default_mobilelogo

Hallituksen puoliväliriihtä oli rummutettu etukäteen samaan tapaan käänteen tekevänä kuin ”yhteiskuntasopimustakin”. Myös lopputulos oli sama: Se lässähti kasaan kuin puhkeava vappupallo, niin että sitä voisi hyvin kuvata otsikon kahdella sanalla.

Tipoittain vapautettiin apteekkien sääntelyä, mikä apteekkitavaran kyseessä ollen saattaa olla ihan paikallaan, mutta räpellys kertoo ennen kaikkea siitä näkemyksen puutteesta, joka Juha Sipilää ja hänen hallitustaan on leimannut alusta saakka, omassa seurannassani Tampereen Laukon torilta 19.08.2014 (www.openfinland.net 21.08.2014 Miksi pyörät eivät pyöri? www.kaukoparkkinen.com 19.08.2016: Kaksi vuotta Laukon torilta – pyörät sutivat tyhjää).

Kepun puoluevaltuuston kokouksessa etsittiin syitä vaalituloksen romahdukseen, ja etsivä löytää. Mutta mahdotonta taitaa olla tunnustaa todellista syytä: Sipilän varsinaisella mukavuusalueella tupailloissa tuli valituksi väärä mies puheenjohtajaksi. Tupailtatunnelma vallitsi myös Laukon torilla, joskaan ei kovin mukava, kun viileä elokuun ilta pani lopussa jo leuat lyömään loukkua.

Melkoista kärsimystä oli kuunnella sitä keskustelua, jota vaalien ja riihen edellä käytiin. Myös median suoritus on samanlaista räpellystä kuin hallituksenkin. Yhdelläkään toimittajalla enempää kuin ekonomistillakaan ei ole kykyä katsoa sisältä päin sitä prosessia ia sen sisäistä logiikkaa eikä yhdistellä asioita sen mukaisesti, kuten sitä suvereenia tapaa, jolla SAK puheenjohtajansa Lauri Lylyn johdolla talutti liekanarussa hallitusta, kunnes sitoi sen kädet samalla narulla, mistä Lyly saa ruhtinaallisen palkinnon Tampereen pormestarin pallista. Toimittajat vain noukkivat keitosta irrallisia sattumia, joita sitten pyörittelevät ja pallottelevat toinen toisilleen.

Jos olisi tunnistettu tai tunnustettu ne faktat, joiden vallitessa puoliväliriiheen mentiin, olisi voitu saada asiallistakin infoa. Mutta nyt hoettiin vain Suomen Pankin joulukuussa ilmoille puhaltamaa nousuhypetystä vaihtoehtoisten faktojen avulla, kun yhtään reaalitason faktaa ei ollut sitä tukemassa. Ekonomisteilla ja poliitikoilla oli vapaat markkinat esittää mitä tahansa vaihtoehtoisia tarinoita.

Monista esimerkeistä mainittakoon vain eräs räikeimmistä. Matti Vanhanen sanoi Seija Raution haastattelemana Ylen Ykkösaamussa 22.04.2017, että hallituksen työllisyystavoitteesta neljäsosa oli jo saavutettu. Täydestä meni. Kuten liitteestä käy ilmi, hallituksen aloittaessa työllisyysaste kuitenkin oli 68 prosenttia ja tuolloin tuoreimmassa Tilastokeskuksen tiedotteessa 67,3 prosenttia.

Myös medialle näyttää olevan noloa myöntää, että se ei huomannut mitään, kun Lyly ja kumppanit sitoivat hallituksen kädet kiky-sopimuksella, niin että ”liikkumavaraa on vähän, tai sitä ei ole”, kuten Sipilä sanoi riihen alkaessa. Nyrkkien paukuttelulle sentään hieman naureskeltiin.

Räpellyksen luonnetta kuvaa, että Timo Soini näytti muistavan vain kaksi uhkakuvaa, jotka saatiin torjutuiksi, Ruotsin kielen ja kotiäitien vihaajat. Ne saivatkin sitten sitäkin reteempää mainostamista. Muut asiat hänen täytyi lukea paperista.

Ei ihme, ettei kukaan osaa ulkoa sellaisen mielettömän simputusruljanssin sääntöjä, jotka tämä säätelyä purkava hallitus oli rakentanut työtä vailla olevalle. Yrittäjän sairausajan palkan karenssin lyhentäminen taas oli ”halpa nakki”, koska yrittäjä ei voi sairastaa, ellei ole aivan kuoleman kielissä, ei varsinkaan lyhyitä sairauksia. Ns. nollatuntisopimusten sääntelyllä hallitus aikoo luoda uusia tulkintariitoja ja vaikeuttaa pientenkin työmahdollisuuksien hyväksi käyttöä.

Työpaikkoja on luvassa vain 5 000, mutta lisää kuulemma tulee, kun paperi tarkemmin syynätään, mutta varsin kaukana kuitenkin ollaan Sipilän alkuperäisen käsikirjoituksen 200 000 uudesta työpaikasta.

Kolme uutta työpaikkaa tulee joka tapauksessa hallitukseen. Sekin on vähän ristiriitaista. Sipilän alkuperäinen ajatus oli 12 ministeriä. Kun hänen mukaansa vaikeimmat hommat on nyt hoidettu, mihin tarvitaan lisää väkeä?

Kuten riihestä yleensäkin, enemmän tuli ruumenia kuin jyviä.

Työmarkkinajärjestöjen ja ruotsin kielen uhan lisäksi hallitus pelkäsi Halla-ahon uhkaa. Niinpä Juha Sipilän ilmeitä seuratessa tulikin mieleen psykoterapeutti ja kirjailija Erich Frommin sanat, kun hän kehotti seuraamaan puhuvan poliitikon ilmeitä ja eleitä. Sipilän ilmeissä vilahti väliin nurkkaan ajetun eläimen pelkoja tai luolastaan pelokkaana kurkistavan otuksen, kuten Leif Rosasin mainiossa kuvassa hallituksen infoon saapuvasta pääministeristä Hesarissa 26.04.2017. Reippaasta hihojen käärijästä ei näy merkkiäkään. Voimme siis odottaa vielä ikäviä yllätyksiä.

Ihmetekoja saamme seuraavan kerran nähdä syksyn budjettiriihen aikaan, jonne vaikeat asia lykättiin ja jolloin ay-liikkeen pelko on entistä suuremmissa lukemissa. Julkisten alojen JHL rakentelee jo naispalkkaerää, eikä varmuudella jää ainoaksi sooloilijaksi.

Tämän hetken reaalifaktat ovat sellaiset, että liitteeseen ei tarvita mitään asiallista päivitystä. Pieni reunamerkintä voidaan tehdä sen vuoksi, että maaliskuun työllisyystilastossa on pieni liikahdus, johon saattaa liittyä toivoa. Mutta vielä ei ole syytä uskoa, että jälleen päästiin kuin koira veräjästä, varsinkaan, kun Tilastokeskuksen otantamenetelmä on sellainen, että luvut heittelevät milloin mitenkin. Arvokkaampaa on pieni liikahdus myös työnvälityksen reaaliluvuissa.

Hypetystä pitäisi vähentää myös Valtiovarainministeriön tuoreen ennusteen 1,2 prosentin talouskasvusta, missä on jo riihilisä mukana, hatusta vetäisty. Siinä on muutama muukin hämmentävä piirre. Riihi lykättiin yli vaalien, jotta saadaan ministeriön talousluvut mukaan, nyt ne tulevat kuitenkin vasta jälkikäteen. Ministeriö perustelee pientä värähdystä ylöspäin sillä, että tunnelma on parantunut sekä kuluttajilla että yrityksillä. Millä laskentakaavalla ministeriö on näiden arvon mitoittanut? Vai perustuuko luku mututuntumaan eli toiveajatteluun?

Liite

Näillä mennään puoliväliriiheen

Jos hallitus haluaa perustaa varmuuden vuoksi yli kuntavaalien heitetyn puoliväliriihensä reaalisiin faktoihin vaihtoehtoisten asemesta, se ei voi sivuuttaa seuraavia tosiasioita.

Työllistämisen loukkujen purkamista ei tosiasiassa ole edes aloitettu, perusselvityskin puuttuu. On vain muutamia lumeraapaisuja.

Yhteiskuntasopimus/kiky on työpaikoilla joutunut naurunalaiseksi. Ilta-Sanomat puhkaisi kuplan 22.02.2017.

Paikallinen sopiminen on erityisesti työnantajaliittoihin kuulumattomissa yrityksissä, joita on valtaosa, entistä pahemmin jumissa. Asiassa häiriköinyt Suomen Yrittäjät on pelattu, omaa osaamattomuuttaan, sivuraiteelle.

Johtamisen perinpohjainen käänne” on peruutettu. Sen sijaan on tapahtunut käänne huonompaan, kun työmarkkinat ovat sekaisin ja paikallinen sopiminen on ottanut takapakkia. On siis haettava keinot, joilla päästään pois Kreikan tieltä.

”Suomen malli” hallituksen toiveiden mukaisena on haihtunut savuna ilmaan.

Talous on edelleen tosiasiassa paikalleen jämähtäneenä. Työttömiä on 6 000 vähemmän kuin vuosi sitten, piilotyöttömiä 2 000 enemmän. Hallitus on pitänyt tärkeimpänä mittarina työllisyysastetta. Se oli helmikuussa 67,3 prosenttia, 0,6 prosenttiyksikköä enemmän kuin vuosi sitten. Hallituksen aloittaessa toukokuussa 2015 se oli 68 prosenttia. Hallituksen tavoite on 72 prosenttia.

Päivitys 10.04.2017: Tilastokeskuksen lukujen mukaan teollisuustuotanto helmikuussa laski 0,1 prosenttia vuodentakaisesta.

Työaika- ja yt-lait perustuvat 1970 luvun maailmaan, eivätkä ajanmukaistamisen näkymät ole lupaavia. Työaikalain kolmikantaisessa työryhmässä osapuolten näkemykset ovat kaukana toisistaan.

J.K. Tilastokeskuksen mainostettu kiirastorstain tiedote: ”Kausitasoitettu tuotanto laski helmikuussa 0,1 prosenttia edelliskuukaudesta".