default_mobilelogo



Ihmiset aina joskus kompastuvat totuuteen,
mutta useimmat vain nousevat ja jatkavat
matkaansa, niin kuin mitään ei olisi tapahtunut.


Winston Churchill

Puolueiden joulunäytelmä ei riitä:
Postilakko on perattava pohjia myöten

Antti Rinne on yksi styranki, joka sai ansionsa mukaan, kun heittoistuin pääministerin pallin alla laukesi. Ja elinkeinoministeri Sirpa Paaterokin sai mennä, eikä olisi tarvinnut tulla takaisin. Mutta tämä pikkujoulun kunniaksi järjestetty hupaisa näytelmä ei tarkoita, että asia olisi loppuun käsitelty. Ei riitä, että puidaan vain sitä, kuka puhui totta ja kuka niin totta kuin osasi. Maan tulevaisuuden kannalta paljon tärkeämpää on, että haetaan sylttytehdas, jossa varsinainen soppa keitettiin, ja tutkitaan, mistä aineksista se syntyi. Miksi ja kenen neuvosta Posti lähti näin ala-arvoiseen seikkailuun, jonka olisi tullut jäädä jo viime vuosisadalle.

Oikeastaan se kuuluu 1600-luvulle, sillä sieltä Kirsti Grönforsin väitöskirjan mukaan periytyy se tapa suhtautua ihmiseen ja kaavamainen ajattelutapa, josta tällaisia päätöksiä sikiää. Kenen idea tämä siis oli? Oliko posti keksinyt sen ihan itse vai oliko se sen työnantajaliiton Paltan idea? Jos se oli Paltan neuvoma tai ainakin tukema, se ei ole tehtävänsä tasalla.

Jokaisen työnantajaliiton tulisi tietää, että tällainen salakähmäinen operaatio iskee aina takaisin. Ainakin metallin työnantajaliitossa se tiedettiin jo 1970-luvulla. Se olisi ollut vastoin 1973 laadittua HK (henkilöstökonsultointi)-ohjelmaa, joka kuitenkin jäi yt-pakkolain alle.

Jos se taas tapahtui Paltan tietämättä, mitä tekoa on sellaisella työnantajaliitolla? Molemmissa tapauksissa Paltassa olisi tehtävä johtopäätöksiä. Postilla on edustajansa Paltan hallituksessa.

Posti valtaa markkinoita

Avoimia kysymyksiä on paljon:

Mikä oli omistajaohjausyksikön rooli asian valmistelussa ja miten työntekijöitä kuultiin? Vai kuultiinko lainkaan?

Mitä tapahtui ”liikkeen luovutuksessa”? Siirrettiinkö Postin tytäryhtiöön muuta kuin työntekijät? Ihmiskauppa on Suomen lain ja kansainvälisten sopimusten mukaan kielletty.

Mitään ei kerrottu siitä, mitä teki PAU, muuta kuin antoi lakkovaroituksen. Antoiko se siihen saakka piut paut koko asialle?

Tämä ydinasia kaipaa läpivalaisua, sillä kysymys on Suomen tulevaisuudesta. Se tiedetään, että taksoja polkemalla Posti on vallannut pakettimarkkinoitayksityisiltä, sillä siitä alan yrittäjät ja asian hyvin tunteva konsultti esittivät vakuuttavaa näyttöä Ylen a-studiossa. Tätä se haluaa nyt tehostaa.

Saman hengen lapsi on myös kiky, joka on jo alkanut kasvaa negatiivista korkoa korolle. Se oli tupojen jatko-osa ja edusti samaa ajattelua.

Hallitusohjelma olisi tullut päivittää

Puolueilla olisi ollut otollinen aihe pysähtyä ottamaan oppia tapahtuneesta ja päivittää hallitusohjelma, niin että tällaiset murhenäytelmät eivät enää toistuisi. Olisi tullut pohtia, miten se voisi edistää asiaa, niin että aikaansaataisiin se ”johtamisen perinpohjainen käänne”, jolle Juha Sipilä Risto Uimosen vaalikirjassa kertoi olevan viimeinen hetki, että vältettäisiin Kreikan tie. Hän ei kuitenkaan tehnyt mitään asian hyväksi, päinvastoin teki asialle hallaa. Nykyisessä hallitusohjelmassa ei ole merkkiäkään siihen suuntaan, siinä uskotaan vain byrokratiavetoisiin ”työllisyystoimiin”.

Kaikki hallituspuolueet hokivat vain, että tärkeintä on saada hallitus nopeasti takaisin jaloilleen. Ne pelkäsivät, että oma hallitusasema vaarantuu, jos asia pitkittyy. Maan asioista viis, kunhan oman puolueen ote vallan kahvasta säilyy vähintään ennallaan. On syytä muistaa Mika Waltarin viisaus, jonka hän pani Kieku ja Kaiku - kaverusten suuhun: ”Voi kissa jäädä hiirettä, jos pitää liian kiirettä". Hiiri olisi ollut pysyvän käänteen aikaansaaminen Suomen talous- ja työllisyystilanteeseen.

Hämmästyttävän vähän on kiinnitetty huomiota siihen, että hallitusneuvottelut kestivät vain kymmenen minuuttia. Olisiko ollut Suomen ennätys? Alexander Stubb tosin sai neuvotteluista Antti Rinteen kanssa käsiajanotolla ajan 01.14, mutta se koski vain yhteisen näkemyksen löytymistä, ja sovin lyhyt kesto vahvisti l Waltarin viisauden.

Ihmeellistä on, että kepullakin oli niin kova kiire päästä takaisin sosialistihallituksen kelkkaan, jossa uskotaan vain jippoiluun ja byrokratiavetoisiin ”työllisyystoimiin”, vaikka sen kannatus on odotettuakin nopeammin syöksynyt kymmenen prosentin haamurajalle. Ja taustalla ovat takuumiehinä Antti Rinteen haamu eduskunnan puhemiehen pöydän takana ja Juha Sipilän haamu omissa joukoissa juonimassa. Rinteellä on monumenttinaan hallitusohjelma, joka takaa kaiken muuttumattomuuden, ja Sipilällä kiky, joka takaa jatkuvat mekkalat.

Olisikohan kuitenkin vastoin presidentti [Sauli] Niinistön esimerkkiä ollut syytä edes vähän lotkauttaa korvaansa myös Viktor Orbánin puheille Suomen oikeusvaltiotilanteesta? Jospa se ei olekaan niin ruusuinen kuin Antti Rinne sitä mainosti. Nyt kun puolueilla on uutta ajantasaista tietoa asiasta.

Oireellista on, että kepun puheenjohtaja Katri Kulmuni haikailee kaukaisen edeltäjänsä Johannes Virolaisen aikoja. Puolue oli tuolloin eksyksissä, ja Virolainen höynähti vasemmiston mies ja ääni -huijaukseen yliopistohallinnossa, minkä seurauksena se romahti vuoden 1970 vaaleissa. Paavo Väyrynen palautti sen kahteenkin kertaan takaisin raiteilleen.

Kepun syöksy odotettuakin nopeampaa

Nyt puolue on jälleen eksyksissä, ja samanlaisena mantrana on nyt ”työllisyystoimet”, mutta Väyrysen kaltaista pelastajaa ei taida olla. Sipilän uskottiin olevan sellainen, mutta kävi päinvastoin, hän johti puolueen tuhon tielle.

Kepu uskoo nyt vasemmistolaisiin työllisyystoimiin, jotka perustuvat ajatukseen, että yhteiskunta on ihmistä tärkeämpi. Tämä on sitäkin ihmeellisempää, kun Kulmuni esitti Rinnettä kohtaan tuntemansa epäluottamuksen yhtenä syynä juuri työllisyystoimet. Hänellä ei Huomenta Suomessa 10.12.2019 ollut kuitenkaan yhtään uutta ajatusta.

Kepukin pysyttelee 1600-luvun ihmiskäsityksessä, sen sijaan, että se uskoisi yrittäjä-ihmisen hoitavan työllisyyden, kunhan hänelle annettaisiin siihen mahdollisuus sen sijaan, että sen tielle vain lastataan lisäkuormaa.

Kuunnelkaa Kari Enqvistiä

Kosmologian professorin virasta juuri eläkkeelle jääneen Kari Enqvistin kolumni Ylen Ykkösaamussa 16.05.2019 oli suunnattu hallitusneuvottelijoille, mutta he eivät näytä sitä kuunnelleen (Kari Enqvistin radiokolumni kertoo, miksi Kemin sellutehdas hurmaa niin monia/www.kaukoparkkinen.com 16.05.2019). Siinä Enqvist kertoi, että ankarat luonnonolot ja ajat ovat opettaneet meille suomalasille tarkan suunnittelun ja laskelmien merkityksen, eivätkä ne ole jättäneet sijaa ”humanistiselle haaveilulle”. ”Meillä on insinöörin eetos”, ja kaikkien suomalaisten sisällä on ”pieni henkinen insinööri”.

Tämä ”henkinen insinööri” uskoo numeroihin ja laskukaavoihin sekä prosessikaavioihin, kun taas usko ihmiseen on henkistä haaveilua. Hän näyttää suunnitelleen myös Postin operaation.

Enqvistin sanat vahvisti vuorineuvos ja diplomi-insinööri Jorma Eloranta verkkolehden kirjoituksessa, jossa hän vakuutti luottamustaan Postin hallituksen puheenjohtajaan Markku Pohjolaan, jonka hän sanoi tuntevansa. Siihen aikaan, kun nyttemmin autioitunut Johtamistaidon Opisto JTO vielä järjesti syyskauden avauksena Aavarannan Eloriihi-seminaareja, oli puhujana myös Eloranta, joka sanoi, että koko firma tietää, että hänelle ei kannata esittää adjektiiveja mutta numerot ovat mukavia. ”Jorman luo on turha mennä, ellei ole esittää numeroita”, he sanovat.

Numeromiesten keskinäinen kerho on tähän saakka junaillut varsinkin maan taloutta, mutta olisiko jo aika siirtyä numeroiden valtiosta ihmisten valtioon? Oppaana mm. Wilhelm Röpken samanniminen kirja ja Kari Enqvist. Hallituksen infossa 10.12.2019 Tästä ei näkynyt vähäisintäkään merkkiä.

Röpke varoitti liiallisesta uskosta numeroihin, jotka ”antavat taloudelle niin houkuttelevan eksaktisuuden hohteen ja peittävät alleen talouden hienosyiset, kaikkea muuta kuin suoraviivaiset syysuhteet”.

Muutakin tietoa on saatavissa:

www.kauko-kustannus.fi
www.kaukoparkkinen.com