default_mobilelogo

Sauli Niinistön tapa puhua vaalikeskusteluissa paljastaa varsin selvästi hänen perimmäisen olemuksensa. Se kertoo, miten pysyvän vaikutuksen ovat jättäneet varsinaisen työuran ensimmäiset kymmenen vuotta, jotka hän käytti oman asianajotoimistonsa hoitamiseen.

Kun sain ”paperit” valtiotieteellisestä tiedekunnasta, huomasin ennen pitkää, että niillä ei pärjää siinä systeemissä, jota juristit varsin suvereenisti pyörittivät. Näin päätin opiskella heidän taitonsa itsepuolustustarkoituksessa, en ansiotarkoituksessa. Niille tuli kuitenkin käyttöäkin metalliteollisuuden työantajaliitossa, vaikka STK:n toimitusjohtaja Pentti Somerto sanoikin, että niissä hommissa oli pian entinen juristi.

Siirryttyäni Suomen Yrittäjien Keskusliiton SYKL:n välivaiheen kautta itselliseksi yrittäjäksi ja laman vyöryessä Suomeen muut suunnitelmat jäivät sivuun ja oli pakko ryhtyä puolustamaan oikeuteen erityisesti irtisanomisten vuoksi haastettuja yrittäjiä. Tutuiksi tuli likimain puolet Suomen alioikeuksista. Siinä oppi tuntemaan sekä asianajajien että tuomioistuintuomarien tavan toimia. Olen nähnyt vastapuolella hyviä ja huonoja juristeja, kuten keskinkertaisiakin.

Niinistön puheet osoittavat, että hän loksahtaa hyvin luontevasti keskinkertaisten juristien joukkoon, sen alempaan osioon. Tälle ryhmälle on tyypillistä erilainen venkoilu, he eivät pyri hallitsemaan asian substanssin osaamisella vaan sanojen ja lauseiden kieputtelulla. Se puree hyvin herkästi keskinkertaisiin oikeuden puheenjohtajiin.

Se puri myös MTV:n vaaliasiantuntijaan Kimmo Grönlundiin, joka 22.01.2018 arvioi MTV:n vaalitenttiä. Hänen mukaansa Niinistö pärjäsi hienosti ja vahvisti asemiaan.

Sellaisen, joka ei ole tottunut kuulemaan tuota jargonia, onkin ehkä vaikeaa havaita sitä venkoilua, jolla Niinistö yritti selvitä ennen muuta perimmäisistä arvoista kertovasta ”aktiivimallista”, interventiosta kesäiseen hallituskriisiin, rajavalvonnasta ja EU:sta turvallisuuden takaajana sekä Natosta.

Sama ongelma on toimittajilla juontajia myöten, mutta tällä kertaa juontajat pitivät ohjat melko tiukasti käsissään, mistä seurasi se Grönlundinkin havaitsema seikka, että Niinistö joutui astumaan alas koturneiltaan, eikä ollut yhtä koskematon suojelukohde kuin yleensä. Mutta sitä hän ei havainnut, että samalla Niinistön kupla puhkesi ja sisältä paljastui tuo asianajan prototyyppi. Nopeimmat äänestäjätkin näyttävät jo havainneen tämän.

MTV:n vaaliasiantuntija vaihtoon

Hänet asemoi lopullisesti paikalleen se lajityyppinen alentuva ja pilkallissävyinen ylimielisyys, jolla tällainen asianajaja suhtautuu vastapeluriin peittäen näin sisäisen epävarmuutensa. Hänen ainoa todellinen vastapelurinsa on Paavo Väyrynen, muut ovat enemmän tai vähemmän myötäilijöitä, lukuun ottamatta Laura Huhtasaarta, jolla ei kuitenkaan ole kapasiteettia Niinistön vastapeluriksi.

Niinistön venkoilusta ja sanataiteilusta saatiin erinomainen näyttö edellisellä kierroksella, kun Helsingin Sanomat kysyi hänen ja Pekka Haaviston kantaa ammattiliiton itsenäiseen kanneoikeuteen (www.kaukoparkkinen.com: 12.12.2017: En äänestä tämän presidentin aikana).

Tämä ylimielisyys ja leipääntyminen näyttää tarttuneen vaaliasiantuntijaankin. Grönlundin uskomaton heitto ”Lumikista ja seitsemästä kääpiöstä” vaatii ilman muuta asiantuntijan välitöntä vaihtamista. Tämä ei ole puolueettoman asiantuntijan puhetta.

Keskinkertaisen juristin perusominaisuuksiin ei kuulu luovien ratkaisujen hakeminen, vaan luontevampaa on ”vakaus”, jota Niinistökin korostaa. Se luo positiivisen mielikuvan turvallisuudesta mutta huomaamatta jää, että se tarkoittaa yleensä myös asioiden pitämistä ennallaan. Niinpä Margaret Thatcher sanoikin suurlähettiläs Ilkka Pastisen muistelmien mukaan, että ”vakauden lipun alla ei politiikassa voiteta mitään”. ”Maa makaa parrellaan”.

”Arvojohdettelija” on venkoilutyylin uusin innovaatio. Ministeriaikanaan Niinistö ihmetteli työsuhteen ”auringontarkkaa säätelyä” ja ehdotteli toistuvasti kolmikannan ja demokratian yhteensoveltuvuuden selvittämistä. Arvojohdattelijan puheissa niillä ei ole enää ollut sijaa. Ei ole ollut muutakaan johdatusta enempää sisä- kuin ulkopolitiikan puolella. Lentokoneiden transponderi taitaa olla ainoa ajatus, eikä sekään ollut ihan oma.

”Sotkuiset asiat selvitetään ja selvät asiat sotketaan” oli Niinistön mukaan hänen asianajotoimistonsa motto. Ikävä kyllä tämä ei ole vitsi, vaan monen asianajotoimiston ja keskinkertaisen asianajajan tapa toimia.