default_mobilelogo

Lähetetty: tiistai 28. lokakuuta 2014 20.25
Aihe: Mäkynen "aikoo tarttua kolmikantaa kurkusta kiinni"/Aamulehti 25.10.2014
Tyhjää ja lapsellista pohjalaista uhoa. Tulee suru puseroon yrittäjien puolesta,
kun tietää, millainen on peli kolmikanta-kentällä ja mikä Mäkysen osaaminen.
”Ero on suurin piirtein sama kuin jos Paulan kotikaupungin (Tornion) TP 47:n
amatöörit haastaisivat Barcelonan". www.kaukoparkkinen.com. Kyllä Siperia
opettaa poika parkaa.

Syysterveisin

Kauko Parkkinen
www.kaukoparkkinen.com 1.10.16

SE ON MENOA NYT, SUOMEN YRITTÄJÄT!

Suomen Yrittäjien liittokokoukseen tulevassa viikonvaihteessa päättyy Jyrki Mäkysen kaksivuotinen puheenjohtajakausi. Näin surkeassa tilassa järjestö ei ole koskaan aiemmin liittokokoukseensa mennyt. Toiselle kaudelle ei ole ilmoittautunut kilpailevia ehdokkaita, joten Mäkynen jatkaa. Se kuvaa järjestön tilannetta. Kukaan ei halua vapaaehtoisesti lähteä nostamaan järjestöä siitä alennustilasta, joka on Mäkysen kaudella vakiintunut.

Varapuheenjohtajaehdokkaita on ilmoittautunut sitä enemmän. Vanhaa loistoa on vielä sen verran jäljellä, että siinä on mukava paistatella ilman erityisiä velvollisuuksia.

Uutena puheenjohtajana Mäkynen pohjalaiseen tapaansa uhosi mm. Aamulehdessä, miten hän ottaa kolmikantaa kurkusta kiinni ja puhuu niin kovalla äänellä, että se varmasti kuuluu (www.kaukoparkkinen.com 03.11.2014: Puheenjohtajateatterin esirippu on laskeutunut). Nyt kuuluu vain rannalta ruikutusta, kun Mäkynen itkee, ettei järjestöä huolittu kolmikantapöytään, ja hän keräilee nöyränä niitä murusia, joita Sipilän kiky-hallituksen pöydältä tipahtelee, kuten jonninjoutava koeajan pidennys.

Tilanne ei suinkaan ole Mäkysen aikana syntynyt, vaan kyseessä on koko nykyisen järjestömuodon aikana hiipinyt halvaannus, mutta se on korostunut hetkellä, jolloin järjestöllä olisi ollut historiallinen momentum ottaa johtajuus sekavassa poliittisessa ja työmarkkinatilanteessa. Nyt SY on jäänyt rannalle ruikuttamaan, kun sillä ei ole ollut mitään omaa panosta annettavanaan.

Hallituksen kyljessä se on ollut myötävaikuttamassa siihen, että päinvastoin kuin oli tarkoitus paikallinen sopiminen on jämähtänyt paikalleen ja ottanut jopa takapakkia. Ja ay-liike on jo saanut jalkansa pienten yritysten oven väliin, kun SY nukkui tässäkin. Eikä sitä sieltä pois saada, vaan oviaukko tulee suurenemaan.

Tämän kaiken ovat kruunanneet onnettomat nimitykset järjestön johtaville posteille. Hesarin virkaheiton päätoimittajan ja ”raamisopimuksen” sekä ”yhteiskuntasopimuksen” kummisedän Mikael Pentikäisen nimitystä olisi mahdoton ymmärtää, ellei tietäisi, että sen tarkoitus oli kytkeä järjestö entistä tiukemmin kepun kylkeen ja että hän on avustanut Juha Sipilää tekstinikkarina.

Tässäkään järjestön johto ei pystynyt itsenäiseen päätöksentekoon, vaan heittäytyi asiasta mitään ymmärtämättömän kansainvälisen pääkallonmetsästäjän vietäväksi.

Kesä, jonka kerran elää sain” oli ja meni. Eikä palaa enää koskaan. Se meni meuhkatessa Porin hömppäfoorumilla ja tv-lamppujen loisteessa ilman yhtään uutta ajatusta, kun tarjolla oli tilaisuus tarttua ”anti-kikyn” ohjaksiin ja lähteä johtamaan kansanliikettä, jolla yrityksissä vaihdetaan takaperoinen työajan pidennys paikalliseen sopimiseen fiksummasta johtamisesta. Nyt tämä Sipilän korttitalo purkautuu omia aikojaan, kuten mm. Savon Sanomat kertoi 23.09.2016 (www.kaukoparkkinen.com 24.09.2016: Kikystä sittenkin tuottavuusloikka!?).

Samanlaista kesää ei varmasti tulla näkemään koskaan enää, tilaisuus ei tule toistumaan.

”Vakka kantensa valitsee”, sanoivat jo vanhat suomalaiset. Hyvin johdonmukaista siis oli, että ”pääekonomistiksi” nimitettiin yrityselämään nähden mies toiselta tähdeltä Mika Kuismanen, joka ensiesiintymisessään Maikkarin Huomenta Suomessa syyskuun loppupuolella vähätteli irtisanomisriskiä, jonka lisäämistä vastaan taistellessaan silloinen SYKL loi pohjan myös nykyiselle järjestölle.

Jos SY toimisi niin kuin opettaa, se olisi sopinut molempien kanssa koeajasta, joka tietyin edellytyksin voi nykyisenkin lain mukaan olla kuusi kuukautta, joten molempien työsopimus voitaisiin purkaa koeajan perusteella, sillä edellä sanottu osoittaa, että molemmat ovat sopimattomia tehtäväänsä.

SY sai SYKL:n perintönä sen vahvuuden, joka oli luotu yrittäjän arjen tuntemuksella ja sen pohjalta ponnistamalla. Siltä pohjalta lähti myös kapina työsuhdeturvalakia vastaan, johon SYKL:n hallituksen puheenjohtaja, hyvinkääläinen tv-kauppias Erkki Raitala herätti silloinkin hieman uinahtaneen toimistoväen. Tämän perinnön tuhlaaminen on mainituilla nimityksillä lopullisesti sinetöity. Eikä valoa näy tunnelin päässä. Liitteenä olevan järjestöveteraanin sähköpostiviesti kertoo tilanteen varsin koruttomasti.

Mäkysellä olisi vielä mahdollisuus kieltäytyä jatkosta, mutta sellaista viisautta lienee turha odottaa häneltä. Voitaisiin sopia ylimääräisestä liittokokouksesta keväällä ja tehdä siihen mennessä, mitä tehtävissä on. Hanna Munter olisi sopiva puheenjohtaja ainakin siirtymäajaksi, mutta hän lienee saanut ”keskuskomiteasta” tarpeekseen ja luopuu varapuheenjohtajan tehtävästäkin.

Pentikäinen olisi syytä vaihtaa välittömästi Antti Neimalaan, ja Kuismasen kanssa kannattaisi sopia työsopimuksen päättämisestä. Kultaiseen kädenpuristukseen ei ole syytä, mutta jonkinmoisesta erorahasta voisi sopia, ja vieläkin säästyisi paljon rahaa. Vastaavat tiedot saisi mistä tahansa paljon halvemmalla, jos niitä välttämättä haluaa.

Kevääseen saakka olisi aikaa selvittää, onko järjestöllä vielä eväitä jatkoon vai onko se jo inhimillisen avun ulottumattomissa. Yrittäjät ansaitsevat joka tapauksessa aivan toisen tasoista asioittensa hoitamista. Samalla nähtäisiin, olivatko edessä olevat liittokokousbileet tanssia yli hautojen. Mitä alemmaksi järjestön toiminnallinen taso on laskenut, sitä komeammaksi on käynyt liittokokousshow.

Liite

Lähetetty: torstai 18. elokuuta 2016 11.05
Vastaanottaja: Kauko Parkkinen <kauko.parkkinen@kauko-kustannus.fi>
Aihe: Pässiä narusta

Hei, Kauko

Viiltävä analyysi. Poliitikot ja puolueet ovat aina tarvinneet "joukkoja" - suurta ymmärtämätöntä laumaa - jota viedään kuin pässiä narusta. On uskomatonta, etteivät yrittäjät järjestönä itse kykene valitsemaan johtoaan - ja ottamaan paikkaansa yhteiskunnallisena vaikuttajana, vaikka sitä hopealautasella tarjotaan.

Aina tulee ulkopuolinen ottaja, joka tarvitsee kyseisen lauman lukumääräistä painoarvoa edistääkseen omia puolue- ja valtapoliittisia tavoitteitaan. Perus-maatalousväestön painoarvo on hiipunut, joten tarvitaan uutta massaa lobbaustoiminnan tueksi.

Ja tämä joukko on siihen kyselemättä valmis!

Poliittisen höpötyksen keskeinen mahtisana on yrittäjyys, vailla sen kummempaa faktasisältöä. Puolue, joka tämän mahtikäsitteen legitimoi itselleen (me johdamme näitä tulevaisuuden joukkoja) on tässä maailmanlopun tilanteessa mediassa vahvoilla.

Mistä löytyisi vahva yrittäjäjohtaja, joka kokoaisi yrittäjä/yritysjohtaja tehotiimin ympärilleen ja johdattaisi korvasta talutetun nääntyneen lauman pois erämaasta.