default_mobilelogo

Paavo Väyrysen kirjan Eihän tässä näin pitänyt käydä julkistamisen yhteydessä nousi esiin se kepun kopla, joka johti puolueen ennätysmäiseen tappioon vuoden 2011 eduskuntavaaleissa. Yksi oli kuitenkin joukosta poissa. Kepun entinen nuorisosihteeri Mikael Pentikäinen oli ylennyt toimittajan urallaan Helsingin Sanomien vastaavaksi päätoimittajaksi, mistä käsin hän koko lehden arvovallalla tuki Mari Kiviniemen vaalikampanjaa, joka oli puhaltanut henkiin Esko Ahon jälkeensä jättämän yhteiskuntasopimuksen haamun. Sen avulla hän lupasi 200 000 työpaikkaa.

25.01.2011 Hesari mm. julisti pääkirjoituksessaan, että ”Suomi tarvitsee yhteisen kattavan sopimuksen” (www.openfinland.net 25.01.2011: Kiviniemen epätoivoinen yritys – painajainen palasi Helsinkiin).

Ei varmasti ole sattuman sanelema juttu, että 27.3.2015 Maaseudun Tulevaisuus revitti yli sivun ulottuvalla otsikollaan, että kepun puheenjohtaja Juha Sipilä halusi maahan ”yhteiskuntasopimuksen” jo ennen hallituksen muodostamista (www.openfinland.net 27.03.2015: Juha Sipilä painoi kamikaze-nappulaa).

Pentikäinen oli saanut kaverityöpaikan lehden vastaavana päätoimittajan sen jälkeen, kun hän oli saanut potkut Hesarista luottamuspulan vuoksi. Sen olisikin luullut sopivan hänelle hyvin, koska hänellä on maatalous- ja metsätieteen kandidaatin ja metsänhoitajan koulutus, mutta hän kertoi tyttärensä sanoneen, että ”ethän sinä tiedä maaseudusta mitään”.

Suomen poliittisesta historiasta väitöskirjaa tekevä Jarmo Korhonen ihmetteli Iltalehdessä 16.05.2015, kuka oli keksinyt ajatuksen tällaisesta sopimuksesta ja sanoi, että ”vastaavaa pelleilyä ei Suomen poliittinen historia tunne”. Jäljet sylttytehtaalle johtavat vahvasti Pentikäisen suuntaan.

Notkea vallan pokkuroija

Pentikäinen on aina kumartanut hyvin notkeasti vallan suuntaan. Hesari oli hänen edeltäjänsä, Tamminiemen pesänjakajien jäsenen Janne Virkkusen aikana asemoitunut demarien vankaksi tukijaksi. Juhani Suomi kertoo pöytäkirjamerkintöjen perusteella, kuinka Erkki Liikanen oli eräässä nuhdellut lehden omistajaa Aatos Erkkoa siitä, että lehdessä oli ollut demareille kriittisiä kirjoituksia, ”vaikka kaikki tietävät, että se on meidän lehti”. Sfinksimäiseen tyyliinsä Erkko kuunteli vaieten.

Pentikäinen julisti ensimmäisessä pääkirjoituksessaan, että ”mies vaihtuu, linja pysyy”. Linjaan sopi hyvin 1970-lukulainen keskitetty tulopolitiikka, jonka uskollinen tukija Hesari myös oli ollut. Sen keskeinen elementtihän oli demarien ja kepun sulle-mulle jakopolitiikka, kun kepu sai aina maataloustuloneuvotteluissa saman minkä ay-pomot nyhtivät tuponeuvotteluissa. Valtion osuuden hoiteli Raimo Sailas, joka nyt on mm. Hesarin kolumneissaan lukenut madonluvut näille omille sankariteoilleen.

Nyt Pentikäinen sonnustautui kaikin voimin tukemaan ”raamisopimuksen” aikaansaamista. Mm. kolumninsa 16.10.2011 hän otsikoi ”Järki sai erävoiton”, ja 19.11.2011 otsikkona oli ”Raamisopimusta ei pidä kaataa (OsuVa Tupoteatterin 30-vuotisjuhlanäytös/www.kauko-kustannus.fi).

Tämän ”järjen voiton” johdosta muutama mies EK:sta sai potkut, mutta Pentikäinen säilytti vielä siinä vaiheessa pallinsa. Lain mukaan avunantajaa ja yllyttäjää tulisi rangaista niin kuin tekijää.

Pentikäisen järki sanoi, että keskitetty tulopolitiikka ja järjestövalta on hyväksi Suomella. Niinpä hän suojelikin sitä kriittisiltä puheenvuoroilta yhtä tehokkaasti kuin edeltäjänsäkin. Sanoo nimimerkki Kokemusta on.

Viime vuoden lokakuussa saatiin kuulla ällistyttävä uutinen: Suomen Yrittäjien hallitus oli nimittänyt Pentikäisen järjestön toimitusjohtajaksi kaksi vuosikymmentä liian myöhään eläkkeelle siirtyvän Jussi Järventauksen jälkeen!

Toinenkin ihme oli tapahtunut: Pentikäinen kertoikin nyt, että paikallinen sopiminen on hänelle ”sydämen asia”! Se ei ollut enää järjen asia, vaan oli suorastaan vallannut hänen sydämensä.

Kerrottiin, että Pentikäinen oli headhunterin löytö. Tämä pääkallometsästäjä on NSG Global -niminen firma, jolla ei voi olla mitään todellista tietoa Pentikäisen kyvyistä ja historiasta enempää kuin tehtävän asettamista vaatimuksistakaan. Eikä sillä ole mitään vastuuta asiassa.

Meillä jäsenillä on oikeus tietää, millä kriteereillä tämä oli päätynyt Pentikäiseen. Hallitus kantaa joka tapauksessa täyden vastuun asiassa.

Kauppalehti tosin kertoi 20.10.2016, että ”yrittäjät innostuivat Pentikäisen digiosaamisesta”. Mutta sisäpiiriläinen kertoo suoraan todellisen syyn: Kun puheenjohtaja on kokoomuslainen, niin nyt oli kepulaisen vuoro toimitusjohtajana. Kyseessä oli siis poliittinen nimitys, joiden seuraamuksista yrittäjät joutuvat kärsimään lähes kaikissa kunnissa. Nyt siis myös omassa järjestössään.

Järjestö ei tarvitse enempää digipappaa, joita kyllä saa riittävästi, kuin kepulaista politrukkiakaan. Se tarvitsee miestä tai naista, joka ymmärtää yrittäjyyden ja sen merkityksen taloudessa ja yhteiskunnassa sekä pystyy saamaan sen irti kahleistaan, myös henkisistä, ja näin johtamaan yrittäjyyden sen ansaitsemalle tasolle nykyisestä alennustilastaan.

Tässä Pentikäisellä ei ole mitään ansioita. Henkilötiedoissa mainittu yrittäminen oli lähinnä harrastustoimintaa.

Hänellä on oltava myös riittävä työmarkkinapolitiikan reaaliteettien tuntemus, niin ettei käy, kuten paikallisessa sopimisessa (Järventaus: ”Työmarkkinarealismi iski”), vaan hän pystyy näyttämään suuntaa.

Puheenjohtajavalinnan seuraamuksia

Tässäkin näkyy seurauksia siitä, kun Järventaus junaili syksyllä 2014 puheenjohtajaksi tyhjänpäiväisen ja vaarattoman kokoomuslaisen kyläpoliitikon. Jyrki Mäkynen mahtaili valinnan jälkeen, miten hän tarttuu kolmikantaa kurkusta ja huutaa niin kovalla äänellä, että se kuuluu. Sen jälkeen kukaan tuskin on kuullut hänestä mitään. Yhteiskuntasopimusfarssiin järjestö lähti täysin rinnoin heti, kun kutsu isojen poikien seuraan kuului.

Seurasin Pentikäisen toimia parin vuosikymmenen ajan ja ihmettelin, mikä oli se noste, joka vei häntä eteenpäin. Kun hänestä tuli Hesarin päätoimittaja, elättelin kuitenkin toivoa, että nyt saataisiin aikaan keskustelua hänen edeltäjän aikana vaietuista asioista. Edellä mainittu julistus kuitenkin häivytti toiveita, ja kirjani Punakoneen alasajo törmäsi hänen alaistensa vaientamisen muuriin kovimmalla mahdollisella tavalla. Kulttuuriosaston esimiehen Saska Saarikosken johdolla lehti teki tyhjästä sensaatiouutisen kustantajan toisen kirjailijan väitetystä plagiaatista.

Aihe oli kaivettu esiin vuosien takaisesta historian hämärästä juuri tähän tarkoitukseen. Siitä seurasi konkurssi ja kirjan poistuminen markkinoilta.

Oikeudessa Pentikäinen tiesi häviävänsä jutun ja nöyrtyi ainutlaatuiseen sopimukseen: Lehti noudattaa vastaisuudessa suhtautumisessaan tuotantooni ja kirjoituksiini journalistin ohjeita! Pentikäinen ei kuitenkaan tehnyt elettäkään tämän sopimuksella vahvistetun itsestäänselvyyden toteuttamiseksi.

Hänen oma kirjansa Luottamuksesta selittää paljon. Se pursuaa omahyväisyyttä. Sana luottamus esiintyy jokseenkin joka sivulla kerran, kaksi parhaalla. Hän kääntelee sitä moneen suuntaan, ja kertoo sitten esimerkein, miten hienosti hän on sitä noudattanut. Ja miten tyhmä siis työnantaja, joka on antanut hänelle potkut.

Luottamus sopimuksiin on länsimaisen oikeusjärjestyksen peruskivi. Pacta sunt servanda, sopimukset on pidettävä. Siihen nojaa myös yrittäminen. Ellei sitä kunnioita, ei voi puhua luottamuksesta.

Siinä konkretisoituu narsismin ydin: Asianomainen on ylivoimaisen fiksu, muut ovat vain niin tyhmiä, että eivät sitä ymmärrä.

Kytkentä kokoomukseen ja kepuun on jo vienyt yrittäjäjärjestön aivokuoleman tilaan, kuten eräs järjestöveteraani sanoo. Tämän kehityksen pani alulle kepun Kymen piirin silloinen puheenjohtaja Risto Heikkilä puheenjohtajana. Kokoomuksen pitkän ylivallan jälkeen on siis jälleen kepun vuoro.

Tällä tiellä ei järjestöllä ole varaa jatkaa, sillä se tietäisi sen vajoamista lopulliseen mitättömyyden tilaan ja tuhoon. Sen on joko otettava itsenäinen rooli ja nimitettävä yrittäjien luottamusta nauttiva ja puoluesidoksista vapaa henkilö johtoonsa tai sitten tyydyttävä kohtaloonsa pelkästään ajanvietetoimintaa ja jäseneturihkamaa tarjoavana yhdistyksenä.

Sekä Mäkysellä että Järventauksella olisi ollut käytössään riittävästi aineistoa, josta he olisivat voineet todeta, että Pentikäinen ei ole sopiva mies järjestön johtoon, jos he vain olisivat viitsineet tutustua siihen.

Tietenkin olisi oikein, että Pentikäinen, joka vauhditti kaikin voimin ”yhteiskuntasopimuksen” lentoon lähtöä, saisi koko tästä alkupotkusta liikkeelle lähteneen revohkan syliinsä ja korjaisi myös sen yrittäjyydelle aiheuttamat vahingot, mutta hänellä ei ole siihen vähäisimpiäkään edellytyksiä. Vahingot vain suurenisivat.

Työmarkkinarealismi iski”, sanoi Järventaus verkkotiedotteessaan 23.03.2016 (www.openfinland.net 27.03.2016: Hämääkö yrittäjien Järventaus jäseniä tarkoituksella vai tietämättömyyttään?). Se iski järjestön kanveesiin, mistä se ei Pentikäisen voimin nouse. Josko nousee ollenkaan.

J.K. Lähettäjä: ….@gmail.com]
Lähetetty: torstaina 22. lokakuuta 2015 11.11
Vastaanottaja: Kauko Parkkinen <kauko.parkkinen@kauko-kustannus.fi>

Hei Kauko

Terv.

PS. Tämä Pentikäisen nimitys on käsittämätön ja vahvistaa sen, ettei asiat ole ainakaan jäsenyrittäjien käsissä.

www.kauko-kustannus.fi/OSuVa tupoteatterin 30-vuotisjuhlanumero/pdf