default_mobilelogo

Kun Suomen yrittäjät jäi ”yhteiskuntasopimus-seikkailuissaan" kuin alli kalliolle ja tyri paikallisen sopimisen kokonaan, järjestön toimitusjohtaja Mikael Pentikäinen purkaa nyt turhautumistaan donquijotemaiseen hillumiseen yleissitovuutta vastaan. Asia sinänsä on oikea, mutta Pentikäinen on asiassa yli kolme vuosikymmentä vuotta myöhässä ja tällä taktiikallaan vain junttaa yleissitovuuden puolustajat entistä lujemmin poteroihinsa, kuten on jo nähty.

Järjestön nykyinen johto on hirttänyt itsensä pelkkään yleissitovuuteen, kun sen aikanaan esille nostanut järjestön edeltäjä Suomen Yrittäjäin Keskusliitto SYKL oli ensimmäisenä vaiheena tuonut nykyisen järjestelmän haitat esille ja oli siirtymässä toiseen vaiheeseen eli yrittäjän ja työntekijöiden paikallisen tason yhteistyön, myös sopimisen kehittämiseen, silloisten ja nykyistenkin säännösten mahdollistamissa varsin laajoissa puitteissa.

Niillä oli mahdollisuus liittoutua molempia kyykyttävää järjestövaltaa vastaan ja ohittaa ne sisäkautta. Järjestön hallintoon ujuttautuneet kepun ja kokoomuksen politrukit kuitenkin torppasivat tämän suuntaiset hankkeet. Pentikäisen näkemyksen ja käytännön tason tuntemattomuus estää häntä näkemästä tätä aluetta. Siinä on hänellä vain musta aukko.

Helsingin Sanomien pois potkitun päätoimittajan onneton palkkaus järjestön johtoon oli seurausta siitä, että sen hallitus jätti asian käytännössä headhunterin, kansainvälisen konsulttitoimiston NGS:n ratkaistavaksi. Ilmeisesti sille oli kuitenkin annettu tietyt reunaehdot, koska järjestön puheenjohtaja, kokoomuslainen kuntapoliitikko Jyrki Mäkynen kertoi nimitystä ihmetelleelle naapurilleen Jarmo Korhoselle, että nyt oli kepulaisen vuoro, koska edeltäjä Jussi Järventaus oli kokoomuslainen, kuten hän itsekin.

Kun Pentikäinen näkee työpaikkasopimisen ja -yhteistyön vain avaimenreiästä, hän puhuu halventavasti työntekijöistä piikoina ja renkeinä (HS Mielipide 11.03.2017). Kuitenkaan työntekijän arvoa eivät määrittele poliitikot, vaan työnantaja. Jos heistä puhutaan piikoina ja renkeinä, ei se juuri innosta todelliseen yhteistyöhön.

Todellisuudessa järjestö on itse ryhtynyt puolueiden torppariksi, ja tyytyy luettelemaan verkkosivuillaan ”suuria” aikaansaannoksiaan, jotka tosiasiassa ovat vain pientä ja näkemyksetöntä näpertelyä, jotkut vain tulkintariitoja synnyttäviä.

Näkemyksen puute ja puoluekytkentä estivät järjestöä tarttumasta siihen miljoonien eurojen tilaisuuteen, jota sille tyrkytettiin, kun hallitus ryhtyi takaperoiseen kiky-hullutukseen. Se olisi antanut alkupotkun myös paikallisen yhteistyön ja sopimisen uudelle avaukselle, jonka lipunkantajaksi oli paikka tarjolla. Laki ei muuta mitään, ellei pohjalla ole luottamusta, jota Pentikäinen murentaa entisestään, Kimmo Kevätsalon sanoin uusintaa epäluottamusta.

Tosiasiassa työntekijät joutuvat torppareina tekemään päivittäin kuusi minuuttia ilmaista taksvärkkiä Sipilän hallitukselle, mutta siihen Pentikäisellä ei ollut mitään sanottavaa.

Metallityöväen Liiton neuvottelijat antoivat tuon tuosta työnantajapuolen neuvotelijoille pakit toteamalla, että taas oli asia esitetty p…e edellä. Kun asia esitettiin uudessa asennossa, se kävi kaupaksi.

Pentikäisellä ei ole tällaista koulutusta ja kokemusta, joten hän yrittää pakkosyöttää asioita perätilassa ja ajaa ne umpikujaan ja lopulta koko järjestön. Samasta asennosta hänen puoluetoverinsa Sipilä kikyttää työntekijöitä, samoin tuloksin.

Heidän yhteisen Kiky-kuplansa puhkaisi ensimmäisenä Ilta-Sanomat pääkirjoituksessaan 22.02.2017: ”Monen työpaikan arkikokemus tuntuu olevan, että kiky herättää joko ärtymystä, epäluottamusta, epäuskoa, silmien pyörittelyä tai hysteerisiä naurukohtauksia. Monessa paikassa näiden yhdistelmiä.”

Ensimmäisen kerran puheenjohtajaksi valittuna Mäkynen uhosi käyvänsä kolmikantaa kurkusta kiinni ja puhuvansa niin kovaa, että se varmasti kuulee. Hänestä ei ole kuultu pitkiin aikoihin mitään. Nähtäneen pian Hesarin kuukausiliitteen sarjassa Missä hän on nyt?

Kun järjestön puolueiden vierihoitoon ja tuloksettomaan tupo-huuhailuun johtanut Jussi Järventaus jäi viimesyksyisen liittokokouksen jälkeen eläkkeelle, kokousyleisö kunnioitti häntä seisaalleen nousten, mikä kuvastaa hyvin järjestön pohjoiskorealaista johtamiskulttuuria. Mäkynen valittiin uudelle kaudelle ilman vastaehdokasta.

Juna on liikkeellä”, Järventaus sanoi paikallisesta sopimisesta vähän ennen eläköitymistään Yrittäjäinfossa 2/16. Mihinkähän juna juuttui, vai jäikö sittenkin asemalle?

Järjestön hallituksessa ei ole kapasiteettia tarpeellisten henkilövaihdosten tekemiseen, eikä maineensa pilannut järjestö enää houkuttelekaan kyvykkäitä henkilöitä, joten ilmeisesti ei ole muuta mahdollisuutta kuin seurata katseella järjestön hidasta näivettymistä. Syntyykö sen raunioilta jotakin uutta vai ei, on myöhempien aikojen kysymys.

J.K.

Lähettäjä: Kauko Parkkinen [mailto:kauko.parkkinen@kauko-kustannus.fi]
Lähetetty: keskiviikkona 6. huhtikuuta 2016 15.24
Vastaanottaja: 'juhani.hyry@hyrles.fi' <juhani.hyry@hyrles.fi>; 'pentti.patosalmi@ferroplan.fi' <pentti.patosalmi@ferroplan.fi>; 'tommi.valtonen@takuusahko.fi' <tommi.valtonen@takuusahko.fi>; 'taittonen@me.com' <taittonen@me.com>; 'seija.estlander@yrittajanaiset.fi' <seija.estlander@yrittajanaiset.fi>; 'eija.kari@apteekit.net' <eija.kari@apteekit.net>; 'mikko.akselin@yrittajat.fi' <mikko.akselin@yrittajat.fi>; 'hanna.munter@yrittajat.fi' <hanna.munter@yrittajat.fi>
Aihe: VL: "Juna on liikkeellä"/Yrittäjäinfo 2/16 Ei tuota Jussin pajunköyttä kannattaisi syöttää edelleen.