default_mobilelogo

Hoivajärjestöjen johtaja ketoivat olevansa onnellisia, kun saivat yleisen linjan mukaiset korotukset ja kikytunnit poistuvat, kun syksy saa. Erityinen ilonaihe oli, kun he saivat ikioman sopimuksen. Työryhmään hautaaminenkin noudatti yleistä työmarkkinakäytäntöä.

Mahtavatkohan jäsenet tuntea tuloksen samalla tavalla?

Monet varmasti tuntevat olevansa kuin maansa myyneet, ja saattavat sen myydäkin. Heitä oli juuri kuritettu kikyllä, josta he eivät olleet vielä toipuneet, kun iski korona, joka oli vieläkin rankempi koettelemus. Sitä tuskin voi rahalla korvata, mutta olisi kuitenkin ainakin hieman lämmittänyt mieltä, jos työnantaja olisi näin osoittanut antavansa arvoa heidän työlleen. Ministerien kauniit sanat ovat yhtä turhat kuin ne kuuluisat paavin p …. t.

Kun he vaativat kompensaatiota kikystä ja jopa vähän extraa koronastakin, Kuntatyönantajien johtaja Markku Jalonen haukkui heidät pystyyn röyhkeästä tilanteen hyväksi käyttämisestä ja pani neuvottelut poikki. Hänellä ei ollut muuta viestiä kuin hokema, että ei ole rahaa.

Selvää on, että sopimukseen kätkettiin monta maamiinaa, jotka laukeilevat aikanaan.

Kun noin vuosi sitten olin pienessä päiväkirurgisessa toimenpiteessä Silmäklinikalla ja join sen jälkeen lepohuoneessa kahvia herkullisen voileivän kera, katselin samalla toimintaa ympärilläni. Lähtiessäni kerroin olevani entinen työmarkkinajuristi ja sanoin pitäväni häpeänä sitä, että heille maksetaan niin pientä palkkaa. Piuhoja kiinnittelevä röntgenhoitaja kertoi, että hänen miehensä on varastomies ja saa tuhat euroa enemmän palkkaa kuukaudessa kuin hän.

Suomalaisen yhteiskunnan päättäjät ovat antaneet hyytävän näytteen arvojensa järjestyksestä. Sitä ei jokin pikku koronakaan murra, vaikka kaikki muut asiat myllertääkin. Ihmiset ovat vain nappuloita raa´assa valtapelissä. Sanoihan liikenneministeri Timo Harakkakin Uudenmaan sulkemussäännön liikennettä ohjastaessaan, että ”tavaran jakeluliikenteellä on aina etuajo-oikeus”.

Winston Churchill tiesi, mitä puhui: ”Ihmiset aina joskus kompastuvat totuuteen, mutta useimmat vain nousevat ja jatkavat matkaansa, niin kuin mitään ei olisi tapahtunut".