuuhenkilöitä, olisi tästä viimeistään selvinnyt sylttytehtaan sijainti. (www.kaukoparkkinen.com 22.03.2017: Talousnousun hypetys perustuu vaihtoehtoisiin faktoihin). Sipilän hallitusta luokittajat eivät nähneet riskitekijänä.

J.K.

Ei mitään uutta auringon alla

Jotkut väittävät, että historia ei toista itseään. Ainakin kovin tutulta vaikuttaa tilanne Sipilän hallituksen puoliväliriihen edellä. Kun Kalevi Sorsan hallitus oli syksyllä 1986 hyväksynyt valtiovarainministerinsä Ahti Pekkalan viimeisen budjettiesityksen, hallitus hoilasi pääministerin johdolla valtioneuvoston juhlahuoneiston rapuilla yhteislaulua, mukana myös yritysverotus-kansankomedian keskushenkilö Pekka Vennamo (pdf):

Vaikk´ murtuisi maa,
Smolnaan jäisimme me vaan,
Ahtin seitsemäs painos on meidän.
Ennuste kertoopi onnesta maan,
kanssani tullos nyt haaveilemaan.
(TäysOSuVa s. 44/www.kauko-kustannus.fi).

Pääministerit ja puolueet vaihtuvat, ennusteet ja haaveet pysyvät.

Sorsan hallituksen jäljiltä maa melkein murtui, mutta jos sotesta tehdään kansankomedia, se muuttuu nopeasti tragediaksi.