default_mobilelogo

”En ole itsekään sitä sisäistänyt, että miten tämä menee,
mutta kilpailukykyä ja tuottavuuttahan tässä haetaan”

Työ- ja oikeusministeri Jari Lindström eduskunnassa 01.06.2016

Juha Sipilää on syytä onnitella. Yksikään Suomen hallitus ei ole aiemmin pelastanut nahkaansa yhtä heppoisin eväin. Suomen poliittisesta historiasta väitöskirjaa tekevä Jarmo Korhonen nimesi jo hänen ensimmäisen ”yhteiskuntasopimus”-yrityksensä poliittisen historiamme suurimmaksi pelleilyksi (Iltalehti 16.05.2015). Sen jälkeen vaikuttavuuskerroin on noussut uusiin ulottuvuuksiin.

Prosessi irtosi Sipilän prosessikaaviosta, ja askelmerkit menivät solmuun moneen kertaan. Mentiin tarkalleen SAK:n askelmerkkien mukaan.

Sadat miehet ja naiset äheltävät neuvottelupöytien ääressä kuukausikaupalla yötä päivää ja saavat työaikaa pidennetyksi 24 tuntia vuodessa, kuusi minuuttia päivässä! Tulos on todella historiallinen.

Niin hallitus ja työmarkkinajärjestöt uskovat. Mutta se on harhaa. Yrityssektorilla asia on kokonaan yritysten omissa käsissä, haluavatko ne lähteä mukaan tällaiseen torppariaikaiseen operaatioon toteuttamalla sopimukset vai ottavatko ohjat omiin käsiinsä.

Julkisella sektorilla ilmeisesti tullaan tekemään Sipilän ilmaista taksvärkkiä kuusi minuuttia päivässä! Monista se tuntuu kiusanteolta ja simputukselta, mitä se asiallisesti onkin. Toinen mahdollisuus olisi niputtaa minuutit yhteen ja viettää kerran kahdessa viikossa Sipilän kitutuntia.

Tulos aikayksikköä kohti eli tuottavuus alenee väistämättä, joten tuottavuusloikista on turha haaveilla.

Yrityksillä ja yrittäjillä on tarkan harkinnan paikka: haluavatko ne osoittaa samanlaista henkistä köyhyyttä kuin tasavallan hallitus ja leimata samalla sekä itsensä työnantajina että oma henkilöstönsä rupusakiksi, jota pitää halpuuttaa.

Tässä sekä työnantajaliittoihin kuuluvat että kuulumattomat yritykset ovat täsmälleen samassa asemassa, kumpaakaan ei voida pakottaa pidentämään työaikaa eikä estää tekemästä parempaa paikallista kilpailukykysopimusta. Sellaista pakkolakia ei ole eikä tule. Ne voivat sopia asiasta vapaasti.

Miksi ay-liike alistui?

Ay-liike suostui sopimukseen, koska se pelkäsi, että muussa tapauksessa hallitus jumppaa uusia pakkolakeja. Pelko oli aiheeton, sillä ensimmäinen yritys oli niin umpisurkea, että hallituksella ei olisi ollut kanttia uuteen yritykseen.

Samalla ay-liike hamusi lisää valtaa, sillä pirullisen taitavasti kirjoitettu paikallisen sopimisen teksti (www.kaukoparkkinen.com 12.3.16: Yrittäjät uhrattiin jälleen hallituksen pelastamiseksi) merkitsi vuosikymmenien haaveen toteutumista.

Pienet työpaikat ovat olleet ay-liikkeen ulottumattomissa ja silmätikkuna. Jo 1970-luvulla Metallityöväen Liiton demarien kakkosmies Eino Yrjönen ilmaisi sen rehellisesti, kun kollegani varjoneuvotteluissa sanoi heidän esityksensä merkitsevän kaikkien navettafirmojen kaatumista. ”Ne saavatkin kaatua, ei niistä ole muuta kuin harmia”, oli Yrjösen vastaus.

Ay-liike puolusti vanhaa valta-asemaansa ja uskoi laajentavansa sitä edelleen. Valta oli ykkösasia, jonka rinnalla jäsenten asia jäi toiseksi, tavanomaiseen tapaan.

Paikallinen sopiminen törmäsi kuitenkin ongelmiin, kun koko talven nukkunut Suomen Yrittäjät heräili pitkällisen potkimisen jälkeen huomaamaan, mistä oli kysymys ja heittäytyi viime hetkellä kiekon eteen. Asiasta mitään ymmärtämätön Sipilä yritti kompromissia ja sanoi, ettei nähnyt sen hylänneiden yrittäjien toimissa järkeä. Paljonko sitä on hänen omissa toimissaan?

Miehiä kumpujen yöstä

Lopputuloksesta kertoo paljon se, että äärellä ja siivellä pyöri iso joukko miehiä kumpujen yöstä, samaa joukkoa, joka on saattanut taloutemme suohon. Innokkain tukimies oli SAK:n entinen puheenjohtajaa Lauri Ihalainen, joka oivalsi hyvin pelin hengen. Hän ehdotti suorastaan innosta täristen, että sopimus tulisi nimetä Sipilä I:ksi, mikä olisi kyllä Sipilälle ihan oikein, mutta tarpeetonta, sillä tämä sopimus tullaan kyllä muistamaan historiallisen tilaisuuden ”ryssimisenä”.

Sipilän itsensä mainostama viimeinen hetki johtamisen perinpohjaiseen käänteeseen meni viuhuen ohi. Hän antoi oman esimerkkinsä siitä, miten ihmisiä johdetaan aasien lailla, kepein ja porkkanoin. Hän nimesi tehoaseensa veroporkkanaksi. Työmarkkinarakenteet ovat täsmälleen ennallaan, eikä muutosta ole näköpiirissäkään.

Koettiin surullisia takin käännöksiä ja ylläreitä

Kokoomuksen kansanedustaja Harri Jaskari kuvasi operaatiota varsin osuvasti Uuden Suomen plogissaan 12.03.2016: ”Yhteiskunnallisen veivauksen mestarinäyte”. Ylen Ykkösaamussa 01.06.2016 hän kehui sitä intomielisesti.

Erityisen surullista oli seurata, miten vanhat todella hyvät työkaverit halusivat ryvettää itsensä tässä sopassa. Juhani Salonius syöksyi kaviouralle välitystehtävään, kun sankarin rooli näytti odottavan, ja Lasse Laatusen aluksi hyvinkin kriittiset viestit koko hankkeesta alkoivat kääntyä 180 astetta kohti myötäistä sen jälkeen, kun hänet nostettiin kansakunnan kaapin päälle vakikolumnistiksi Iltalehteen. Hän jopa ohjasti auliisti yrittäjäjärjestöä ay-liikkeen syliin.

Tämä edustaa sitä maailmaa ja sitä joukkoa, joka loi vankan pohjan nykyiselle tilanteelle. Se rakensi ”työsuhdeturvalain”, tiukensi yt-lakia ja yleissitovuutta, keksi pekkaspäivät, eikä pystynyt pääsemään niistä tai lomarahoista eroon silloin, kun vielä uskottiin olevan varaa rahan ilmaisjakeluun yleiskorotuksina, joilla niitä olisi voitu kompensoida. Vesitti monet yrityksensä päästä eroon keskitetyistä ratkaisuista. Vihdoin EK itsekin totesi, että ei tästä mitään tule, ripusti rukkaset naulaan ja kirjoitti asian sääntöihinsä.

Media elää menneisyydessä ja omissa norsunluuntorneissaan

Media osoitti jälleen kerran kuuluvansa niihin instituutioihin, jotka Sitran raportin mukaan ovat vieraantuneet arkipäivästä ja ihmisten todellisista tarpeista. Surkuhupaisa oli Ylen politiikan toimittajan Riikka Uosukaisen kommentti 01.06.2016. Hänen mukaansa sopimus osoitti, että on ”tapahtumassa hengen muutos” ja luodaan lisää toivoa. Näin varmaan norsunluutornien kaveriporukoissa mutta entä työpaikoilla? Mihin suuntaan hengen muutos tapahtuu, kun ihmisille annetaan ”turpiin” ja heitetään riidan aiheeksi vallan kammereissa nikkaroitu sopimus?

Paradoksaalista on, että parhaiten hoitivat tonttinsa muutamat toimittajat lehdissä, joiden kansikuvissa pyllistelevät puolialastomat naishenkilöt esittelemässä sulojaan ja miessuhteitaan.

Kauppalehdessä jos missä on edellytettävä näkemystä taloudesta ihmisten välisenä yhteistyönä ja tietoa myös työmarkkinoiden perusasioista. Mutta todellisuus on toinen. Lehden ihmiskäsityksestä kertoo karmaisevasti tuore otsikko lehden pääkirjoituksessa 03.06.2016: ”Työvoima on saatava liikkeelle”. Jos ei muuten niin vaikkapa potkimalla tuota kauheaa massaa.

Pääkirjoitusnikkarille olisi annettava suora punainen kortti ja pantava ainakin kahden viikon jäähylle.

Koko vuoden pituisen kärsimysnäytelmän ajan lehden pääkirjoitukset ovat olleet viestejä kuutamolta. Ministeri Ihalaisesta Optio teki suuremman sankarin kuin SAK:n Palkkatyöläinen.

Päätoimittaja Arno Ahosniemi on moneen kertaan osoittanut muuallakin kuin Ylen Jälkipörssissä olevansa ay-liikkeen suuri fanittaja. Hänen kolumninsa 27.5.16 on täysin ala-arvoinen.

Almamedian hallituksen tehtäviin kuuluu mm. Kauppalehden päätoimittajan nimittäminen ja erottaminen. Miksi se ei hoida tehtäviään?

Onko Suomen Yrittäjillä tulevaisuutta?

Suomen Yrittäjät joutuu lähitulevaisuudessa ratkaisemaan, alistuuko se Juha Sipilän painostukseen ja jatkaa hänen liekanarussaan sekä leimautuu pelkästään rupusakin edustajaksi vai onko sillä toivoa ja tehtävää suunnan näyttäjänä.

Kun järjestön johdolta meni toista kuukautta, ennenkuin se ymmärsi selvää sopimustekstiä, on sanottava asia hidasjärkisten selkosuomeksi:

TYÖAJAN PIDENNYS ON PELKKÄÄ TYPERYYTTÄ, JOHON FIKSU YRITTÄJÄ EI MENE MUKAAN.

Mitä tekee Suomen Yrittäjät?

Entä mitä tekee ay-liike?

Riku Aalto: "Erottaako Metallityöväen Liito ne jäsenensä, jotka tekevät paikallisesti paremman kilpailukykysopimus kuin Sinun kuukausikaupalla työllä ja tuskalla vääntämä?

Liite/www.kaukoparkkinen.com 25.05.2016

YRITYS X:n JA SEN HENKILÖSTÖN VÄLINEN PAIKALLINEN KILPAILUKYKYSOPIMUS

Sopimuksen tarkoitus on kehittää yrityksen palvelukykyä ja henkilöstön mahdollisuuksia saavuttaa henkilökohtaisia tavoitteitaan parhaalla mahdollisella tavalla. Tässä tarkoituksessa sovitaan seuraavasti:

1. Mikäli alan työehtosopimuksessa sovitaan työajan pidennyksestä missä muodossa tahansa, sitä ei tältä osin sovelleta yrityksessä. Sen sijaan haetaan yhdessä keinoja, joilla työajan käyttö parhaalla mahdollisella tavalla vastaa molempien sopijapuolten tarpeita ja tavoitteita.

2. Sopijapuolet pitävät erityisen tärkeänä henkilöstön kuulemista kaikissa muutostilanteissa sekä työntekijöiden ajatusten huomioon ottamista lattiatason johtamistilanteissa ja palveluideoiden kehittämisessä. Sopijapuolet hakevat yhdessä tälle sopivat menettelytavat.

3. Sopijapuolet katsovat, että koeajan pidennystä tärkeämpää on, että uusi työntekijä autetaan pääsemään mm. koulutuksen avulla mahdollisimman hyvin ”työhön kiinni”, niin että hänellä on mahdollisuus kehittyä työssään. Sopijapuolet hakevat keinoja yhdessä.

4. Mikäli säädetään laki ns. työkokeilusta, yrityksessä ei sovelleta sitä, paitsi jos sopijapuolet poikkeustapauksessa niin sopivat.

5. Yrityksessä ei suoriteta yleisiä palkankorotuksia, ellei siihen ole työehtosopimuksesta johtuvaa velvoitetta. Sen sijaan pidetään erityisen tärkeänä, että hyvä työsuoritus aina palkitaan asianmukaisesti.

Päiväys ja allekirjoitukset

Työnantaja Henkilöstön jäsenet

Parasta on, jos sopimukseen saadaan kaikkien henkilöstön jäsenten allekirjoitukset, mutta sopimuksen pätevyys ei sitä edellytä, mutta työnantajaa se sitoo joka tapauksessa. Sopimukseen voidaan liittää irtisanomislauseke ja muitakin harkinnanvaraisia asioita vapaasti.