default_mobilelogo



Osallistuin ensimmäisen kerran työehtosopimusneuvotteluihin 1960-luvun puolivälissä, hotelli- ja ravintola-alalla. Sen jälkeen olen osallistunut neuvotteluihin tai seurannut niitä läheltä, mutta koskaan en ole nähnyt sellaista sekamelskaa ja sähläystä kuin tänä syksynä Paltan ja Paun väliset neuvottelut. Kysymys ei ole vain tiedonkulusta, vaan tässä sotkussa pääsivät esiin lähes kaikki ne tekijät, jotka ovat johtaneet Suomen työmarkkinat, talouden ja työllisyyden nykyiseen tilaansa.

Kasvualustan on luonut Terttu Gönforssin väitöskirjassaan kuvaama 1600-luvulta peräisin oleva ihmiskäsitys ja johtamisen kaavamainen ajattelutapa. Ihmiset ovat vain työvoimaa, joia johdetaan kepein ja porkkanoin. Se oli myös kikyn ponnistuspohja ja myös tupojen käyttövoima.

Siitä lähti myös Postin ulkoistuskikkailu, ja siihen uskoo myös Paltan toimitusjohtaja Tuomas Aarto, joka varatoimitusjohtajana 24.10.2016 sanoi Helsingin Sanomien mielipidesivulla, että työaikaa ei voi jättää pidentämättä kiky-sopimuksen mukaisesti (Kiky-sählärit tulevat maalle kalliiksi/www.kaukoparkkinen.com 22.11.2019). Juuri hänen toimestaan, nyt toimitusjohtajana, on saatu maksuun ensimmäinen erä. Ja jatkoa seuraa, kun työntekijät lähtevät perimään, ehkä ammattiliittojen ryhmäkanteilla saataviaan, kun käräjäoikeus on juuri todennut, että ilmaisia kikytunteja ei voi monissa tapauksissa teettää, ellei siitä ole mainintaa työsopimuksessa.

Entä jos Aarton kirjoitus olikin hallituksen toimeksianto? Silloin ei ole vaihtoehtoja.

Posti

Postilakon aikana ja jälkeen on arvuuteltu, pitäisikö Postin hallitus vaihtaa. Asiassa ei ole mitään epäselvyyttä, riippumatta siitä, mitä ”liikkeenluovutuksesta” on kerrottu omistajaa edustavalle hallitukselle, se tulee vaihtaa pikimmiten. Postilla ja maalla ei ole varaa tällaiseen amatöörihallitukseen, joka uskoo kikka kolmosen voimaan. Ne kostautuvat työmarkkinoilla aina pienempinä tai suurempina katastrofeina, tällä kertaa kyseessä oli keskisuuri.

Salakähmäisyys vain vahvistaa kuvaa hallituksen toiminnasta. Hesarin tuoreen Omistajuus-liitteen otsikossa kerrotaan, että ”Osaaava hallitus on elinehto yrityksen menestymiselle”. Sitä se on Postillekin. Nyt on nähty, mitä seuraa, kun osaaminen puuttuu. Palta Posti ei varmaankaan toteuttanut operaatiotaan ilman työnantajajärjestönsä Paltan tietoa ja ohjausta. Tai jos toteutti, asia on sitäkin pahempi sekä Postille että Paltalle. Kertoo, että johto on tuuliajolla. Jos sillä oli Paltan hallituksen siunaus, tämä tietää vaihtoa myös siellä.

Hallituksen vaihtoon voisi antaa riittävän aiheen jo se, että se nimitti Aarton toimitusjohtajaksi. Hänen mielipidekirjoituksensa oli juridisesti niin järjetön ja johtamisen kannalta niin typerä, että se oli riittävä signaali osaavalle hallitukselle tehdä johtopäätökset. Ammattitaitoinen toimitusjohtaja ei olisi lähtenyt tällaiseen seikkailuun.

Saatuaan vesiperän Aarto sanoi, ettei Palta tavoitellutkaan palkkojen alennusta vaan joustoja. Kuitenkin hän kiistan aikana puhui moneen kertaan vain siitä, miten suuren kilpailuedun saman alan yritykset saavat alhaisemmista palkoista. Sittemmin kilpailijat ja alan hyvin tunteva konsultti osoittivat Ylen A-studiossa, miten Posti kahmii markkinoita dumppauksella. Pääministeri tietää hyvin, miten toinen valtionyhtiö Transpoint dummppasi markkinat yksityisiltä kuljetusfirmoilta mm. Tornion seudulla.

Juha Sipilän hallitus

[Juha] Sipilän hallitusta ei voi erottaa, kun se viime hetkellä huomasi tehdä sen itse. Mutta parempi olisi ollut, että Sipilä olisi jo marraskuussa 2015 kantanut uhkaksensa mukaisesti tunkkinsa tunkiolle, olisi säästytty kikyltä ja monelta muultakin harmilta. Sipilä puhui Risto Uimosen edellisten vaalien vaalikirjassa viimeisestä hetkestä saada aikaan ”johtamisen perinpohjainen käänne”, mutta ei tehnyt mitään sen aikaansaamiseksi, päinvastoin teki tempoilullaan hallaa asialle.

Jos tämä yhdessä kikyn kanssa antaa sysäyksen tähän käänteeseen, siitä on ollut jotakin hyötyäkin.

Antti Rinteen hallitus

Vaikka omistajaohjausministeri Sirpa Paatero ja pääministeri Antti Rinne puhuivat niin totta kuin osasivat, silti uskottavuus on mennyt. Koko hallitus menee pääministerin mukana.

Kun Rinnettä on syytetty uhosta ”työehtoshoppailua” koskien, hän kiisti sen pääministerin haastattelutunnilla ja väitti sanoneensa, että hallitus tekee kaikkensa sen poistamiseksi. Kuitenkin Yle Areenasta löytyvät hänen sanansa sellaisinaan: ”Hallitus huolehtii siitä, että tällainen työsuhdeshoppailu tavalla tai toisella suomalaisesta yhteiskunnasta kitketään". Hän aikoo siis tavalla tai toisella hankkia diktaattorin valtuudet.

”Työmarkkinaviisaiden” ryhmä

Ryhmää ei voida erottaa, koska se jo poistui näyttämöltä häntä koipien välissä, toivottavasti lopullisesti. Sillä ei ollut vähäisintäkään viisautta. Suorastaan huvittavaa oli, kuinka helppoa oli jo etukäteen arvata, että se ei ratkaise mitään, vaan sekin noudattaa oppimaansa kaavamaista ajattelua: Mennään eteenpäin vanhoilla asetuksilla ja katsotaan sitten myöhemmin, mitä tehdään. Asioiden lykkääminen on sen varsinaista osaamista, useimmiten työryhmien avulla.

Saatuaan pakit ryhmän ykkösmies Lauri Ihalainen kiersi itkemässä eri kanavilla, että keskinäinen luottamus suomalaisessa yhteiskunnassa on rapautumassa. Se on totta, se ylätason sisäänlämpiävä luottamus, johon hänen ja koko ryhmän maailmankuva perustuu, on rapautumassa. Sen pohjana on juuri 1600-luvun ihmiskäsitys. jonka kaava on yksinkertainen, suoraan kikystä: Kun aaseja vetelee kepillä pitkin selkää, niin se panee vauhtia niveliin, ja tuottavuus nousee. Sen aika olisi ollut mennä jo ajat sitten. On siirryttävä uuteen aikaan, jossa luotetaan ihmiseen.

Lasse Laatusen muistelmat osoittavat, kuinka rikkumaton luottamus vallitsi hänen ja Ihalaisen välillä, mutta ei se auttanut Suomen taloutta, vaan päinvastoin johti umpikujaan.

Suomen yrittäjät

SY oli tukemassa kikyn synnyttämistä ja menetti siinä historiallisen tilaisuuden saada aikaan Sipilän kaipaama perinpohjainen käänne, mutta kun sen toimitusjohtaja Mikael Pentikäinen keskittyi vain puoluetoverinsa Sipilän seuraamiseen ja tukemiseen, se ajoi sekä järjestön että sen jäsenet umpikujaan, joka ilmeisesti tulee aiheuttamaan oikeudenkäyntien suman. Sen olisi tullut tietää, ettei yleissitovuus oikeuta alentamaan palkkoja.

Järjestöllä oli käytössään malli, jossa työntekijöitä ei olisi halpuutettu vaan olisi avattu uusia väyliä myös yrityskohtaiseen sopimiseen, johon malli perustui (Vaihtoehtoinen yhteiskuntasopimus/www.kaukoparkkinen.com 14.09.2015). Siinä olisi sovittu, että jos suoritetaan yleisiä palkanalennuksia, niihin ei mennä mukaan, sen sijaan työsuorituksen mukaan palkkoja voidaan korottaa. Järjestö tyytyi kuitenkin vain valittamaan, kun ei voi sopia mistään.

Järjestön hallitus on kuitenkin tyhjänpäiväinen kulissi, joten ei sen erottaminen maksa vaivaa. Tässä vaiheessa riittää, kun toimitusjohtaja ja puheenjohtaja, tyhjänpäiväinen kokoomuslainen kyläpoliitikko, vaihdettaisiin.

Media

Mediasta puuttuu täysin osaaminen, jolla työmarkkinoiden tapahtumia voitaisiin tarkastella ja analysoida myös sisältä päin, eikä vain tehdä pintaraapaisuja kuulopuheiden perusteella. Yksikään ei ymmärtänyt Paltan roolia. Mediatalojen hallitukset valitsevat päätoimittajat, joten monessa yhtiössä tarvittaisiin sellainen hallitus, joka pystyy hankkimaan sellaisen päätoimittajan, joka varustaa toimituksen tarvittavalla osaamisella. Helsingin Sanomista ja Kauppalehdestä voitaisiin aloittaa.

Kaikkiin edellä mainittuihin hallituksiin olisi saatava sellaisia ihmisiä, jotka ymmärtävät ihmisen arvon muunakin kuin työvoimana, mutta heitä ei taida riittää kaikkiin hallituksiin.

Lisää aiheesta:

www.kauko.parkkinen.com
www.kauko-kustannus.fi