default_mobilelogo

Kun Maaseudun Tulevaisuuden silloinen päätoimittaja Mikael Pentikäinen 27.03.2015 mahtavalla alkupotkulla lanseerasi puoluetoverinsa yhteiskuntasopimushankkeen, joka oli määrä toteuttaa jo ennen uutta hallitusta, piti kenen tahansa havaita, että ”kepun puheenjohtaja Juha Sipilä ilmoittautui lopullisesti politiikan Don Quijoteksi” (www.openfinland.net).

Hämmästys olikin melkoinen, kun kritiikin sijaan ns. valtamedia nielaisi luineen karvoineen hankkeen, josta puolueen entinen puoluesihteeri ja Suomen poliittisesta historiasta väitöskirjaa tekevä Jarmo Korhonen totesi Iltalehdessä 16.05.2015, että ”vastaavaa pelleilyä ei Suomen poliittinen historia tunne”. Näkemykseen oli helppo yhtyä. Kyllä mediassakin jonkun olisi pitänyt se havaita.

Paketin konkreettista sisältöä ei media edes yrittänyt avata ennen vaaleja, joten äänestäjät saivat ostaa sian säkissä (www.openfinland.net 12.05.2015: On selittelyjen aika – media vaalien pahin nukkuja). Verkkokolumnin mukaan ”hiuksia nostattava jännitysnäytelmä siitä, millaiseen katastrofiin Juha Sipilän itsemurhaprojekti yhteiskuntasopimuksesta päättyy vaihtui farssiksi heti, kun piti alkaa keksiä selityksiä, miksi sekä poliitikot että media seurasivat perässä tukka putkella kuin rotat Hamelnin pillipiiparia jokeen”.

Sama median horjumaton tuki seurasi kuitenkin mukana, kun kikyksi kuihtunut sopimus kitkutteli ja vatuloi kohti kesää 2016 ja kuviteltua tavoitettaan.

Tästä mysteeristä muutama tutkija tulee vielä hankkimaan tohtorinhattunsa. On mielenkiintoista nähdä, saadaanko jo Jarmo Korhosen väitöskirjasta valoa asiaan.

Eräs selittävä tekijä on varmasti mediamme nöyrän alamainen kuuliaisuus ja kritiikittömyys valtaa kohtaan. Se saavutti erään kliimaksinsa 02.10.2015 Ylen Jälkiviisaissa, jossa keskustelijat kilvan hehkuttivat pääministerinä muutaman kuukauden toiminutta Sipilää. Ennen kaikkea toimittajataustan omaava EVA:n johtaja Matti Apunen näytti olevan suorastaan haltioissaan.

Lähetetty: 2. lokakuuta 2015 18:03
Vastaanottaja: 'aamu-tv@yle.fi'
Kopio: 'nicklas wancke@yle.fi; matti.apunen@eva.fi'; 'ville.blafied@rsb.fi'; kreeta.karvala@ilmedia.fi'

Sipilä on ollut tosi hyvä" (Apunen), "valtavaa taktista neroutta" (Wancke), "Virkamiesvalmistelu on pitkälle menevää kvanttifysiikkaa, jota vain harvat ymmärtävät" (Blåfieldt) = jälkiviisaiden valtavaa neroutta 02.10.2015.

Sipilän omituisista otteista Terrafame-asiassa alkanut metakka Ylen sisällä toi merkittävää lisävaloa asiaan. Siitä kävi ilmi, että Sipilä oli ollut Ylen uutis- ja ajankohtaistoimituksen erityisessä ja erikoisessa suojelussa. Jos syytös olisi aiheeton, eivät monet merkittävät toimittajat varmasti olisi panneet itseään likoon nähdyllä tavalla, toistaiseksi kaksi jopa irtisanoutumalla tehtävistään.

Koko media reputti stressitestissä

Yhteiskuntasopimuksen seuranta on ollut medialle stressitesti, josta yksikään media tai yksikään toimittaja ei ole selvinnyt puhtain paperein, Eikä kukaan siellä ole havainnut, että keskeisten elementtiensä osalta se on jo osoittanut tuulentupaluonteensa (www.kaukoparkkinen.com 14.12.2016: Kiky ja ”Suomen malli”: Hallituksen tuulentuvat haihtuvat taivaan tuuliin). Ne harvat toimittajat, jotka mahdollisesti ovat oivaltaneet tämän näytelmän luonteen, ovat poliitikkojen kanssa samoissa liemissä pyöriessään niin pahoin marinoituneet, että heillä ei ole enää halua tarttua näin ikävään asiaan.

Ylen ohella erityinen asema on Helsingin Sanomilla, joka on aina ollut kaikkien keskitettyjen sopimusten vankin tukija. Kun ”yhteiskuntasopimuksen” synnyttämisessä ja lanseeraamisessa lehden entisellä päätoimittajalla Pentikäisellä oli vahva rooli, on solidaarisuus potkut saanutta kollegaa kohtaan ehkä myös ollut hillitsemässä kirjoittavaa kättä. Tapansa mukaan muu media seurasi papukaijana perässä lempihokemanaan ”askel oikeaan suuntaan”.

Yllättävää on kuitenkin, että 16.12.2016. lehti oli saanut Julkisen sanan neuvoston puheenjohtajan Elina Grundströmin antamaan koko sivun haastattelulla epäsuoraa, mutta selvää tuulensuojaa Ylen uutis- ja ajankohtaistoimituksen päätoimittajalle Atte Jääskeläiselle. Ennen JSN:n puheenjohtajuutta Grundström oli hyvin ärhäkkä sananvapauden puolustaja, mutta puheenjohtajuus suurten mediatalojen hallitsemassa neuvostossa näyttää tasoittaneen häntä niin kuin hänen edeltäjäänsä Risto Uimostakin.

Uimonen hyväksyi mm. alatyylisen ja -arvoisen ”persuttelun”, kun perussuomalaiset vielä näyttivät uhkaavan jämähtänyttä valtaeliittiä, joka siis tarvitsi suojelua. Mm. Kimmo Kivelän toiminta koko kikytyksen tavoin osoittaa, että enää vaaraa ei ole.

Grundström korostaa Journalistin ohjeiden ykköskohtaa, jonka mukaan lukijoilla, kuulijoilla ja katselijoilla on oikeus saada tietää, mitä yhteiskunnassa tapahtuu. Hänen tulisi kysyä, miksi nämä eivät ole saaneet käytännössä mitään tietoa, miten järjetön ”yhteiskuntasopimus” oli ja mikä on kikyn todellinen tilanne tällä hetkellä.

Ylen hallintoneuvoston puheenjohtaja Kimmo Kivelä ja hallituksen puheenjohtaja Thomas Wilhelmsson ovat kilvan vakuuttaneet johtamiensa hallintoelinten luottamusta vastaavaan päätoimittajaan, vaikka asia ei edes kuulu hallintoneuvoston toimivaltaan, eikä vastaa kokouksen kulkua. Heidän kannanottonsa perustui johdon kuulemiseen, toimittajien kuulemisesta ei mainittu. Tämä sinänsä kertoo, että he eivät ole tehtävänsä tasalla. Perussuomalaisen Kivelän osalta se kertoo samalla sen, miten nopeasti valta turmelee.

Jos Kivelä ja Wilhelmsson olisivat tehtävänsä tasalla, päätoimittaja olisi jo vaihdettu. Mutta jos YLE haluaa osoittaa, että se ottaa vakavasti oman riippumattomuutensa, ei tämä riitä. Vähintä, mitä edellytetään, on vaihdos näiden tehtävien hoitajissa. Tapahtuneet alemman tason tehtävämuutokset ovat vain silmänlumetta, halua väistää todellinen muutos, mikä on poliitikkojen perustoimintamalli. Toimitusjohtajakin on liipaisimella.

Koko hallituksen ja hallintoneuvoston uusiminen olisi sekin perusteltu, mutta sillä tuskin saavutettaisiin mitään, kun uudetkin jäsenet olisivat itsepuolustukseen ja -sensuuriin keskittyvistä puoleista.

J.K.

Kolme päivää sen jälkeen, kun Hesari ja sen työmarkkinoita seuraava toimittaja Teemu Luukka olivat saaneet kirjoitukseni Kiky ja ”Suomen malli”: Hallituksen tuulentuvat haihtuvat taivaan tuuliin (www.kaukoparkkinen.com 14.12.2016), lehti julkaisi kokosivun otsikolla hänen ”anlyysinsä” ”Kuljetusalan joululahja löi ällikällä”. Eniten löi ällikällä se, että lehti oli kirjotukseni johdosta ryhtynyt näin epätoivoiseen tekoon kikytyksen ja Sipilän hallituksen pelastamiseksi.

Artikkeli on täyttä höpöä ja hurskaita toiveita. Luukan mukaan ”sopimukset helpottavat huomattavasti ensi syksyn palkkaneuvotteluja ja Suomen taloutta”. Hän on saanut sen selville, vaikka osapuolet ”ovat olleet hiirenhiljaa neuvottelutuloksen jälkeenkin” sen sisällöstä, kuten tulevat olemaankin. Ihmemies kertakaikkiaan! Mutta salaa visusti tietonsa, vaikka Journalistin ohjeiden mukaan lukijoilla olisi saada tietää ne.

Oli paljon puhuttu win-win -tilanne, jonka todellista hintaa kukaan muu ulkopuolinen Luukan lisäksi ei tule koskaan tietämään ja jonka AKT:n hallinnot varmuudella hyväksyvät, kun muut liitot on jo ki-kyykytetty. Ja nauravat partaansa. Jo otsikko osoittaa, että kirjoittaja uskoo joulupukkiin.

Myös Hesarissa olisi ehkä vaihdettava muitakin toimittajia kuin päätoimittaja. Itse asiassa koko mediassa tarvittaisiin pää- ja muiden toimittajien vaihtoviikot, että saataisiin toimitukset norsunluutorneistaan edes vähän lähemmäs reaalitasoa.