default_mobilelogo

SDP:llä on vaikeaa. Vähän aikaa sitten se oli vauhkona, mitä tehdä, kun kannatus katoaa. Kun kannatusluvut ovat nousseet, se ei tiedä, mitä tehdä, kun ei ole enää mitään tekemistä. Tässä ahdingossa sille kelpaa oljenkorreksi sellainenkin sekava hengentuote kuin sitoutumattomana eduskuntaan valitun Timo Harakan ohjelma liike 2020.

Vaikka teksti sisältää muutamia huomionarvoisiakin ajatuksia, se kuitenkin viime kädessä kertoo, että kirjoittaja ei lainkaan ymmärrä talouden ja yhteiskunnan ydinkysymyksiä. Näin hän tulee paljastaneeksi sosialismin todellisuudesta harhautuneen ja harhailevan olemuksen.

Ohjelman keskiössä on vannominen markkinatalouden nimiin, mutta kirjoittaja ei ymmärrä, mitä markkinatalous on. Niinpä hän väittää, että yrityksen tarkoitus on tuottaa voittoa omistajilleen, kuten osakeyhtiölaissa sanotaan, eikä ”fiksu valtio” edellytä siltä mitään muuta.

Tämä perustuu moninkertaiseen väärinkäsitykseen, lain pykäläviittauskin on väärä. Ensinnäkin osakeyhtiölaki koskee nimensä mukaisesti vain yhtä yritysmuotoa, osakeyhtiötä, pääomayhtiötä, joten siinä pääoma, kapitaali, on hallitsevammassa asemassa kuin henkilöyhtiöissä.

Kuitenkin kaikki yritystoiminta nojaa samaan perustuslain säännökseen elinkeinon harjoittamisen vapaudesta. Se juontaa ajalta, jolloin nykyisen kaltaisia kapitaaliyhtiöitä ei juurikaan ollut. Näin ollen se ei ole kirjoitettu sitä varten, että joku voisi keskittyä varallisuuden kasaamiseen muista piittaamatta, vaan sen turvaamiseksi, että jokainen voi oman toimeentulonsa hankkimisen ohella tarjota myös toisille toimintansa tuloksia ja näin palvella yhteistä hyvinvointia.

Kaiken yritystoiminnan tarkoitus on palvelu. ”Mikäli se tämän unohtaa, se menettää samalla toimintansa perustuslakiin nojautuvan legitimiteetin, eikä se voi enää vedota elinkeinovapauteen. Se on siirtynyt ryöstötalouden sektorille” (Parkkinen: Onko maallamme malttia viisastua?).

Harakan näkemys tarkoittaa samalla sitä, että hän alistaa yrityksen työntekijät työskentelemään pelkästään toisen varallisuuden lisäämiseksi, ryöstöviljelemään hänen osaamistaan. Kun hän sanoo, että talouden etu on se ylin pakko, jolle oikeisto haluaa uhrata ihmisten elämän, hän esittää itse juuri samaa. Ja uhraa vielä työnkin kaupan päälle. Tekee heistä yrityksen torppareita.

Tässä sosialismin raakuus ja oikeistolainen armottomuus lyövät kättä. Se on samaa juurta kuin ryöstökapitalismin suomalaisen messiaan Björn Wahlroosin oppi, jonka mukaan yrityksen johtajan ainoa tehtävä on kaikin laillisin keinoin maksimoida osakkaiden pääoman tuotto. Työntekijöiden ja asiakkaiden asioista huolehtiminen on vain osoitus ammattitaidottomuudesta ja epävarmuudesta (www.openfinland.net 15.09.2014: Hesari tekee Wahlroosista messiaan).

Tämä ei ole ”aitoa markkinataloutta”, jota Harakka peräänkuuluttaa, vaan se edustaa sen turmeltunutta muotoa kapitalismia, kuten Saksan talousihmeen taustavoima Wilhelm Röpke sanoo, viimeinen taloustieteilijä, joka yhdisti talouden ja filosofian, joiden tiet erosivat yli kaksi vuosisataa sitten.

Voitto on kyllä välttämätön edellytys, että yritys voisi jatkaa toimintaansa, mutta se ei ole toiminnan tarkoitus. Jo Saarnaaja tunsi asioiden oikean järjestyksen: ”Hauskuudeksi ateria laitetaan, ja viini ilahduttaa elämän, mutta raha kaiken hankkii".

Samoin sen tunsi jo 1920-luvulla Henry Ford, joka sanoi kirjassaan Tänään ja huomenna, että ”yritys, joka on perustettu vain yhden miehen tai perheen rikastuttamiseksi, joutuu rappiolle jo paljon ennen kuin se ehtii kenenkään omaisuutta kartuttaa”. Sen jälkeen muutamat ovat ehkä tässä tempussa onnistuneet, mutta hyvään onneen ei kannata luottaa.

Eipä ole lainsäätäjäkään paljoa markkinataloudesta ymmärtänyt. Oikea sanamuoto kyseiselle säännökselle olisi: Osakeyhtiön toiminnan tarkoitus on palvella asiakkaita voittoa tuottavalla tavalla.

Tällöin sanamuotoja voitaisiin päivittää muutenkin. Harakka hokee monen muun tavoin kilpailua, mutta sekään ei ole yrityksen tarkoitus, vaan palvelu. Siksi olisi asiallisempaa puhua palvelukyvystä, joka pitää sisällään sekä hinnan että laadun.

Tästä tahallisesta tai tahattomasta väärinkäsityksensä ja harhaopista Harakan kilpakirjoitus eksyy väärille raiteille. Onhan se saanut muutkin sosialistit kuin Tarja Halosen pitämään yrittäjiä riistäjinä ja yhteisen kassan rohmuajina (www.openfinland.net 12.04.2012: Halonen rehellisenä).

SDP:stä yrittäjäpuolue?

Entäpä, jos SDP olisi yrittäjäpuolue?”, kysyy kirjoittaja. Hyvä ajatus, mikäpä siinä. Se ei kuitenkaan ole pelkkä ilmoitusasia, vaan vaatii puolueelta melkoisia muutoksia.

Ensinnäkin SDP:n tulisi irtisanoutua pyhistä kirjoituksistaan. Sen Forssan perustamiskokouksen puolueohjelmaan käytännön sisällön antanut ja katkismukseksi nimetty Erfurtin ohjelma elää edelleen. Se perustuu teesiin, että ”pientuotanto on auttamatta joutuva häviöön”, mutta vain SDP osaa saattohoitaa ”työntekijät kokonaisuudessaan suurtuotannon työntekijöiksi”.

Tämä saattaa vähän omituiseen valoon kirjoittajan lausahduksen, että ”oikeisto suosii suuyrityksiä”. Nimenomaan SDP on maanalaisen siipensä ay-liikkeen avulla ympäröinyt työntekijöiden palkkaamisen sellaisella sääntöjen ja riskien palomuurilla, että suuret yritykset voivat siitä jotenkuten päästä läpi, mutta aloittavalta tai muultakin pieneltä yritykseltä ”puuttuu uskallus”, kuten kirjoittajakin on huomannut.

Uskalikot voivat joutua samanlaiseen henkiseen lihamyllyyn kuin kuljetusyrittäjä Tornion käräjäoikeudessa Antti Rinteen toimesta (www.openfinland.net 03.05.2014: Antti Rinteen valinta ajaa demarit ulos kaapista) tai henkilöstöpalvelufirma hänen alaisensa toimesta Mikkelin käräjäoikeudessa (www.kaukoparkkinen.com 05.03.2015: Konsensus jyrää yrittäjän). Jos SDP haluaa yrittäjäpuolueeksi, siltä vaaditaan tällä sektorilla todella suuria raivaustalkoita. Harakka sanoo, että ”fiksu valtio tekee kaikkensa, että (työllistämis)kynnystä alennetaan”, mutta esittää itse vieläkin vaatimattomampaa näpertelyä kuin haukkumansa Sipilän hallitus, mm. sen typerintä ”innovaatiota”, koeajan pidennystä. Monen yrittäjän surmanloukkua henkilökohtaista irtisanomissuojaa, laiskan suojelulaiksi nimettyä, ja yleissitovuutta hän ei uskalla mainita.

Mutta jos yrittäjät eivät uskalla tai halua palkata työntekijöitä, niin ei hätää. Valtio on vastuussa työllisyydestä, ei siis työllistämisen edellytyksistä, joten ylijäämäväki työllistetään julkisen sektorin hätäaputöihin 1940-50 -lukujen malliin. Kirjoittaja tosin kiistää sen, mutta sitä se käytännössä tarkoittaa, henkistä lapiolinjaa. Paluuta torppariaikaan.

Harakka peräänkuuluttaa ”markkinoiden ja yhteiskunnan” välille vastakohtaisasetelman sijaan ”keskinäistä kunnioituksen sopimusta”, jonkinlaista yhteiskuntasopimusta siis. Tämäkin on hyvä ajatus.

Olisihan se hienoa, jos yhteiskunta ei tuottaisi tällaisia kateudesta ja yrittäjävihasta kumpuavia lakeja, kuten silloinen kansanedustaja Klaus Bremer kirjoitti Ilta-Sanomissa 02.03.1998, (”Vain hullu perustaa työpaikkoja”) ja oikeuteen joutuva yrittäjä voisi luottaa siihen, että hän saa oikeudenmukaisen kohtelun sen sijaan, että ”käytännössä työnantaja on hävinnyt jutun jo lakituvan oven avatessaan, ellei hän onnellisten olosuhteiden ansiosta pysty kampeamaan todistustaakkaa harteiltaan”, kuten itse kirjoitin Lakimiesliiton lehdessä Lakimiesuutisissa 3/93.

Tornion käräjäoikeudessa se onnistui, Mikkelissä ei. Siellä onnistuttiin huijaamaan sekä yrittäjää että oikeutta. Oikeus sivuutti yrittäjän todistajan lausuman, eikä poliisi viitsinyt pyytää työsuojelutarkastajalta muistiota, joka olisi paljastanut huijauksen, vaikka tiesi sen olemassaolosta.

Antti Rinne puolestaan sanoo, että ”työn tulee joustaa työntekijänsä ehdoilla”. Hän sanoi puheenjohtajakampanjansa aikana myös, että ”EU:n 37.0000 direktiivistä ja asetuksesta vain 70 koskee työelämää. Sinne tarvitaan lisää”. Hän vaati myös alipakkauksen kriminalisointia ”riittävän ankarin sanktioin” ja lisäsanktioita mm. yt-lakiin.

Timo Harakka, sanot, että kirjoituksesi ei mitenkään suuntaudu Antti Rinnettä vastaan, etkä esitä hänestä moitteen sanaa. Tajuat kuitenkin varmaan itsekin, että hänen puheensa ja toimensa ovat varsin kaukana pyrkimyksistäsi, eivätkä ne ainakaan toisen osapuolen kunnioitusta osoita. Ei niillä johdeta yrittäjäpuoluetta tai sellaiseksi pyrkivää. Olisikohan puheenjohtaja sittenkin pantava vaihtoon?

Karkkien tarjoilu yrittäjille kesken työpäivän vaalien alla ei ehkä paljoakaan paranna osakkeita.

Lupasit vastata kirjoituksellasi kysymykseen, millä oikeutuksella SDP voi väittää olevansa juuri se liike, joka johtaa Suomen turvallisesti tulevaisuuteen. Vastaus jää saamatta.

Niille, jotka kysyvät, minkä sortin sosialisti olet, sanot olevasi Supercell-sosialisti, koska molemmat sen perustajat ovat maksaneet veroja vuonna 2013 yhtä paljon kuin Björn Wahlroos 13 vuoden aikana yhteensä. Tässäkin on pieni väärinkäsitys. Vaikka rakastaisikin veroja niin, että maksaa niitä mielellään ja suuria summia, niin ei se vielä tee kenestäkään sosialistia. Sosialisti on se, joka rakastaa verottamista.

Helsingin Sanomat hehkuttaa aina auliisti demarien sankaritekoja. Marko Junkkarin haastattelu 20.02.2016 oli otsikoitu yli sivun: Demarien terävin kynä. Jos näin todella on, se kertoo aika paljon puolueen tilasta.

Lennokkuutta on kuitenkin runsain mitoin, samasta syystä kuin jos autoilija ei tunne liikennemerkkejä. Se lisää vauhtia mutta myös metsään menemisen vaaraa.