default_mobilelogo



Helsingin Sanomien paljastettua Itä-Uudenmaan poliisijohdon ohjeet, joiden perusteella poliisin tulee pääsääntöisesti ”tappaa” vähäisinä pidettyjä rikoksia koskevat tutkintapyynnöt on asiaa kommentoitu siten, että ”tappolistalla” olisi etupäässä vähäisiä varkauksia ja muita ns. massarikoksia, vaikka ohjeissa mainitaan yllättävästi jopa rauhan ja kunnian loukkaukset. Suurin piirtein vastaavat ohjeet on myös Helsingin poliisilla ja ilmeisesti myös eri puolilla maata. Helsingissä ohjeet on sovittu syyttäjän kanssa.

Yllättävintä on kuitenkin, että ilman eri mainintaakin tappolistalle näyttävät ikään kuin luonnostaan kuuluvan taloyhtiön hallintoa koskevat väärinkäytökset. Yleistä suhtautumista näyttää kuvaavan EVA:n johtajan Matti Apusen kommentti Ylen Jälkiviisaissa 04.01.2019 Hän piti niitä koskevia rikosilmoituksia turhanaikaisina ja antoi neuvon: ”Käyttäytykää".

Tämä kuvastaa myös poliisin suhtautumista asiaan, ja mikä vieläkin yllättävämpää myös käräjäoikeuden asennetta. Nämäkään eivät näytä tajuavan, että asunto-osakeyhtiön hallinnossa ei ole kysymys mistään leikkihallinnosta, eikä hyvästä tai huonosta käytöksestä, vaan laissa tarkoin säännellystä hallintomenettelystä, jota koskevat myös hallinnon yleiset periaatteet.

Näiden on tarkoitus turvata kansalaisille koti- ja asumisrauhan suojaama turvallinen asuinympäristö sekä mahdollisuus antaa oma panoksensa sen kehittämiseen. Mikäli tätä loukataan ja siitä esitetään uskottavaa näyttöä, on jokainen tapaus tutkittava asianmukaisesti.

Tämä on erityisen tärkeää pienessä taloyhtiössä, jossa hallinnon huono henki on läsnä 24/h, sanoo nimimerkki Kokemusta on.

Vallankäyttö taloyhtiössä kontrollin ulkopuolella

Taustalla näyttäisi olevan myös merkillinen suomalainen nöyrä suhtautuminen esivaltaan. ”Jumala on joka tapauksessa asettanut hänet hallitsijaksemme”, sanoivat venäläiset Dostojevskin mukaan Iivana Julmasta. Kiinteistöalan Kustannus Oy:n johtaja Maria Kangasluoma sanoo saman kuin Matti Apunen: ”Toimeen on vain tultava". Ja kieltäytyy kustantamasta kirjaa. Alistumisen rautaisella lailla on pitkät perinteet.

Kangasluoma pitää loukkaavana jopa sitä, että taloyhtiö voisi olla sen kummempi foorumi poikkeavan henkilön vallankäytölle kuin mikään muukaan yhteisö. Arkitodellisuus kertoo kuitenkin muuta.

Kaikki tietävät, että taloyhtiöiden hallituksiin ei ole tunkua sellaisista henkilöistä, joilla on riittävästi muuta tekemistä. Näin se avaa väylän sellaisille, joilla on halua näyttää valtaansa ja alistaa muita. Eikä sinne käytännössä ulotu mikään kontrolli uusista toiminnantarkastajista huolimatta.

Tilanne käy usein niin sietämättömäksi, että osakkaalle ei jää muuta vaihtoehtoa kuin vaihtaa maisemaa. Ei tällaista romanikulttuurista peräisin olevaa ”väistämisvelvollisuutta” voida katsoa läpi sormien antamalla vain käyttäytymisohjeita.

Mikäli resurssit eivät riitä väärinkäytösten asialliseen tutkintaan, se kertoo varsin koruttomasti, että maassa vallitsee lainvastainen tila, jolloin ei ole syytä hehkuttaa oikeusvaltiota.

Asia on joka tapauksessa hoidettava toisin kuin poliisin tappotuomioin. Poliisin tehtävänä ei voi olla kansalaisten oikeussuojan rajaaminen. Valtion on turvattava oikeussuoja kaikkia rikoksen lajeja vastaan. Kansalaisten perusoikeuksien, kuten asumis- ja kotirauhan turvaamisen vallan väärinkäyttöä vastaan tulee olla kärkisijoilla, eikä jossakin hännän huippuna, jos edes sielläkään.

Asianajaja Markku Salo kertoo kirjassaan Varo narsistia, miten tuntemattomia tämänkaltaiset asiat ovat sekä poliisille että oikeuden jäsenille. Presidentti Sauli Niinistö vastasi viime kesänä Ylen A-studiossa yleisökysymykseen, miten demokratiaa voitaisiin edistää siten, että narsistisia johtajia olisi entistä vähemmän. Hän arveli sen olevan mahdollista siten, että narsismin kuva tulisi ihmisille tutummaksi.

Mutta mediaa demokratian edistäminen ei tunnu kiinnostavan. Sekin ”istuu” hyvin siihen ihmistä alistavaan ja vallan väärinkäyttöä suojelevaan ”Euroopan aasialaisimman valtion” perinteeseen, josta Terttu Grönfors ja Liisa Björklund vähän eri näkökulmista puhuvat väitöskirjoissaan. Hämmästyttävää kyllä asia ei tunnu kiinnostavan muitakaan alan järjestöjä kuin Kiinteistöliittoa. Olisiko ehkä perustettava Lainsuojattomat asunto-osakkaat ry?

Tämä ”poliisivallankaappaus” on pysäytettävä välittömästi, ja on selvitettävä, paljonko tämän johdosta on tullut kansalaisille oikeudenloukkauksia. Samalla on selvitettävä, kuuluuko tähän ”teloituskomppaniaan” muita kuin poliisi ja syyttäjälaitos. Onko oikeuslaitoksella osuutta asiaan?

J.K.

Valtakunnansyyttäjä Raija Toiviainen on Uutissuomalaisessa 11.01.2019 pitänyt vaarallisena sitä, että myymälävarkauksia ja muita massarikoksia jää tutkimatta. Valtakunnansyyttäjä heräilee kovin hitaasti. Ja hänkin katsoo asiaa kovin suppeasta näkökulmasta. Tuskin on mahdollista, että Helsingin syyttäjä olisi sopinut poliisin kanssa esimiehen tietämättä. Suojeleeko Toiviainen itseään voi jotakuta muuta?

Lisää aiheesta:

www.kaukoparkkinen.com
www.kauko-kustannus.fi

Valtakunnansyyttäjä Raija Toiviainen
Valtakunnansyyttäjänvirasto

Vaatimus tutkinnan uudelleen aloittamiseksi

Helsingin Sanomat on selvityksessään 29.12.18 kertonut, miten Itä-Uudenmaan poliisin johto on ohjeistanut poliisia ”tappamaan” tietynlaiset rikosilmoitukset tutkimatta niitä. Jutun otsikko ”Poliisia käskettiin jättää tutkimatta rikosilmoituksia” kuvaa ilmeisen osuvasti tosiasioita.

Kun olimme vaimoni kanssa joutuneet taloyhtiömme hallituksen ja ennen kaikkea hallituksen puheenjohtajan meihin kohdistuvan täydellisen eristyksen kohteeksi ja saaneet osaksemme moninaista hallinnollista mielivaltaa ja kiusan tekoa sekä nimittelyä hallituksen ja sen jäsenten taholta, pyrimme saamaan oikeussuojaa tekemällä tutkintapyynnön Itä-Uudenmaan poliisille. Heti alussa herätti kuitenkin ihmetystä se, että kaikilla asian käsittelyyn osallistuneilla poliiseilla ja syyttäjillä tuntui olevan ikään kuin torjunta ”päällä”, ennakkoasenne, johon tapauksen asiallinen käsittely kilpistyi. Kaikki yritykset tulivat bumerangeina takaisin, eikä meihin otettu mitään yhteyttä. Hyvin kevyin perustein on vain viitattu näytön puutteeseen. Emme ole saaneet edes tietää, mitä hallituksen puheenjohtaja on tutkijan pyytämässä sähköpostissa meistä esittänyt, koska tutkija on kertonut hävittäneensä sen.

Syy selvisi Helsingin Sanomien selvityksestä. Pääasiaa koskeva tutkintapyyntö oli tosin tehty 18.1.2016 eli vajaa vuosi väliaikaiseksi määrätyn ajanjakson jälkeen, mutta jutussa nimettömänä pysyttelevä entinen poliisi sanoo, että sama käytäntö on todellisuutta yhtä edelleen. ”Sitä ei vain ole kehdattu antaa kirjallisena toista kertaa.” Asia on mennyt täsmälleen ohjeissa kuvatulla tavalla.

Asiasta kerovan kirjani Painajainen paritalossa – surullinen tositarina virka- ja mielivallan epäpyhästä liitosta ilmestyttyä olen pyytänyt sekä kihlakunnansyyttäjää että valtakunnansyyttäjää määräämään poliisin aloittamaan tutkimukset uudelleen kirjan sisältämän lisänäytön perusteella. Siitä ilmenee myös koko hallituksen ja sen tukihenkilöiden, mm. ”todistajaksi” kutsutun Trafin juristin, toimien kokonaiskuva, mitä tutkijat eivät olleet edes yrittäneet muodostaa, vaan poimivat vain yksittäisiä asioita ja ”ampuivat” ne yksi kerrallaan alas.

Mihinkään näihin pyyntöihin en ole saanut mitään vastausta. Helsingin Sanomien kertomien tietojen ja aiemmin esittämieni pyyntöjen sekä kirjani sisältämien tosiasioiden perusteella ja liitteenä olevaan kirjoitukseeni viitaten pyydän, että Te valtakunnansyyttäjänä määräätte kihlakunnansyyttäjän joko itse jatkamaan tutkintaa tai määräämään sen poliisin tehtäväksi. Erityisesti on kiinnitettävä huomiota mielivaltaisten ja kiusaavien toimien kokonaisuuteen.

Kuten kirjani etulehdellä olen kertonut, se on lähetetty Valtakunnansyyttäjänvirastolle heti kirjan ilmestyttyä.

Helsingin poliisikomentaja Tomi Vuori on kertonut, että heillä on ”oma mallinsa”, josta on sovittu syyttäjänviraston kanssa (US 1.1.19). On selvitettävä, onko Itä-Uudellamaalla tilanne sama ja mikä on sen vaikutus tutkintaan.

Vantaa 2.1.19
Kauko Parkkinen
OTK, VTM, tietokirjailija