default_mobilelogo

Reippahasti lietsomaan, rautaa tässä taotaan. Kauas kuuluu kalke, työss´ on pojat palkeet." Näin kertoo vanha lastenlaulu.

Täysin palkein tapahtunut kalkatus oli houkutellut Balderin salin Helsingin Aleksilla täyteen kuulijoita, kun Ajatuspaja Libera julkisti 26.11.2015 tietokirjailija Jouko Marttilan ja Liberan tutkimusjohtajan Heikki Pursiaisen takoman raportin Suomen työmarkkinoiden tilasta. Sen otsikkona on Edelleen umpikujassa ja alaotsikkona Aika on ajanut työnantajajärjestöjenkin ohi.

Mutta tulos ei ole rautaa. Aika on ajanut tällaisten yläilmoista käsin tehtyjen raporttienkin ohi. Tekijöiltä puuttuu käytännön yritystason ja työmarkkinajärjestelmän tuntemus tyystin, jopa niin, että kun tätä tasoa edes hipaistaan, tulee kardinaalivirheitä. Kirjoittajat väittävät mm., että EK tekee yleissitovia työehtosopimuksia, joita tekevät vain sen jäsenliitot. Yleissitovan työehtosopimuksen sanotaan toisessa kohtaa (s. 16) aivan oikein velvoittavan vain työnantajaa, mutta toisessa kohtaa kerrotaan sekä työnantajan että työntekijän olevan velvollisia noudattamaan sitä (s. 34).

Myös tapausta juhlistanut paneeli liikkui aivan muissa maailmoissa, kuten siinä mukana ollut yrittäjä sanoi. Hän olikin ainoa, joka oli reaalimaailmassa ja –ajassa. Kun kysymään päästiin, kysyinkin, miksi tällaisia tyhjänpäiväisiä raportteja edelleen tehdään. Siihen ei tullut selvyyttä.

Raporttiin on sujuvalla suomella kirjoiteltu yleisesti tunnettuja asioita ja koottu nimettömien ”asiantuntijoiden” mututarinoita. Pyöritetään tyhjänpäiväistä kartelliteoretisointia ja spekuloidaan sillä, miten suuret yritykset saattavat vedättää yleissitovuudella kilpailijoita paitsioon. Nämä ovat ongelmia, jotka ovat, ehkä, tuttuja vain teoriaherroille.

Kun 15.11.2015 tuli täyteen puoli vuosisataa siitä, kun aloitin Hotelli- ja ravintolatyönanatajaliiton asiamiehenä ja kun sen jälkeen olen eri rooleissa tuomioistuimissa ja työnantajajärjestöissä sekä asiakaspalvelussa käsitellyt työsuhderiitoja ehkä noin puolen kymmentä tuhatta, ei niihin ole osunut yhtään sellaista tapausta, jota kirjoittajat pyörittelevät sivukaupalla.

Sen sijaan oikeuskäytännön kautta syntyneet yleissitovuuden todelliset merkillisyydet sivuutetaan, kuten se, että vähimmäisnormin tulee täyttyä jokaisen yksittäisen työsuhteen ehdon kohdalla. Toisin sanoen sitä ei voi kompensoida toisella paremmalla edulla.

Raportin tietopohja on kaiken kaikkiaan hyvin hutera. Kirjoittajat eivät näytä tietävän edes sitä, että kokoomuksella on puoluekokouspäätös yleissitovuuden poistamisesta, ja konsensuksen he väittävät syntyneen kommunismin pelosta. Tosiasiassahan sen perustana olevat Liinamaa-sopimukset sikisivät inflaatiopeikon pelosta. Heikki Urmas kertoo Liinamaan muistiinpanojen ja keskustelujen perusteella, kuinka Koivisto vastusti ensimmäistä Liinamaa-sopimusta juuri siksi, että hän piti inflaatiota puolueelle parempana.

Työttömyyden perustuslaista ”työsuhdeturvalaista” kirjoittajat eivät ole kuulleetkaan. Sekin on keskitetyn työmarkkinapolitiikan tuotos.

Tällaisia mustia aukkoja syntyy, kun meillä pimitetään tietoa, kuten Urmaksen kahden viimeisen kirjan kohdallakin tapahtui. Paikalla ollut toinen raportin kirjoittaja jopa sanoi tupojen tuoneen tähän mennessä hyviä tuloksia. Onko puoli miljoonaa työtöntä hyvä tulos?

Näin on tehty tuhopolitiikkaa

EK oli edellisenä päivänä tehnyt päätöksen keskitetyistä ratkaisuista luopumisesta, ties monennenko kerran. Niistä eroon rimpuilemisen se aloitti kirjani Näin tehdään tuhopolitiikkaa (www.kauko-kustannus.fi) jälkeen 1981, ja kun kirjaa vielä sattuu olemaan varastossa, luovutin sen kaikille panelisteille tapauksen kunniaksi.

Kirja on 34 vuoden jälkeenkin edelleen huomattavasti reaaliaikaisempi kuin kyseinen raportti. Mikään ei ole niistä ajoista muuttunut, ei sekään kirjan toteamus, että EK (silloinen STK) on henkisellä nollalinjalla. Kirjan alkupotkusta lähteneen joustokeskustelunkin tulokset ovat olleet varsin vaatimattomia. Vain tupoteatteri-termi otti heti tulta ja vakiintui käyttöön.

EK:n entinen toimitusjohtaja Johannes Koroma syytti maan poliittista johtoa siitä, että se kerta toisensa jälkeen pakotti työnantajat keskitettyyn ratkaisuun. Tosi on, että Raimo Sailas istui vahtimassa neuvotteluja, että sopimus syntyi ja määritteli hallituksen ”vastaantulon”. Nyt hän maan jälkiviisaiden ykkösmiehenä haukkuu näitä aikaansaannoksiaan. Yrittäjyyden merkityksestä hän ei ole koskaan lausunut sanaakaan.

Mutta tähän vedätykseen alistuminen on osoitus juuri henkisestä nollalinjasta. Ei ollut kykyä argumentoida omaa linjaa eikä koukata ay-liikkeen ja poliitikkojen ohi sisäkautta yritystasolta käsin. Nytkin EK on asemoitunut Sipilän hallituksen hinaukseen luottaen sen viisauteen, jota hallituksella ei ole. Sen on korvannut reipas seikkailumieli (www.openfinland.net 03.06.2015: Juha Sipilä pelaa uhkapeliä korkein panoksin). Hänen ”yhteiskuntasopimuksensa” sisälsi kaikki työmarkkinasopan ainekset.

Kun EK nyt vetoaa siihen, että luopumispäätös kerrottiin jo keväällä, on muistettava, kuinka kävi, kun oli monta kertaa sanottu, että susi tulee ja kun se sitten oikeasti tuli. Kukaan ei ottanut vakavasti. Lähtö neuvottelemaan SAK:n tarjouksesta, jonka nimenomaisena tarkoituksena oli tupojen jatkon turvaaminen, tarkoitti jo keväisistä puheista luopumista.

Kirjan ilmestymisen ajoista ainoastaan työllistämisen esteitä ja riskejä on tullut lisää eikä demarien kanssa käydä enää öisiä varjoneuvotteluja, kun kommunisteista ei ole pelkoa.

Yksi tästä raportista puuttuu ja sen mukana kaikki: Ihmisellä ei siinä ole osaa eikä arpaa, enempää yrittäjä-ihmisellä kuin palkkatyötä tekevälläkään, saati näiden yhteistyöllä. Se jatkaa samaa sarjaa kuin Liberan viime huhtikuussa julkistama makromiesten raportti (www.openfinland.net 26.04.2015: Suomea ja maailmaa pelastetaan - ihminen katsomossa).

Taloutta eivät näissä raporteissa tee ihmiset, vaan se sikiää tilastokäppyröistä ja -taulukoista.

Mitähän Balderin salin täyttäneet toivorikkaat kuulijat mahtoivat saada kotiin viemisikseen? Eivät ainakaan mitään sellaista, jolla olisi käytännön merkitystä.

Tekele osoittaa ennen kaikkea sen, miten huteralla tietopohjalla työmarkkina- ja työsuhdeasioista esitetään vankkoja mielipiteitä. Raportille ei voi antaa tunnustusta edes samasta syystä, mistä Stubb kehui SDP:n vaihtoehtobudjettia, sillä sen paperi ei ole kummoista ja painojälki on surkean tuhruista, mikä hyvin kuvaa ajattelun tasoa.

Liitetiedosto OSuVan kannukset ja ohdakkeet
Piirrokset Timo Mikaman

OSuVan kannukset saa tällä kertaa yrittäjä Christina Forsgård, joka uskalsi pitää puolensa ulkoavaruudesta hyökkäävien taajaa rintamaa vastaan. Ohdakkeet kuuluvat tyhjänpäiväisiä raportteja julkaisevalle Liberalle.