default_mobilelogo

Uho, jolla Mikael Pentikäinen toista vuotta sitten tuli Suomen Yrittäjien toimitusjohtajaksi, on vaihtunut ufoiluun, kun kaikki yritykset jumiutuvat paikalleen tai ottavat suorastaan takapakkia kuten paikallinen sopiminen, ja hänenkin Helsingin Sanomien päätoimittajana sekä puoluetoveriensa Mari Kiviniemen ia Juha Sipilän apurina synnyttämänsä kiky saa työpaikoilla entistä enemmän pilkan lisäksi kiukkua osakseen. Paniikki painaa päälle.

Viimeisin osoitus tästä on hänen Vieraskynä-kirjoituksensa Helsingin Sanomissa 31.07.2017. otsikolla Paikalliseen sopimiseen tarvitaan uusi järjestelmä. Hän kirjoittaa: ”Ehdotan sopimiseen kahta mallia, joita kutsun yksinkertaistaen suurten yritysten ja pienten yritysten malleiksi”. Sen jälkeen seuraa tyypillistä teoriaherran fantasiointia, miten nämä järjestelmät toimisivat rinnatusten tai erillisinä ja miten niiden välinen rajanveto toteutuisi.

Pentikäiseltä puuttuu täydellisesti työmarkkinajärjestelmän tuntemus käytännön tasolla, vaikka hän toimikin Helsingin Sanomissa luottamusmiehenä. Se parantanut vähimmässäkään määrin hänen pienten yritysten toiminnan tuntemustaan, vaan iskosti hesarilaisen norsunluutorni-asenteen niin lujaan, että hän tuskin pääsee siitä koskaan eroon. Ei ole kykyä ajatella, miten ajatus käytännön tasolla toimisi.

Kun ensin olisi saatu tavanomaisen kolmikantamekkalan jälkeen ehkä aikaan jonkinlainen, erimielinen ja monimutkainen esitys ja mahdollisesti lakikin, alkaisivat käytännön soveltamisongelmat ja -riidat, jotka eivät ainakaan edistäisi luottamusta työpaikoilla, joka on kaiken lähtökohta. Kimmo Kevätsalon termein päinvastoin uusintaisivat epäluottamusta.

Pentikäisen ajatus on täysin kuolleena syntynyt ja pitäisi kuopata mahdollisimman nopeasti. Suomen työpaikoille ei tarvita yhtään uutta järjestelmää, päinvastoin entisiä tulisi purkaa. Sen sijaan tarvitaan uutta ajattelua, jonka edistämiseen Suomen Yrittäjienkin tulisi keskittyä kaikenlaisen huuhailun asemesta. Sillä on siinä kolmen vuosikymmenen laiskanläksy, kun kepun ja kokoomuksen politrukit järjestön hallituksessa torppasivat sen suuntaiset pyrkimykset 1980-luvulla. Suomen Yrittäjistä on tosiasiassa tullut uudenlaisen ajattelun tulppa, kun sen tulisi olla siinä lipunkantajana.

Tulevaisuuskaan ei näytä järin lupaavalta, kun järjestön johdolta puuttuu totaalisesti kapasiteetti asian oivaltamiseen. Kokoomuslainen nurkkapoliitikko Jyrki Mäkynen, joka ensimmäiselle puheenjohtajakaudelleen valittuna uhosi vielä Pentikäistäkin vahvemmin, miten hän ottaa kolmikantaa kurkusta kiinni ja puhuu niin kovalla äänellä, että se varmasti kuullaan, näyttää häipyneen horisontin taakse näkymättömiin ja kuulumattomiin. Hänen toisesta kaudestaan on vielä yli vuosi jäljellä, eikä Pentikäiselläkään ole rohkeutta johtopäätösten tekoon. Tämä tulee yrittäjille todella kalliiksi.

Asiaa ei suinkaan helpota se, että mediassa monet tuntevat sympatiaa Pentikäistä kohtaan hänen Hesarista saamiensa potkujen takia. Kuvaava on tämänaamuinen keskustelu Ylen Ykkösaamussa. Siinä Kauppalehden päätoimittaja Arno Ahosniemi ja Suomen Yrittäjien entinen ekonomisti Pasi Holm kehuivat Pentikäisen kirjoitusta estottomasti. ”Hyvä ajatus kaikin puolin”, sanoi Ahosniemi.

He katselevat asiaa täsmälleen samasta lintuperspektiivistä kuin Pentikäinenkin, ja käytännön tason tuntemus heiltä puuttuu yhtä totaalisesti. Hämmästyttävää kyllä keskustelun järkevimmän puheenvuoron käytti SDP:n entinen puoluesihteeri ja kansanedustaja Ulpu Iivari, joka sanoi, että keskustelun hyökkäävä sävy ei edistä asiaa. Tällaiset puheet päinvastoin lykkäävät entistä kauemmaksi sitä johtamisen perusteellista käännettä, jota Juha Sipilä Risto Uimosen vaalikirjassa piti välttämättömänä, jotta Kreikan tie voitaisiin välttää.