default_mobilelogo



Kun olimme muutama viikko sitten täysin samaa mieltä Metallityöväen Liiton siloisen neuvottelukumppanini kanssa, että työmarkkinajärjestelmä oli jämähtänyt 1970-luvulle (On vanha jengi koossa taas/www.kaukoparkkinen.com 27.08.2019), oli tietenkin syytä pohtia, mistä tämä johtuu. Heti havaitsee, että kyseessä on pahiten jämähtänyt sektori koko suomalaisessa yhteiskunnassa, ja kuitenkin sen toimivuudesta on hyvinvointimme kiinni. Miten siis tähän on tultu?

Se on myös sisäänlämpiävin osa ja hermeettisesti suojeltu kaikelta demokraattisen yhteiskunnan vaikutuksilta. Ay-liike vartioi sitä täysin suvereenisti ja samalla omaa valtaansa, että kukaan ei pääse sitä häiritsemään. Siitä saatiin vahva näyttö [Juha] Sipilän hallituksen ajalta. Kun se on liittoutunut vasemmistopuolueiden kanssa, syntyy siitä horjumaton pysähtyneisyyden linnake ja muutoksen vastarintaliike.

Porvaripuolueet ovat täysin ulkona, siellä perunapellon laidassa, niin kuin kepun uusi puheenjohtaja. Sekin nähtiin Sipilän hallituksen aikana.

Jossakin siellä perunapellon pientareella Katri Kulmunin seurana lienevät myös ekonomistit ja toimittajat. Kellään ei ole mitään kontaktia siihen käytännön prosessiin, jossa työllisyys ja talous syntyvät. Ekonomistit pyörittelevät vanhoja numeroitaan ja puhuvat stetsonia, toimittajat taas pyörittelevät tarinoita, joita ovat kuulleet poliitikko- ja ay-kavereiltaan, jotka selittävät asioita omalta kannaltaan parhain päin.

Kukaan ei pysty menemään sopimusten sisälle ja katsomaan, mitä niiden säännökset ja niiden muutokset merkitsevät käytännössä. He ovat lähes laitanaan ay-väkeä, joilla on oma lehmä ojassa. He kuvittelevat, että jossakin on varasto työpaikkoja, jotka on vain ”työllistämistoimilla” ”löydettävä”, kuten Ylen uutisten lukija sanoi eilen.

Tällaista löytötavaratoimistoa ei ole. Näin asioita vain sotketaan entisestään. Heille on vieras ajatus, että yrittäjä luo työpaikkoja, jos hänellä on siihen riittävä motivaatio eikä sitä tehdä liian vaikeaksi.

[Antti] Rinteen hallituksen 25 työllistämistointa työllistävät varmasti kunnioitettavan määrän niitä suunnittelevia ja toimeenpanevia byrokraatteja.

Kello käy, mutta [VeikkoHakulista ei näy.

Sekä ekonomistit että toimittajat tuntevat kuulopuheista päällisin puolin, miten järjestelmä pyörii, mutta järki seisoo. Ne ovat instituutioita, joista SITRAN Muutoksen Suomi -raportti sanoo, että ne ovat jääneet ajastaan jälkeen ja vieraantuneet ihmisten arkipäivästä.

Molemmat ovat vieraantuneet myös ihmisestä ja uskovat siihen ihmiskuvaan, jonka Terttu Grönfors sanoo väitöskirjassaan olevan peräisin 1600-luvulta. Ihmiset ovat työvoimaa, käyttöesineistöä, joita johdetaan motivoimalla kepein ja porkkanoin kuten muitakin aaseja.

Ylen uusi päätoimittaja Jouko Jokinen sanoi joulukuussa 2017 Anna-Liisa Haavikon haastattelussa, että ”Ylen tehtävänä on kaivaa uutta tietoa kansalaisille” ja ”jotakin uutta pitää tulla”. Ei ole näkynyt.

Samat vanhat ”konkaritoimittajat” jauhavat tv:ssä vuodesta toiseen samaa vanhaa jargonia, suomalainen sana kuulostaisi rumalta. Viimeksi tänä aamuna. Sen ainoa hyvä puoli oli, että se antoi virtaa tähän hengentuotteeseen. On kauheaa seurata tätä sähellystä päivästä toiseen. On jo melkoisesti aikaa siitä, kun Ylessä oli ammattitaitoinen työmarkkinatoimittaja, Ari Järvinen.

Ja jämähdyksen ylivartijana niin Hesarissa kuin Ylessäkin toimii lehden eläkkeellä oleva toimittaja, suomettumisen aikojen muinaisjäänne Unto Hämäläinen, niin tänäkin aamuna.

Hänen meriittinsä ovat pääasiassa uusien ajatusten torjuntaosastolta. Sanoo nimimerkki Kokemusta on. Hänen tuoreimpia näyttöjään on 1990-luvun laman keskeisen vastuuhenkilön Erkki Liikasen muistelmien kritiikitön esittely Hesarissa (Erkki Liikasen ura Suomen palveluksessa päättyi katastrofiin/www.kaukoparkkinen.com 16.09.2019).

Ja muu media seuraa kuuliaisesti näitä lippulaivojaan. Päätoimittajat putkahtelevat aika ajoin baanalle valittamaan, miten sananvapaus on uhattuna.
 
Lisää aiheesta:

www.kauko-kustannus.fi
www.kaukoparkkinen.com


Lisää/poista listalta: Internet-sivu tai Webmaster
Tältä sivulta selviävät sähköpostiosoiterekisterin ylläpitäjä ja rekisteritiedot.