default_mobilelogo

”Kilpailukykysopimukseksi” surkastunut ”yhteiskuntasopimimus”, ”kiky”, on jopa järkyttävä osoitus siitä, miten mediaa kiinnostaa vain ylätason draama ja miten vieras maanpinnan taso sille on. Näin on aina ollut ja näin on ilmeisesti aina oleva. Aikoinaan ”työsuhdeturvalaista” käytiin kova julkinen kädenvääntö, mutta kun yrittäjien varoitukset oikeudenkäyntien ja työttömyyden lisääntymisestä toteutuivat yli odotusten, se meni mediassa suoraan evvk-osastolle.

”Yhteiskuntasopimuksen” omituiset ajatukset menivät vaaleissa läpi ”sukkana” median edes yrittämättä selvittää sen sisältöä. Kun hallitus viimein kesäkuussa yli vuoden vatuloinnin jälkeen siunasi sopimuksen, lopahti mielenkiinto aivan lopullisesti. Edes sitä ei viitsitä selvittää, mitä sopimuksen suurin typeryys työajan pidennys yritystasolla tarkoittaa. Näyttää olevan yleinen uskomus, että yritykset automaattisesti toteuttavat sen asiaa enempää harkitsematta.

Palkkojen nollalinjasta taas kuvaava uskomus näyttää olevan mm. kokoomuksen Verkkouutisten toimittajan Sami Metelisen kirjoitus Nykypäivässä 23.06.2016 ”Työntekijöille ei päästä maksamaan sitä palkkaa, mikä heille muuten maksettaisiin". Että siis hyvää työsuoritusta ei voitaisi palkita sen arvon mukaisella tavalla?

Vaikka kirjoittaja muuten suhtautuukin kikyttelyyn kriittisesti, on usko työmarkkinajärjestöjen ja hallituksen jumalaiseen auktoriteetin olevan niin suuri, että sen uskotaan estävän jopa järjen käytön. Muuta estettähän asianmukaiselle palkitsemiselle ei ole.

Nykyisessä tilanteessa on erityisen tärkeää, että tuollainen uskomus torjutaan ja hyvästä työstä maksetaan sen mukainen palkka. Se on median tehtävä, mutta toivoa siitä ei juuri ole, vaikka journalistin ohjeiden mukaan lukijoilla on oikeus saada oikeat tiedot.

Mediahan ei halua edes kysyä, mikä on järjestöjen kanta siihen, että työnantajat tekevät viisaamman ratkaisun sen sijaan että lähtisivät mukaan työmarkkinajärjestöjen ja hallituksen työajan pidennyshölmöilyyn. Jopa Helsingin Sanomat (HS 15.06.2016) kuten Aamulehtikin 08.07.2016 julkaisivat sentään asiaa koskevan mielipidekirjoituksen, mutta Kauppalehti hyllytti senkin (liitteet), vaikka se olisi erityisen tärkeä sen lukijakunnalle. Se kuuluu myöskin yhteiskuntasopimuksen kritiikittömimpiin fanittajiin.

Perusteeksi ei oikein riitä se, jos kirjoittaja on sattunut ihmettelemään, miksi Almamedian hallitus ei hoida tehtäviään, joihin kuuluu mm. Kauppalehden päätoimittajan nimittäminen ja erottaminen. Muutamissa tilanteissa SAK:n Palkkatyöläistä ja Kauppalehti Optiota ei juuri ole erottanut toisistaan.

Sama linja jatkui, kun saatiin ensimmäiset käytännön tason tiedot kiky-sopimuksen merkityksestä yrityksille. Jopa Yle kertoi tv-uutisissaan yritysten talousjohtajille tehdystä kyselystä, joka kertoi selväsanaisesti, että sopimus oli epäonnistunut. Hesari kertoi tämän yhden palstan ja viiden sentin uutisella otsikon ”Lyhyesti” alla 05.07.2016 (liitetiedosto), mutta mm. Kauppalehti ja Aamulehti eivät olleet havainneet sitä lainkaan.

Siitä ei ollut tietoa myöskään Maikkarin uutisten päätoimittajalla Merja Ylä-Anttilalla ja poliittisen toimituksen esimiehellä Timo Haapalalla, jotka Porin Suomi-Areenan kunniaksi haastattelivat tunnin ajan pääministeri Juha Sipilää 11.07.2016. Vähäisenkin kriittisyyden myös sotesta pääministeri selvitti kesäisen letkeällä väistelyllä.

Sikäli tämä tentti sopii Suomi-Areenan historiaan, että siellä määrä on aina korvannut laadun. Siellä on aina jauhettu vanhoja tuttuja ajatuksia, ilman yhtään uutta avausta tai näkökulmaa. Legendaarisin esimerkki on ajalta, jolloin nykyisen talousahdingon perustaa vasta luotiin

Heinäkuussa 2009 Porissa ekonomistien paneelilta kysyttiin arvosanaa hallituksen talouspolitiikasta. He antoivat hymysuin yhdeksikön tienoilla pyöriviä arvosanoja, kun taas toriyleisö tarjosi viitosta (www.openfinland.net 01.08.2009: Talousoppia jatsin tahtiin – ekonomistien sekoilua vai sekonomistien egoilua?). 

Tästä samasta ekonomistiviisaudesta ponnistaa myös kiky-sopimus.

Jalkapallon Euroopan mestaruuskilpailuista monet suosittelivat esimerkin ottamista Islannista, mitä pieni kansa voi saada aikaan, kun luottaa itseensä eikä vieraan apuun. Meillä olisi jo valmiina islantilaisten veroinen taisteluhuutokin:

KI-KY! KI-KY! KI-KY!

Liitteet

Aamulehti 08.07.2016
Pidentävätkö työnantajat työaikaa?

Luottamusmies Kirsi-Maarit Asplund esittää, että kilpailukykysopimus voisi johtaa siihen, että ”kaikki työnantajajärjestöt” vaativat lisää yleissitovia työehtosopimuksia voidakseen heikentää työsuhteen ehtoja (AL, Mielipide 06.07.2016).

Ottamatta kantaa sinänsä vähän vaikeaan vaikeaselkoiseen ajatuskuvioon voidaan todeta, että se heijastaa surullisen selvästi sitä epäluottamusta, joka monilla työpaikoilla vallitsee ja jota kilpailukykysopimuskin uusintaa, mitä termiä Metallityöväen Liiton entinen toimitsija Kimmo Kevätsalo käyttää väitöskirjassaan. Työnantaja hakee vain tilaisuutta ”rokottaakseen” työntekijöitään.

Mutta sopimus on syntynyt järjestöjen ja poliitikkojen toimesta kaukana yritysten käytännön tasosta, joten yritysten on nyt syytä harkita, toimeenpanevatko ne tämän takaperoisen sopimuksen, jonka yritysten talousjohtajat ovat tuoreessa kyselyssä todenneet epäonnistustuneeksi.

Sen sijaan niillä on erinomainen tilaisuus kääntää asia positiiviseksi sopimalla paikallisesti, että työaikaa ei yrityksessä pidennetä, vaan sen sijaan haetaan yhdessä keinoja, joilla työaikaa voidaan käyttää fiksummin, niin että se palvelee paremmin sekä yrityksen että työntekijöiden tavoitteita. Näin voidaan saada alkusysäys johtamisen ”perinpohjaiselle käänteelle”, jota Juha Sipilä pitää Risto Uimosen kirjassa välttämättömän, jotta Suomi välttyisi Kreikan tieltä.

Suomen Yrittäjät ei ole työmarkkinaosapuoli, joten sillä on vapaat kädet toimia, mutta se on ollut hiljaa. Mikä on järjestön kanta? Entä ”torppaavatko” työnantaja- ja palkansaajajärjestöt tällaisen paikallisen sopimisen? Juridista perustetta niillä ei siihen ole. Ennen kaikkea työnantaja- ja yrittäjäjärjestöt ovat toistuvasti vakuuttaneet, että yrityksissä tunnetaan parhaiden niiden tarpeet.

Kauko Parkkinen
työsuhdelakimies, tietokirjailija
Pälkäne/Vantaa

Lähettäjä: Kauko Parkkinen [mailto:kauko.parkkinen@kauko-kustannus.fi]
Lähetetty: tiistaina 28. kesäkuuta 2016 11.23
Vastaanottaja: 'kl.mielipide@kauppalehti.fi' <kl.mielipide@kauppalehti.fi>
Aihe: Debattitarjous

Hyllytetty

Yrityksillä on harkinnan paikka suhtautumisessa työajan pidennykseen

Yli vuoden kestäneen vatuloinnin jälkeen kilpailukykysopimukseksi surkastunut yhteiskuntasopimus on saatu hallituksen ja työmarkkinajärjestöjen tasolla satamaan. Mutta tärkeimmässä asiassa työajan pidennyksessä lopullinen toteutus on yritysten käsissä, joko paikallisesti sopimien tai suoraan työehtosopimusten nojalla. Tässä yrityksillä on vakavan harkinnan paikka.

Sopimus on neuvoteltu yrityksille vieraassa ympäristössä pelkkien teoreettisten laskentamallien varassa, mutta ne eivät ratkaise taloutemme nousua tai tuhoa, vaan sen tekevät yritykset ja niiden henkilöstö yhdessä. Kun nyt kriisit repivät sekä Suomen että Euroopan ja muunkin maailman taloutta, on erityksen tärkeää, että yrityksissä puhalletaan yhteiseen hiileen. Jokainen yritys joutuu omalta osaltaan puntaroimaan, miten siihen vaikuttaa toimi, jonka monet kokevat iskuna ”vyötärön alle”.

Kuten oikeustieteen tohtori ja entinen ay-juristi Kalevi Hölttä kirjoittaa Helsingin Sanomissa 28.6., asiaan liittyy myös juridisia ongelmia, jotka hallitus on tavanomaiseen tapaansa ohittanut mutta jotka voivat nousta ikäviksi riidan aiheiksi.

Vaihtoehtoisesti kannatta miettiä, mikä vaikutus olisi sillä, että paikallisesti sopien haettaisiin fiksumpi tapa toimia, niin että se ottaisi huomioon sekä yrityksen että henkilöstön edun ja miten henkilöstön osallistumista voitaisiin muutenkin aktivoida. Se voisi antaa alkusysäyksen sille johtamisen ”perinpohjaiselle käänteelle”, josta Juha Sipilä puhuu Risto Uimosen kirjassa.

Sekä työnantajaliittoihin kuuluvat että kuulumattomat työnantajat voivat vapaasti sopia entisen työajan noudattamisesta. Voivat ne tietenkin päättää siitä yksipuolisestikin, mutta historiallinen tilaisuus kannattaisi käyttää hyväksi.

Sipilä sanoo, että perinpohjaiselle käänteelle on nyt viimeinen hetki, ”muuten Suomella on edessään Kreikan tie”. Kilpailukykysopimus ei edistä sitä, kun paikallinen sopiminenkin kaatui ay-liikkeen valtataistelun uhrina. Yritykset voivat vielä kuitenkin kääntää asian oikeille raiteilleen.

Kauko Parkkinen
työsuhdelakimies, tietokirjailija

Hesarin liite: Kiky