default_mobilelogo

Kaikissa mahdollisissa yhteyksissä julkisuuteen tunkeva ja entisten toimittajakaveriensa avulla siinä usein myös onnistuva Mikael Pentikäinen ilmestyi yllättäen Yle aamutv:hen viime perjantaina 12.05.2017 yhdessä STTK:n edunvalvontajohtajan Katarina Murron kanssa. Aiheena oli paikallinen sopiminen, mutta kumpikaan keskustelija ei kertonut, että järjestöillä oli samana päivänä aiheesta seminaari Finlandia-talossa.

Seminaari oli järjestetty pohjalaisittain niin simisukaa, että kentän toimihenkilöistä monikaan ei tuntunut tietävän edes tapahtumapaikkaa. Tämän ymmärtää, kun kuulee, mitä keskustelijat puhuivat jo tv:ssä. Pentikäinen luetteli paikalliselle sopimiselle neljä edellytystä, joissa ensimmäisenä oli ”mandaatti”, mitä sanaa hän toisti moneen kertaan.

Tästä syntyy heti kysymys, mitä ihmeen mandaattia yrittäjä tarvitsee neuvotellakseen tai sopiakseen omien työntekijöittensä kanssa. Kysymykseen vastasi Murto täysin ennalta tiedettävien nuottien mukaisesti: Luottamusmiesten asemaa on vahvistettava. Toisin sanoen ”mandaatista” päätetään työmarkkinajärjestöjen kesken tai laissa, ja sopimisen on tapahduttava ammattiliiton nuottien mukaan ja luottamusmiesten kanssa.

Käytännössä asia näin rajautuu vain siihen, että voitaisiin sopia alle työehtosopimuksen olevista palkoista, ja koko valtava alue. miten työtekijöiden panos saataisiin parhaiten palvelemaan sekä yrityksen että työntekijöiden tavoitteita, jää ulkopuolelle. Juuri sitä ay-liike ei halua, koska se pelkää tällöin jäävänsä tarpeettomaksi. Pelko on aiheellinen, ellei se pysty mukauttamaan toimintaansa ajan tarpeisiin.

Pentikäinen siis tyytyy tähän ay-liikkeen rajattuun neuvottelualueeseen, jotta saisi edes jotakin liikahdusta aikaan asiassa, joka hänen ja hänen edeltäjänsä Jussi Järventauksen aikana on saatu jämähtämään paikalleen tai pikemminkin ottamaan takapakkia. Tämä rajaus varmistaa myös sen, että ajatus törmää kivimuuriin.

Pentikäisen epätoivoa kuvaa, että hän yrittää lahjoa ay-liikettä silläkin, että työntekijät otettaisiin mukaan yritysten päätöksentekoon. Hän siis kauppaa tässäkin yrittäjien itsenäistä päätösvaltaa, kerjää siltä ”mandaattia”. Jäsenille ei kerrottu mitään itse seminaarin tapahtumista, mutta se kävi ennakkotiedoissa lyhyesti ilmi, että tämä viime liittokokouksessa läpi uitettu asia oli esillä myös seminaarissa.

Yrittäjä ei tarvitse minkäänlaista ”mandaattia” eikä ay-liikkeen sanelemia sääntöjä, jos hän haluaa nimetä työntekijöitään hallituksensa jäseneksi, tai vaikka miehittää hallituksen yksinomaan heillä. Itse asiassa Kilpi-Rakkolainen Savonlinnassa luovutti vallan työntekijöilleen yritysdemokratian nimissä jo neljä vuosikymmentä sitten, mutta se kokeilu päättyi huonosti.

Ei tämä ay-liikkeen kanssa leikittelykään mitenkään uutta ole. Vastaavista seminaareista keskusteltiin jo SYKL:n aikana 1980-luvulla, mutta silloin nähtiin niiden turhuus. On lapsellista kuvitella, että ay-liike tässä pehmenisi ja luopuisi valtapyrkimyksistään yrittäjien suhteen. Silloinkin oli kuitenkin huuhaa-väkeä. Varsinais-Suomen Yrittäjät järjesti puheenjohtajansa Markku Wuotin innoittamana seminaarin SAK:n kanssa. Kauppalehdessä oli kuva, jossa yrittäjät harjoittivat taukovoimistelua SAK:n juristin johdolla.

Tähän sulkeisjärjestykseen siten Pentikäinenkin haluaa viedä yrittäjät mukaan. Varmaan se edistää ruumiillista kuntoa, mutta muuta hyötyä siitä ei olekaan, vahinkoa kylläkin. Onkin ilmeistä, että Pentikäinen tulee jatkamaan tätä seminaarisarjaa SAK:n kanssa.

Hurskaasti Pentikäinen puheli siitä, miten tarvitaan uusia taitoja ja koulutusta asian onnistumiseksi. Siinä järjestöllä on yli kolmen vuosikymmenen laiskanläksy, jota ei oteta ihan hetkessä kiinni. Siihenkään yrittäjät tai yrittäjäjärjestö eivät tarvitse minkäänlaista ”mandaattia”.

Vuosi sitten toimitusjohtajaksi tulleessaan Pentikäinen uhosi, että monet asiat muuttuvat hänen johdollaan. Tähän mennessä ei ole muuttunut mikään muuten kuin huonompaan suuntaan. Nyt sitten ilmeisesti alkaa tapahtua, mutta suunta on edelleen väärä. On kohtalokasta, että Pentikäinen saa ”myllätä” vapaasti, kun yrittäjäjärjestössä ei ole voimaa, jolla hänet pysäytettäisiin.