default_mobilelogo

Hyvin oli keskuskomitean sana mennyt läpi: tilaisuudessa ei havaintojeni mukaan ollut yhtään Etelä-Pohjanmaan yrittäjien aluejärjestön jäsentä. Neljäsosasivun ilmoitus Ilkassa parhaalla paikalla pääkirjoitusaukeamalla oli tuskin voinut jäädä huomaamatta.

Näin ollen joukko jäi aika piskuiseksi, mutta laatu korvasi määrän, ja kosketeltiin yritystoiminnan ja tasavallan talouden kannalta ydinkysymyksiä aivan eri tavalla kuin niissä tilaisuuksissa, joissa olen ollut mukana kuulijana tai joista olen lukenut referaatteja. Pelkkiä kuulijoita siellä ei ollut lainkaan, kaikki olivat keskustelijoita.

Naapuripitäjästä Ilmajoelta saapuneen Seppo Hautalan lesken Kaisun lisäksi oli osanottajilla ollut matkaa sadan kilometrin molemmin puolin. Heidän nimiään en mainitse, etteivät he joutuisi ristikuulusteluun.

Kolmesta keskeisestä asiasta vallitsi vähintäänkin nyökyttelyn tasoinen tai vahvempikin konsensus:

1. Yrittäjäjärjestön on hankittava sellainen henkinen kapasiteetti, että se voi muodostaa vastavoiman ay-hegemonialle ja puolueille sekä ottaa henkisen johtajuuden Suomen johdattamiseksi pois talousahdingosta

2. Näin voidaan luoda uudenlainen johtamiskulttuuri yrittäjän ja työntekijöiden yhteispelinä

3. Näin lisääntyvä luottamus luo pohjan radikaalille työsuhteita kahlitsevan säätelyn purkamiselle.

Eriäviä mielipiteitä ei ollut myöskään siitä, että poliitikot on saatava samantapaiseen mutta pysyvään seurantaan kuin ns. työsuhdeturvalain säätämisen aikaan. Muuten entisten kauniiden puheiden ja rumien tekojen ketju vain jatkuu.

Visen ilmeisesti kaikille tutun tarinan lisäksi tuli esille samansuuntaista kokemusta muiltakin osanottajilta. Kaisu Hautala vahvisti, että juuri nyt tarvittaisiin entistä kipeämmin Sepon tapaa johtaa yritystä.

Puheenjohtajaehdokkaiden stressitesti

Ikään kuin sivutuotteena tuli testatuksi myös kaikkien virallisesti ”polarisoitujen” ehdokkaiden stressinsietokyky. Kaikki kolme oli kutsuttu, mutta yksikään ei ollut valinnut itseään. Paula Aikio-Tallgren kertoi sähköpostilla olevansa estynyt mainitsematta syytä, ja Jari-Pekka Koponen ilmoitti puhelimitse olevansa tilaisuudessa toisaalla. Hän soitti myös vähän ennen tilaisuuden alkua ja pyysi kertomaan terveisiä Kaisu Hautalalle, jonka kotona kertoi kauan sitten käyneensä. Hän vakuutti ihan oikeasti halunneensa tulla mukaan.

Sen sijaan Jyrki Mäkynen oli häipynyt mitään kertomatta tietymättömiin kotikentältään, missä hän oli määrätietoisesti kieltäytynyt järjestämästä keskustelutilaisuutta. Minulta olisi säästynyt melkoinen summa rahaa, ja väkeä olisi tullut paljon enemmän.

En tiedä, pelkäsikö hän minua vai sitä mahdollisuutta, mahdollisesta tietoa, että Kaisu Hautala olisi paikalla. Olisi ehkä ollut hänelle vähän kiusallista katsella Kaisun läsnä ollessa heijastinkuvaa toimenpideluettelosta, jossa oli yhtenä kohtana anteeksipyyntö Hautalan perheelle sekä järjestön että suomalaisen yhteiskunnan puolesta täydellisen toimettomuuden vuoksi. Kaisu oli kovin ilahtunut jo ehdotuksesta.

Tuskin nyt minua kukaan ehdokkaista saattoi pelätä, he kun kaikki uskovat pystyvänsä toimimaan Antti Rinteen vastapelurina. Minähän haluan nimenomaisesti pelata avoimin kortein, kun sijaan kaikkien puliveivareiden äidistä Rinteestä ei koskaan tiedä, millaisen kortin hän hihastaan tempaisee.

Tästä stressitestistä voi mielestäni tehdä varsin pitkälle meneviä johtopäätöksiä ehdokkaiden johtajaominaisuuksista.

Aluejärjestön edustajista kukaan ei ollut koskaan käynyt Hautaloiden kotona. Voisinkin omistaa rohkeina ja toimeen tarttuvina tunnettujen pohjalaisten yrittäjien edusmiehille pätkän opettavaisesta runosta, jonka opiskelimme vanhan kunnon kansakoulun lukukirjasta.

Jäniksenpoikanen juoksi hätääntyneenä kotisuon laitamilla pollean näköisenä lepäilevän isänsä luo kertoen, että lähitienoilla oli nähty karhu:

Se tulee jo suolla, sen näki rastas.
No, tulla anna, ei meillä pelätä, isä vastas’.
Putos’ haavasta lehti ja tuli polun poikki,
isä-jussi kuin ammuttu viitaan loikki.

Kun samalla tuli otettua stressitesti ja sydänkäyrä myös itse järjestöstä, sen tulos olikin masentava: Viiva oli tasainen kuin Pohjanmaan lakeus, ei laaksoa ei kukkulaa. Viittasi aika vahvasti aivokuolemaan.