default_mobilelogo



Lakimiesliiton hallitus otti jo varaslähdön 75-juhlavuoteen lakaisemalla maton alle kirjan, joka kertoo arkitodellisuudesta ja markkinoimalla uudesta Tuomioistuinvirastosta kiiltokuvaa, joka poikkeaa täysin siitä, jolla asiaa valmistellut työryhmä hovioikeuden presidentti Mikko Könkkölän puheenjohdolla siitä Hesarissa kertoi (Lakimiesliiton juhlavuoden teema: Näin toimii poliisin giljotiini - syyttäjien tuella sekä median ja Lakimiesliiton suojeluksessa/www.kaukoparkkinen.com 22.01.2019).

Liiton lehden Lakimiesuutisten juhlavuoden ensimmäisessä numerossa liiton puheenjohtaja Tuula Linna lisää kierroksia kasvojen ehostamisessa juhlakuntoon.

Teemavuoden otsikolla ”Oikeus kuuluu kaikille” hän esittää hämmästyttävän väitteen: ”Jokaisella on Suomessa oikeus nostaa kanne ketä tahansa vastaan milloin tahansa mistä tahansa".

Linna on rikos- ja prosessioikeuden professori, joten hänen tulisi tuntea laki oikeudenkäynnistä rikosasioissa vuodelta 1997, jonka 14 §:n mukaan asianomistaja saa nostaa syytteen rikosasiassa vain, jos syyttäjä on päättänyt jättää syytteen nostamatta taikka esitutkintaviranomainen eli poliisi, on jättänyt jutun tutkimatta tai keskeyttänyt sen, ammattikielellä ”tappanut” tutkintapyynnön. Tätä Linna ei kirjoituksessaan edes mainitse!

Tuolla runsaan 20 vuoden takaisella lailla kansalaisten oikeuksia rajoitettiin vähin äänin, kuten maan tapa on. Minäkään en lakimieskoulutuksestani huolimatta edes huomannut sitä, vaikka jouduin vastoin tahtoani kiertämään ympäri lama-Suomea hoitamassa ay-liikkeen ahdistelemien yrittäjien irtisanomisoikeudenkäyntejä.

Olin myös saanut kihlakunnanoikeudessa sakot, kun olin kirjassani TäysOSuVa liittänyt silloisen konkurssiasiamiehen nimen perään lyhenteen SKP, mikä ei tarkoittanut jäsenyyttä ja jota olin yrittänyt kahteen kertaan tarkistaa asianomaiselta saamatta vastausta.

Se oli ilmajokelaisen Visen konkurssissa aktiivisesti häärineen asianomistajan itsensä nostama kanne, johon syyttäjä ei edes yhtynyt, mutta pikkusakot räpsähtivät.

Laman sekavissa oloissa tällainen ”pikkumuutos” kansalaisen oikeuksiin oli helposti saatavissa läpi huomaamatta. Silti oli kardinaalivirhe, että en tarkistanut asiaa, kun kirjoitin haastehakemuksen taloyhtiömme hallitusta vastaan luottamusaseman väärinkäytöstä, joka siis tuli välittömästi bumerangina takaisin.

Puheenjohtaja Kimmo Vanne antoi kaksi vaihtoehtoa: uusi kanne, jossa vaaditaan vain yhtiökokouksen päätöksen julistamista mitättömäksi tai hänen antamansa uusi muotoilu kanteelle.

Tehtävä oli niin raskas, että oli suuri huojennus jättää se puheenjohtajan tehtäväksi. Se oli toinen kardinaalivirhe, sillä hänen tekstistään kävi heti ilmi, mihin suuntaan puheenjohtaja oli asiaa viemässä, eivätkä siinä kirjelmät auttaneet. Tuloksena oli vain ennen kokematonta rähjäämistä oikeussalissa. Tuomariliiton puheenjohtajalta!

Että näin helppoa on kanteen nostaminen Suomessa kuin heinäntekoa. Mistä puhuvat tuskin ovat koskaan ottaneet osaa heinäntekoon, tuskin nähneetkään. Käytännössä poliisi on ilmeisesti muuallakin kuin Itä-Uudellamaalla portinvartija, joka määrää, kellä on edes mahdollisuus nauttia oikeussuojaa. Ainakin Helsingissä tiedetään olevan samantyyppiset ohjeet, joiden tekoon myös syyttäjä on osallistunut.

Se antoi käytännössä ”villin kortin” puheenjohtajallemme mellastaa ihan vapaasti. Ja myös poliisin suojeluksen. Poliisi tappoi tutkintapyynnön hyvin tehokkaasti käräjäoikeuden pöytäkirjalla sekä päätekijän puhelinkeskustelulla ja sähköpostilla, minkä kopioinnilla tutkija sai kätevästi jutun kuoliaaksi. Siitä ei ole varmaa tietoa, kun poliisi väitti tuhonneensa sähköpostin, ja hallituksen puheenjohtaja on salannut pöytäkirjaan liittämänsä sähköpostinsa.

Linnan kirjoituksen jälkeen juhlavuoden teema alkaa entistä enemmän vaikuttaa karkealta pilalta tai huonolta huumorilta. Olisi kannattanut lukea kirja, niin olisi säästynyt sekoilulta.

Miksi Lakimiesliitto ei kerro poliisin ohjeista?

Liitto tulee ilmeisesti levittämään tätä sulosanomaa niillä yli kymmenellä paikkakunnalla, joilla se kertoo järjestävänsä juhlavuoden tapahtumia. Linnan mukaan liitto tulee kampanjallaan haastamaan ”koko yhteiskunnan käymään keskustelua oikeuksiin pääsyn esteistä”. Nähtäväksi jää, tuodaanko esteenä esille poliisi, jonka ohjeet Hesari otsikoi todenmukaisesti ”Poliisia käskettiin jättää tutkimatta rikosilmoituksia”.

Alku ei ainakaan näytä lupaavalta. Tähän mennessä merkittävin teko on se, että liitto on pimittänyt hyvää havaintoaineistoa tarjoavan kirjan. Vaikka ”hyvätapainen” mediakin on toistaiseksi pimittänyt sen, on aihetta uskoa, kunnes toisin näytetään, että Hesarin ilmiantaja sai kirjasta impulssin, sillä ilmaisjakelulehdissä tieto meni muutamalle sadalle tuhannelle lukijalle, ja ajallinen yhteys on niin selvä.

Myöskään lehdessään Lakimiesliitto ei mainitse näistä poliisin ohjeista sanaakaan, kertoo vain hyvin ”kautta rantain” poliisin resurssipulasta. Syystä riippumatta maassa vallitsee selvästi lain vastainen tilanne, kun oikeusturvajärjestelmä ei turvaa kansalaisten perusoikeuksia, vaan osa kansalaisista jätetään tarkoituksella lainsuojattomiksi, mutta se ei tunnu liittoa huolettavan.

Lisää aiheesta:

www.kaukoparkkinen.com
www.kauko-kustannus.fi

Kauko Parkkinen
Lakimiesliiton jäsen, tietokirjailija Vantaa

Lisää/poista listalta: Internet-sivu tai Webmaster

Tältä sivulta selviävät sähköpostiosoiterekisterin ylläpitäjä ja rekisteritiedot.