default_mobilelogo

Suomen Yrittäjäin Keskusliiton, SYKL:n toimitusjohtaja Waldemar Bühler otti aikanaan yhteyttä kysyen, voisinko tulla heidän hommiinsa, kun heillä on alkamassa taisto lakia vastaan, jonka taustaryhmässä olin ollut mukana.

Järjestön silloisen toiminnan tasoa kuvaa, että en edes tiennyt sen olemassaolosta. Nyt ensivaiheessa tehtävänä oli torjua tämä laki, jossa työmarkkinajärjestöjen molemmat osapuolet ja puolueet sekä media kuitenkin jyräsivät meidät. Ne pitivät kampanjaamme pelkkänä populismina. Se teki kuitenkin järjestöstä valtakunnallisesti tunnetun.

Kapina-ajatus ei syntynyt järjestöbyrokratiassa, joka aikoi selvitä asiasta mainostoimiston esittämällä muutamalla infotilaisuudella, vaan sen isä oli hyvinkääläinen tv-kauppias ja järjestön hallituksen jäsen Erkki Raitala. Hän esitti, että oli pantava ”täysi rähinä päälle”.

Menestys yrittäjien lannistamisessa rohkaisi vasemmiston ja ay-liikkeen jatkamaan reippaasti samalla tiellä. Yrittäjäjärjestöltä puolestaan meni puhti, joten sen hallintoon soluttautuneiden eri puolueiden politrukkien oli helppo panna se järjestyksen kouriin.

Erinomaisen puheenjohtajan Arne Bernerin jälkeen puheenjohtajaksi tuli keskustan Kymen piirin puheenjohtaja Risto Heikkilä, joka aloitti täysin ufon hankkeen ”kohti tupopöytää”, mihin järjestöllä ei ollut mitään edellytyksiä, eikä hankkeessa muutenkaan järkeä. Kepu halusi sitä kautta mukaan tulopolitiikkaan, mistä se oli täysin ulkona.

Kokoomuslainen kyläpoliitikko Eero Lehti jatkoi projektia, koska tuponeuvottelut olisivat tarjonneet näkyvyyttä ja edistäneet hänen pyrkimystään eduskuntaan ja elinkeinoministeriksi, mihin hän katsoi olevansa itseoikeutettu.

Eero Lehti: Hemilä toimitusjohtajaksi

Ensimmäisen puheenjohtajakautensa viimeisenä päivänä 2010 Lehti kutsui minut keskusteluun Taloustutkimukseen ja kertoi, että hän olisi jo ”heittänyt ulos” Järventauksen, mutta hallituksessa oli kepulaisia, jotka estivät sen. Hän sanoi hoitavansa asian seuraavalla kaudella, jos hänet valitaan. Seuraajaksi hän sanoi kutsuvansa Kalevi Hemilän.

Järventaus jatkoi kuitenkin yrittäjäjärjestössä, kun Lehti oli torpannut hänen pyrkimyksensä vakuutusyhtiö Fennian ”pääjohtajaksi”. Sen sijaan hän sai Patentti- ja rekisterihallituksen johtokunnan puheenjohtajuuden ja ryhtyi tämän jälkeen tukemaan Lehden eduskunta- ja ministerikampanjaa.

Järventaus oli tullut toimitusjohtajaksi, kun kaksi yrittäjäjärjestöä yhtyivät nykyiseksi järjestöksi. Olin lähtenyt järjestöstä omaan yritystoimintaan, kun politrukit jäädyttivät sen toiminnan, mutta uuden toimitusjohtajan Kari Heikkilän pyynnöstä sovimme kaksi kertaa viikossa tapahtuvasta työsuhdeasioiden neuvonnasta alihankintana.

Järventauksen mukana tuli kaksi muuta henkilöä, juristi ja konsultti, joista kaikista kolmesta näki peninkulman päähän, että he olivat täysin pihalla yrittäjien asioista yleensä ja työsuhdeasioista erityisesti. Kaksi muuta poistuivat varsin nopeasti, mutta Järventaus jäi.

Työhuoneeni oli Rauno Vanhasen seinänaapurina. Kuulo- ja näköhavaintojeni mukaan hän etupäässä puuhasi tukien Risto Heikkilää kepun aseman vahvistamiseksi.

Yrittäjät ovat ay-liikkeen, puolueiden ja työsuojeluorganisaation pihdeissä tosiasiassa vailla oikeussuojaa. ”Vaikeuksiin joutuneen yrittäjän auttamisessa on vielä paljon tehtävää”, sanoi Järventaus radiokeskustelussa 25.09.2014.

Todella paljon on jäänyt tekemättä tässäkin asiassa. Vaikka aikaa on ollut 30 vuotta, mitään ei ole tapahtunut. Kenraalin poika Järventaus on johtanut järjestöä puolittain samaan tapaan kuin Tuntemattoman sotilaan luutnantti Koskela joukkuettaan: On oltu kuin Ellun kanat. Mutta ero on siinä, että asialliset hommat on jätetty hoitamatta.

Katseella on seurattu Visen raa´an kaadon lisäksi monia muita yrityskaatoja, kuten myös laman jälkeisiin tuhansiin yrittäjien itsemurhiin johtaneita murhenäytelmiä. Mitään selvityksiä ei ole vaadittu.

Kauhajokelainen yrittäjä- ja järjestöveteraani Vilho Kuusela, Kuuselan Ville, kuljetti uutta oikeusministeriä autossaan pitkin Pohjanmaata ja selosti tarkoin, mistä Visen tapauksessa oli kysymys, mutta Järventaus pysyi täysin kylmänä. Ministerinä ja sen jälkeen.

Ei myöskään yrittäjän tasa-arvo muihin kansalaisiin verrattuna ole millään olennaisella tavalla edistynyt siitä, mitä 1983 silloiselle yrittäjäjärjestölle tekemäni selvitys osoitti.

Perustettuamme kolmen miehen firman Työsuhde-expertit Oy:n aloitimme neuvottelut silloisen EK:n Lasse Laatusen ja Palvelutyönantajien Harri Hietalan kanssa laki- ja konsulttitoimiston perustamiseksi, mistä yrittäjät olisivat saaneet vakituisen avun työsuhdeongelmiinsa ja samalla EK:lta ajantasaisen infon. Emme kertoneet yrittäjäjärjestölle asiasta mitään, koska siellä ei ollut ketään, joka olisi ymmärtänyt asiaa. Tarkoituksemme oli kuitenkin tarjota sille osakkuutta yhtiössä.

Sain Lasse Laatuselta sähköpostin, jossa hän kertoi menevänsä seuraavaksi valmiin suunnitelman kanssa järjestönsä silloisen toimitusjohtajan Kalevi Hemilän pakeille. Sinne hän ei kuitenkaan ehtinyt, kun Hemilä sai aivoverenvuodon ja hanke raukesi. Yrittäjät jäivät heitteille ja sen varaan, että voi pitkästä listasta valita asianajajan, jonka taidoista ei ole mitään takeita.

Yhteistyö yrittäjäjärjestön kanssa oli päättynyt, kun järjestö ei noudattanut välistämme sopimusta, jossa oli sovittu kymmenestä koulutustilaisuudesta vuodessa, mutta yhtään ei järjestetty.

Koulutustilaisuuksissa oli tarkoitus antaa selkokielinen paketti perussäännöistä ja sopimuslomakkeet selustan turvaamiseksi, mutta sen lisäksi antaa eväitä uudenlaisen johtamisen omaksumiseen siten, että työntekijät kytketään normaaliksi osaksi johtamista.

Tästäkään yrittäjäjärjestössä ei kukaan ymmärtänyt mitään. Nyt Iiro Viinanen sanoo kirjassaan, että ”vuosien etsikkoaika on menetetty, kun ei ole riittävästi yritetty yhdessä hakea uusia tapoja tehdä päivittäistä työtä”.

Yrittäjäjärjestö on tuhlannut aikaa 30 vuotta. Nyt se itkee, että pitäisi lisätä paikallista sopimista. Sitä olisi kyllä ollut tilaa ja aikaa harjoitella jo kauan. Ei sitä vanhoilla asenteilla yhtäkkiä hatusta tempaista. Luottamuksen rakentaminen vaatii aikaa, kun ay-liike sitä jatkuvasti uusintaa, kuten Kimmo Kevätsalo väitöskirjassaan sanoo. Suomessa on harvinaisen kovakalloista väkeä, kuten Iiro Viinanen sanoo.

Puolueiden ja työmarkkinajärjestöjen asemesta yrittäjän on liittouduttava lähimmän yhteistyökumppaninsa henkilöstön kanssa.

Uuden puheenjohtajan on pantava alulle järjestön nousu tästä alennustilasta johtamaan sitä kehitystä, jolla Suomi voi nousta ylös taloudellisesta suosta. Järjestön on irrottauduttava kokoomuksen talutusnuorasta ja puolueen etäpäätteen roolista.

Yrittäjäjärjestö on palautettava palvelemaan vain jäsentensä asiaa. Missään tapauksessa ei järjestöön kaivata uutta kokoomuksen luottomiestä tai muutakaan henkilöä, jolla ei ole tietoa ja kokemusta siitä yhteiskunnallisesta ja työmarkkinatodellisuudesta, jonka puristuksessa yrittäjä toimii.

Taloutemme on kehittynyt huonommin kuin kirjassani ja kaksi vuotta myöhemmin ilmestyneessä toisessa kirjassani Yrittäjä tulopolitiikassa oletin. En saattanut uskoa, että maassa on liki puoli miljoonaa työtöntä, eikä kukaan ole moksiskaan, kunhan luottoluokittajat jakelevat auliisti alkupään aakkosiaan.

Yrittäjäjärjestöllä on oltava kapasiteettia tehdä fiksumpia avauksia kuin nykyinen poliittinen ja työmarkkinaeliitti. Vain se avaa tien yrittäjyyden ja taloutemme uuteen nousuun. Nyt on jo kysymys siitä, onko sekä järjestön 1980-luvun että nykyisen toiminnan hyvin tuntevan määrittelemä aivokuolema vielä elvytettävissä vai onko se jo inhimillisen avun ulottumattomissa.

Joka tapauksessa Antti Rinne on jääkiekkotermein merkattava ja pantava päälle koko kentän prässi. Tarvittaessa on taklattava vaikka laitaa vasten, ennenkin tulee lisää ruumiita. Amatööritaidoin se ei varmasti onnistu.