default_mobilelogo



Helsingin Sanomien eläkkeellä oleva toimittaja Unto Hämäläinen, demarien vanha hovitoimittaja, arvioi 29.08.2019 entisen työnantajansa lehdessä Erkki Liikasen julkaisemat muistelmat. Tämä kirja on loistava osoitus siitä, miten sysimusta muuttuu vitivalkoiseksi. Tätä valkopyykkiä Hämäläinen jatkaa ansiokkaasti myös omassa kirjoituksessaan.

Hämäläinen sanoo, että ”kirjoittaja on armollinen kaikille”, ja ”hän ei uppoa kovin syvälle yksityiskohtiin”.

Hyvin ymmärrettävää, yksityiskohdat eivät kestä päivänvaloa. Liikanen on erityisen armollinen itselleen. Hän ”hymähtelee radikaalille Erkille”. Mutta hän ehkä hymähtelee myös poliittisen uransa tunnetuimmalle ”tuotteelle”: ”Lapsilisät kolminkertaisiksi”. Tosin ei varmaan sitä edes mainitse, ei Hämäläinenkään.

Ehkä hymähdyksen on saanut myös retki Kremliin hankkimaan tukea Paavo Väyrysen ja Kari Kairamon sekä kumppanien hankkeelle muuttaa Suomen suuntaa pois siltä talouden tosiasioihin törmäyskurssilta, johon [Mauno] Koiviston manuaalisesti junailema Harri Holkerin sinipunahallitus sitten Suomen johdatti. Valtiovarainministeri Erkki Liikanen pakeni kesken kauden Brysseliin. Ja Holkeri kiitti varmistamalla Koiviston jatkokauden presidenttinä.

Kyllä Liikasella on todella syytä olla näiden asioiden suhteen armollinen.

Kohtuutta historian vääristelyynkin

Liikanen kuvaa Hämäläisen mukaan aikakautta ”tarinoiden ja esimerkkien avulla”. Ja tarinoitahan Liikanen on aina ollut mestari kehittelemään. Hän uskoo Koiviston viisauteen: Historian tuomiota ei tarvitse pelätä, kun kirjoittaa sen itse. Mutta ei sittenkään kannattaisi kirjoitella niin täyttä potaskaa kuin Liikanen kirjassaan.

Liikanen kertoo Hämäläisen mukaan, että hän näki syksyllä 1981 jonkinlaisen enneunen [Urho] Kekkosesta, ja kysyi sen vuoksi Koivistolta, mikä Kekkosen kunto oikein oli. Koivisto ei antanut suoraa vastausta, ”vaan kertoi, mitä oli tapahtunut, kun Koivisto oli tavannut Kekkosen Tamminiemessä". Viimeistä kertaa. ”Tapaamisessa ei tapahtunut mitään, vaan Kekkonen vain avasi ja sulki Koiviston ylintä paidannappia. Liikanen ymmärsi, ettei Kekkonen palaisi."

Vaikka monenlaista luikuria onkin suomalaisessa politiikassa lasketeltu, tuskin kovinkaan monta kertaa yhtä räikeää soopaa. Se oli niin härskiä, että omantunnonarka Koivisto lienee itsekin kärsinyt tunnonvaivoja Kekkosen kohtalosta ja omasta valehtelustaan ja kertoi yllättäen jo toisen kautensa aluksi selittelyn kirjassaan Politiikkaa ja politikointia, kuten oletin kirjoituksessani Kanavassa 4/89.

Mutta se oli koivistolaiseen tapaan kirjoitettu niin ovelasti ja monipolvisesti venkoillen, etteivät tutkijatkaan ole osanneet sitä avata. Näin hän on säilyttänyt nuhteettoman ratsastavan sheriffin maineensa, jonka Tamminiemen pesänjakajat -kirjan kirjoittaneet Hesarin toimittajat hänelle loivat.

Avain löytyy kuitenkin tuosta Kanavan artikkelistani [pdf], jonka lehden päätoimittaja Seikko Eskola yllätyksekseni julkaisi asiallisesti sellaisenaan muutaman muun lehden kieltäydyttyä.

Kuka murhasi Kekkosen?

Alkuperäinen otsikko oli Kuka murhasi Kekkosen?, ja koko teksti on tällä otsikolla julkaistu kirjassani Totuuden viimeiset hetket (www.kauko-kustannus.fi).

Sorsa ja Koivisto palasivat yhdessä Sosialistisen internationaalin kokouksesta, ja vierailun muodollinen syy oli raportointi sen tuloksista. Tosiasiallinen syy oli kuitenkin kepun Eino Uusitalon ehdotus Kekkosen jatkokaudesta. Sorsa ei lähtenyt mukaan, koska hän ei tiennyt Kekkosen kuntoa yhtä hyvin kuin Koivisto, vaan uskoi, että Kekkonen rusikoi röyhkeän Koiviston radan sivuun presidenttikisassa. Hän oli yhdessä Kekkosen kanssa todennut, että Koivisto olisi saatava pois pääministerin pallilta. Kekkosen kunnon tunteva Koivisto ei kuitenkaan väistynyt, vaan lähti hyökkäykseen.

Tässä nykysuomeksi ”sessiossa” Koivisto mursi Kekkosen henkisen selkärangan, ja siitä alkoi hänen loppusuoransa. Seuraavassa presidentin esittelyssä hän oli jo hiljainen mies ja pakotettiin pian luopumaan tehtävästään.

Hesarille on häpeäksi, että se on armollinen entiselle toimittajalleen Hämäläiselle ja roikottaa häntä edelleen palstoillaan, vaikka hän on kirjoittanut palturia ennenkin ja muisti alkaa olla samaa tasoa kuin Kekkosella kesällä 1981.

Lisää aiheesta:

www.kauko-kustannus.fi
www.kaukoparkkinen.com


Lisää/poista listalta: Internet-sivu tai Webmaster
Tältä sivulta selviävät sähköpostiosoiterekisterin ylläpitäjä ja rekisteritiedot