default_mobilelogo

SDP:llä on menossa kisa, jonka luonnetta näyttää olevan vaikea määritellä. Onko sillä sama tarkoitus kuin samanaikaisella Monte Carlo -rallilla: reipas autoilu talvisissa maisemissa ja median huomion paisteessa? Varsinaista pihviä ei kisassa ainakaan liene, sillä kaikki kolme ehdokasta vakuuttavat, että mitään linjaeroja ei ole.

Aiemmilta ajoilta on ainakin sen verran eroa, että Antti Rinne ja Timo Harakka ovat eri yhteyksissä vakuuttaneet tekevänsä SDP:stä yrittäjäpuolueen, kun sen sijaan Tytti Tuppuraisen ei tiettävästi koskaan ole kuultu mainitsevan mitään y-alkuista yritystoimintaan viittaavaa sanaa.

Rinne ja Harakkakin lienevät jo luopuneet hankkeesta liian vaikeana, kun ei asiasta ole tämän rallin aikana kuultu mitään. On kuulemma joitakin ohjelmia, joissa mainitaan ilmeisesi pk-yrityksetkin, mutta niitähän ei kukaan lue.

Toivottomalta yritys todella vaikuttaakin, kun katsoo ehdokkaiden ja puolueen lähtökohtia ja aiempia puheita ja tekoja. Edessä on shikaani, jossa tarvittaisiin 180 asteen käännös.

SDP:n kaikkien ohjelmien äiti ja katekismus on Saksan sosialidemokraattien vuoden 1891 vaalien ohjelma, joka tekokaupunkinsa mukaan tunnetaan Erfurtin ohjelmana. Sen perusteesi on, että "pikkutuotanto on auttamattomasti joutuva häviöön. Mutta ainoastaan sosialidemokratia voi saattaa talonpojat ja työläiset kokonaisuudessaan suurtuotannon työntekijöiksi ilman, että heidän tarvitsee vajota köyhyyteen" (s. 181). Nyt homma on hoidettu ja köyhyys poistettu.

Mainitusta ohjelmasta lainattiin ydinosa melkoisen suoraan SDP:n peruskirjaan Forssan ohjelmaan. Sen keskeistä kohtaa siteerasi pääkirjoituksessaan 11.12.2016 jopa Helsingin Sanomat, jonka Erkki Liikanen aikanaan Juhani Suomen kertomin tavoin totesi demarien lehdeksi, ”kaikkihan sen tietävät”, kun hän moitiskeli Aatos Erkkoa siitä, että lehti oli kirjoittanut demareista ikävästi.

Kyseisessä ohjelmakohdassa todetaan, että SDP ”tulee aina kaikissa valtiollisissa kysymyksissä valvomaan köyhälistön luokkaetuja ja vastustamaan tarmokkaasti kaikkea luokkavastakohtien himmentämistä”. Tätä kukaan ei kommentoinut, mikä vahvisti sen olevan edelleen voimassa.

Nämä kysymykset aktualisoituvat keskeisesti työelämäkysymyksissä, joissa Antti Rinteellä on vahvat ansiot ohjelman toteuttamisessa puolueen taistelujoukoissa ay-liikkeessä, mistä itse sain hyvän näytön Tornion kihlakunnanoikeudessa. Siellä hän ei taistellut ainoastaan tarmokkaasti, vaan suorastaan fanaattisesti (www.kaukoparkkinen.com 26.04.2014: Angry-ay –juristien top 10), ja hänen alaisensa STTK:n juristin ajamassa jutussa Mikkelin käräjäoikeudessa, missä meno nousi huijauksen asteelle (www.kaukoparkkinen.com 05.03.2015: ”Konsensus” jyrää yrittäjän).

Edellisen puheenjohtajakisan tentissä Rinne kertoi selkokielisesti, mitä normitalkoot hänen toimeenpanemanaan tarkoittaisivat: ”EU:ssa on 37.000 direktiiviä tai asetusta. Niistä vain 70 säätelee työelämää. Sinne tarvitaan lisää.” Hänen ohjelmansa mukaan mm. yt-lain sanktioita on tiukennettava tuntuvasti.

Viime eduskuntavaalien alla lienee jonkinlainen paniikki tarttunut puseroon, muuten on vaikea ymmärtää hänen namusetätempaustaan. Tasavallan valtiovarainministeri saattueineen pöllähti ruokatunnin aikaan mm. lelukauppaan karkkipussin kanssa. Se sai aikaan vain hämmennystä ja kaupanteon häiriintymistä (www.openfinland.net 08.01.2015: Antti Rinne namusetänä).

Timo Harakkako sen tekee?

Timo Harakalla ei toistaiseksi ole mitään tekoja tältä saralta, joten on tutkittava hänen puheitaan ja tekstejään. Antoisa on hänen vuosi sitten julkistamansa ohjelma, jonka nimenä oli Liike 2020 (www.kaukoparkkinen.com 24.02.2016: Salonkisosialistin uskontunnustus – raakaa ryöstökapitalismia demareille), missä näkyy enemmän uskon varmuus ja pyrkimisen palo kuin todellisuuden tuntemus. Niiden alle peittyvät muutamat huomion arvoisetkin ajatukset.

Se, että Harakka ei tunne edes SDP:n todellista luonnetta, selittyy varmaan sillä, että vielä vähän aikaa sitten hän oli vihreä, joka pani halvallakin demareita, mitä voidaan ehkä pitää ansionakin. Eduskuntaan hänet valittiin sitoutumattomana.

Harakka kysyy: ”Entäpä jos SDP olisi yrittäjäpuolue?” Siihen vaadittaisiin muutamia muutoksia. Ensinnäkin noista pyhistä kirjoituksista olisi selvästi irtisanouduttava. Toiseksi olisi ainakin aloitettava niiden työllistämisen esteiden suursiivous, joita puolue on ay-toverien siivellä ollut kasaamassa. Työllistämisen loukut ovat pahempia kuin kannustinloukut.

Ja ennen kaikkea olisi tunnettava yritystoiminnan tehtävä ihmisten ja yhteiskunnan palvelijana. Nythän Harakka pitää heitä riistäjäkapitalisteina samaan tapaan kuin mm. Tarja Halonen sanoi aikoinaan Maarit Tastulan haastattelussa: He rohmuavat yhteistä varallisuutta (www.openfinland.net 12.4.12: Halonen rehellisenä – Yrittäjät syövät ”yhteistä kassaa”). Harakan mukaan ”fiksu valtio” ei edellytä yritykseltä mitään muuta kuin voiton tuottamista omistajilleen.

Timo Harakka, tiedät varmaan, että tämä on Wahlroosin oppi, joka halveksii ihmisiä, sekä työtekijöitä että -antajia. Onko se Pekka Himasen peräänkuuluttamaa arvokasta elämää, että uhraa osaamisensa vain toisen varallisuuden kartuttamiseen? (Lisää aiheesta: Kanava 1/17)

Lieventävä asianhaara ei ole se, että olet kyllä hyvässä seurassa. Suomen Yrittäjien toimitusjohtaja Mikael Pentikäinen manasi 16.01.2017 Kauppalehdessä kapitalismia, yrittäjiä, palvelemaan yhteiskuntaa. Ikään kuin he eivät sitä ihmisinä ja työllään tekisi. Taustalla teillä molemmilla on hesarilainen maailmankatsomus, mikä selittää paljon.

Uskottavuutta lisäisi melkoisesti, jos SDP jollakin tavoin hyvittäisi yrittäjälle tekemänsä katalimman konnantyön, Visen kaadon, Seppo Hautalan perheelle. Se ei olisi tehokasta katumista, koska sitä ei voi tehdä vaikutuksettomaksi, mutta merkitystä sillä olisi kuitenkin.

Puolueen tiedotuspäällikkö Lauri Sivonen kutsui aikaan Hautalan luokseen kysyen, mitä puolueen olisi tehtävä, että tämä jatkaisi yritystoimintaa. Hän lupasi palata asiaan, mutta aivoverenvuoto ja pian tapahtuva kuolema katkaisivat hankkeen. Se olisi jo aika saattaa päätökseen, vaikka ei Seppo Hautalaa enää olekaan. Vähintään anteeksipyyntö olisi tehtävä, kun se on nyt muutenkin niin muodikasta.

Timo Harakka, oli ilahduttava osoitus pyrkimyksestä järjen käyttöön, kun osoitit olevasi halukas tarttumaan Sipilän hallituksen työaikahölmöilyn tarjoamaan tilaisuuteen irtautua järjestöjen kuristusotteesta, mitä olin muutamassa kirjoituksessa esittänyt.

Lähettäjä: Harakka Timo [mailto:Timo.Harakka@eduskunta.fi]
Lähetetty: maanantai 30. toukokuuta 2016 11.47
Vastaanottaja: Kauko Parkkinen <kauko.parkkinen@kauko-kustannus.fi>
Aihe: VS: "Ay-liikkeen valta säilyy ennallaan"/Huomenta Suomi 30.5.16 Ei pysy, vaan laajenee merkittävästi, pieniin yrityksiin. Vuosikymmenien haave toteutuu. Siitä haaveili mara-alueella jo phj Yrjö Karisalmi 1960-luvulla. 1970-luvulla

Tervehdys,

Vastaan kerrankin viestiinne, vaikka useimmiten kantamme ovat olleet melko erilaisia - olen tainnut päästä/joutua kyseenalaiseen rooliin kirjoituksissanne. Tässä oli minusta paljon hyvää, ja otan puheeksi puolueessa.

Parhain terveisin,

Timo Harakka
kansanedustaja, riksdagsledamot, Member of Parliament of Finland
SDP, The Social Democratic Party

Näytin tietenkin ajatukselle vihreää valoa, mutta siitä ei sen jälkeen kuulunut mitään. Mihin se kaatui? Pelkäsikö Antti Rinne, että jos osapuolet alkavat sopuilla omin päin noudattamatta tyhmiä sopimuksia, niin se osoittaisi että on lipsuttu pyhistä kirjoituksista, eikä enää vastustettaisikaan tarmokkaasti vastakkainasettelun hämärtämistä? Tätä valvomaan tarvitaan paikallisessa sopimisessakin luottamusmiehet.

Kuitenkin Hesari kertoi 19.01.2017, että vain harva pienyritys on pidentänyt työaikaa. Sen sijaan teknologiateollisuus kertoo, että vain viisi prosenttia sen jäsenistä on jäänyt ulkopuolelle. 04.01.2017 lehti kertoi, mitä kaikkea hassutusta yrityksissä olikaan keksitty, lenkkeilyä ja muuta ajanvietettä, mennäkseen kikityksen nuottien mukaan. Järkyttävää mutta ilmeisesti totta.