default_mobilelogo



Tuoreessa muistissa on, miten keskusta ja kokoomus antoivat rukkaset hallituksessa jatkamaan pyrkivälle perussuomalaisten uudelle johdolle, kun tällä oli niin mahdoton ihmiskäsitys.

Perussuomalaiset saivat tietenkin tuomionsa suhtautumisestaan maahan saapuviin muukalaisiin, mutta eikö ole yhtä tärkeää, miten suhtaudumme kantasuomalasiin, jotka ovat rakentaneet tätä maata vuosituhansien ajan?

Kepulla ja kokoomuksella on varmaankin suorastaan mallikelpoinen ihmiskäsitys myös heistä, esimerkiksi kelpaava. Mitenkähän se ilmenee?

Se näkyy tietenkin politiikassa ja kuuluu kielenkäytössä. ”Sydämen kyllyydestä suu puhuu”, sanoo vanha kansanviisaus. Merkittävintä on tietenkin, mitä pääministeri itse puhuu. Miten puheissa tulee esille kansalaisten arvostus?

Juha Sipilä sanoi ennen vaaleja aivan oikein, että kansalaisia tulee lähestyä arvostavasti. Mutta hän sanoi myös, että ”meidän tulee motivoida työttömiä”. Nämä ovat räikeässä ristiriidassa keskenään.

Arvoisa insinööri Sipilä, ihmistä ei motivoida, niin kuin insinööri lataa jonkin kokoon kyhäämänsä rakkineen akkuun virtaa askartelupajassaan. Se on ihmisen alistamista ja välineellistämistä. Samaa kertoo se, että kiivaillaan, kuinka paljon ja millä ehdoin työvoimaa on tuotava Suomeen.

Suomeen ei pidä tuoda yhtään työvoimaa, ei ainakaan sellaista, jossa ihminen on vain massan hiukkanen. Sellaista aivotonta massaa, joka ei itse tänne jaksa tulla, ei täällä tarvita. Sellaiseen tuskin saa liikettä edes kepeillä ja porkkanoilla, joilla aaseja johdetaan. Osaavia ihmisiä sen sijaan voimme hyvinkin tarvita, jos osaamme heitä johtaa siten kuin ihmisiä tulee johtaa.

Voisiko häpeän puna nousta poskille, jos miettii, onko ihmisarvoista elämää, jos monien ihmisten elämänsisällöksi katsotaan riittävän, että nämä alistetaan palvelemaan toisten ihmisten voiton maksimointia, minkä Björn Wahlroos sanoo osakeyhtiön ainoaksi tehtäväksi?

Media ja poliitikot eivät tunnu lainkaan käsittävän, kuinka halventavaa on puhua tietyn puolueen kannattajista persuina. Julkisen sanan neuvoston hyväksymänä! Se on rantajätkien kieltä.

Politiikassa eräs tärkeimpiä mittareita on se, miten vallanpitäjät suhtautuvat antamiinsa lupauksiin, pitävätkö he lupauksensa, vai yrittävätkö selvitä niistä kaikenmaailman selityksillä. Tästä meillä on tuoreita kokemuksia.

Terttu Grönfors sanoo johtamista käsittelevässä väitöskirjassaan, että kaavamainen tapa suhtautua ihmiseen, jota nuo yllä mainitut esimerkit ilmentävät, on peräisin 1600-luvulta. ”Muinaisten rottakokeiden opettamina johtajat uskovat, että ihmiset uskovat vain keppiä ja porkkanaa”, sanoo Grönfors.

Se kumpuaa miehisestä voimasta ja uhosta, joka usein sumentaa järjen. Näin käy tuon tuosta myös ay-liikkeessä, jossa nimenomaan miehinen joukkovoima jyllää. Sen ihmiskäsityksen mukaan yrittäjä on riistäjä. Tuoreessa muistissa on irtisanomislain vihapuhekampanjan viesti, jonka mukaan yrittäjä alati kyttää, miten pääsee työntekijänsä kimppuun irtisanoakseen hänet.

Työntekijää ay-liike ei pidä aikuisena ihmisenä, joka pystyisi sopimaan työnantajansa kanssa asioista, vaan hän tarvitsee holhoojan. Ykkösarvo on kollektiivi ja joukkovoima, ihmisellä on arvoa ensisijaisesti joukkovoiman osana.

SDP:n ihmiskäsitys on hyvin samankaltainen. Onhan Antti Rinne toiminut puheenjohtajana STTK:ssa ja juristina kovaotteisessa AKT:ssa.

Päivittävätkö naiset ihmiskäsityksen?

Pekka Himanen sanoi Kukoistuksen käsikirjaa julkistaessaan, että oli vuosi aikaa tehdä suunnanmuutos. Kirjan johtoajatus oli arvokas elämä. Hänet naurettiin suohon.

Juha Sipilä sanoi Risto Uimosen vaalikirjassa kohta viisi vuotta sitten, että oli ”viimeinen hetki uudistua ja tehdä perinpohjainen käänne johtamisessa. Muuten Suomella on edessä Kreikan tie”.

Mitään ei ole tapahtunut, paitsi, että Sipilän hallituksen aikana otettiin takapakkia.

Nyt on eduskuntaan valittu naisia enemmän kuin koskaan ennen. Nyt on heidän aikansa näyttää, saavatko jotakin aikaan. Alkupotkun saisi helposti, jos hallitusohjelmaan otettaisiin kohta, joka sisältäisi ainakin seuraavat asiat:

* hallitus ja ministerit antavat vain sellaisia lupauksia, jotka voidaan täyttää
* ministerit puhuvat ihmisistä ihmisiksi eivätkä työvoimana, poikkeuksena tilanteet, joissa ei ole asianmukaista tilastollista käsitettä
* kepit ja porkkanat poistetaan kokonaan johtamiskäytännöstä, myös aasien osalta, mallikappaleet talletetaan rikosmuseoon, mestauskirveiden viereen
* lopetetaan ihmisten motivointi, mutta johdetaan heitä sen sijaan siten, että he motivoituvat
* kaikkien puolueiden jäsenistä ja kannattajista käytetään asianmukaisia nimityksiä

Naispoliitikot kaikista puolueista ovat hämmästyttävän kritiikittömästi lähteneet mukaan tähän ihmisiä halventavaan machokielen käyttöön.

Negatiivinen kierre positiiviseksi

Selvää on, ettei hallituksessa ole sijaa puolueelle, joka ei sitoudu ohjelmakohtaan

Tästä ei tarvitse tehdä kustannuslaskentaa, sillä se ei maksa mitään. Vaikuttavuuslaskelmakin on jokseenkin mahdoton, sillä valtiovarinministeriön virkamiehillä ei ole siihen soveltuvaa laskentakaavaa, eivätkä he muutenkaan ymmärrä asiasta mitään.

Nosturiyrittäjä Pekka Niska sanoi joitakin vuosia sitten Mikkelin Päämaja-seminaarissa oman kokemuksensa perusteella, että ”se on 30 prosenttia ihmisen työtehosta pois, jos työntekijää ei arvosteta”. Siinä on varaa vähän tinkiäkin, ja vieläkin jää selvästi plussalle.

Ei pidä alistua valtiovarainministeriön elämästä vieraantuneiden virkamiesten hokemalle, että helpot keinot on jo käytetty. Vaikeus on heidän korviensa välissä. Vaikutukset tuskin näkyvät budjettikautena, eivät ehkä merkittävinä koko hallituskaudellakaan, mutta se voi käynnistää positiivisen kierteen, joka kasvaa korkoa korolle. Eivät ilmastotoimetkaan ole nopeavaikutteisia.

Soten valinnanvapautta ei saatu, mutta uudella hallituksella on täysi valinnanvapaus: joko jatkaa entistä rataa tai aloittaa suunnanmuutoksen. Tällä päästään alkuun, pienin askelin maan pinnalta. Se on toivottavasti jo opittu, että suuret projektit yläpilvistä ovat sellaista voiman osoitusta, joka vie karille.