default_mobilelogo



Vaikka Juha Sipilän messias-kuva alkoikin rapistua jo edellisten vaalien vaalikeskusteluissa, hän tuli kuitenkin areenalle suuren uudistajan elkein ja kertoi kääräisevänsä kokoon ”yhteiskuntasopimuksen” muutamassa päivässä ennen vaaleja.

Siitä tuli pelleily, jonka veroista puoluetoveri Jarmo Korhonen ei ollut aiemmin nähnyt Suomen poliittisessa historiassa, josta hän teki väitöskirjaa. Näin kertoi Iltalehti.

Sipilän pääministeritaival päättyi samanveroiseen näytelmään, joka ei kuitenkaan ollut pelleilyä vaan huolellisesti suunniteltu eduskuntaa halventava ala-arvoinen operaatio, joka oli varmasti hyvissä ajoin merkitty hänen prosessikaavioonsa.

Väliin mahtui marraskuinen hallituskumppanien kiristysoperaatio, jolla Sipilä ositti röyhkeytensä. Sekin oli varmasti merkitty prosessikaavioon, ja sillä Sipilä uskoi toteuttavansa kepun haaveen maakuntahallinnosta. Sen vuoksi hän ei jatkanut siitä, mihin edellisellä hallituskaudella oli päädytty kaikkien puolueiden voimin ja jolta loppui aika.

Tätä Sipilä kutsuu strategiseksi johtamiseksi.

Vaikka Sipilä jo yhteiskuntasopimus-yrityksellään osoitti, että häneltä puuttuu täydellisesti todellisuuden taju, hän oli varmasti neljässä vuodessa oppinut sen verran, että tajusi jo aikaa sitten, että laki ei valmistu ajoissa. Jos hän kuunteli sisäistä ääntään riittävän tarkasti, niin kyllä sekin varmasti tiesi jo hyvissä ajoin, että ei tästä mitään tule.

Hän väitti kuitenkin kivenkovaa uskovansa asiaan ja merkitsi prosessikaavioonsa, että uppoavasta laivasta piti hypätä pois 15.03.2019, koska edellisenä päivänä päättyi aika ehdokkaiden nimeämiselle. Sitä ennen olisi vaadittu jäämistä ulos, kuten yrityksissäkin ulos heitetty tai itse lähtenyt johtaja tekee. Ei hän pomppaa takaisin pyrkimään samaan tehtävään, jota ei pystynyt hoitamaan.

Tähän hänelle tarjosi tilaisuuden puhemies Paula Risikko, jolla ei ollut ”munaa” käyttää sitä valtaa, joka hänellä tasavallan kakkosjohtajana on, vaikka Sipilä oli moneen kertaan sanonut, että asia on nyt eduskunnan käsissä (Sote: ”Pohjan Akan” kantti petti/www.kaukoparkkinen.com).

Risikko kertoi Ilta-Sanomien Vaalimessuilla, että hän keskusteli asiasta moneen kertaan ja halusi, että hallitus katkaisee pelin. Sipilä sai ilmaiseksi aloitteen käsiinsä, ja samalla Risikko jätti puolueensa puheenjohtajan orpona rannalle ruikuttamaan.

Risikko moitiskeli Sipilää, että ei toivo koskaan enää näkevänsä tällaista temppua, mutta hän saa syyttää vain itseään. Hän sai tilaamansa.

Oli saatu vaikuttava monumentti siitä, millaiseen alennustilaan suomalainen demokratia oli vajonnut.

Jos tämä temppu menee täydestä läpi, se osoittaa todeksi Paasikiven päiväkirjamerkinnän: ”Suomalaiset ovat poliittisesti lahjaton kansa”, hyväuskoinen ja helposti höynäytettävä. Ja on saanut sellaisen hallituksen ja sellaisen median kuin on ansainnut.

J.K.

Hesari kertoi 19.03.2019, miten sotevaliokunnassa oli paljon pahempi mekkala kuin hurjimmissakaan lastenkutsuissa. Olen vuosikymmenien varrella ollut sadoissa tai tuhansissa eri ammattiliittojen työehtosopimusneuvotteluissa, myös öiseen aikaan, samoin lakkoneuvotteluissa, myös työpaikoilla. Koskaan ei kenenkään käyttäytymisessä ole ollut moitteen sijaan. Alkaa ymmärtää, miksi soten kävi kuin kävi, ja miksi säädetään niin omituisia lakeja.

Timo Soini oli ollut niin paljon ulkomailla, että hän oli unohtanut vanhan viisautensa, ettei sama hattu sovi omenalle ja melonille.