default_mobilelogo



Lakimiesliitto täyttää kuluvana vuonna 75 vuotta, joten se on tekeytynyt hyvin juhlavaksi. Niinpä se pudotti vuoden teemasta pois melkein-sanan, koska se paljastaisi sen arkisen tosiasian, että julkitulleiden tietojen mukaan poliisi on mahtikäskyllään antanut ohjeen, mitkä rikokset pääsevät edes tutkintaan ja mitkä saavat äkkikuoleman poliisin giljotiinista (Näin toimii poliisin giljotiini – syyttäjien tuella sekä median ja Lakimiesliiton suojeluksessa/www.kaukoparkkinen.com 22.01.2019).

Ainakaan Itä-Uudellamaalla oikeus ei kuulu meille, jotka olemme taloyhtiössämme joutuneet vinksahtaneen vallanpitäjän kurmoottamiksi. Se ei kuulu muillekaan, joiden rauhaa on rikottu tai kunniaa loukattu, tai jotka ovat joutuvat luottamusaseman väärinkäytön uhreiksi. Vaikkapa se alkaisi olla ihmisvainoa.

Liiton hallitus teki parhaansa, ettei juhlatunnelma häiriintyisi. Se hyllytti ilman asiallisia perusteluja kirjan, joka olisi kertonut tästä arkisesta puolesta.

Joudumme tekemään Lakimiesuutisissa valintoja käsiteltävien aiheiden suhteen. Tällä kertaa olemme päätyneet siihen, ettemme käsittele kirjaa ”Painajainen paritalossa” Lakimiesuutisissa. Kyse on tavanomaisesta harkinnasta julkaistavan sisällön suhteen.

Ystävällisesti,
Jore Tilander
Toiminnanjohtaja

Ehkä vieläkin pahemmin juhlatunnelmaa olisi häirinnyt se, että kirja kertoi ikäviä asioita muustakin oikeudenhoidosta. Se muistutti mieliin liiton oman lehden Lakimiesuutisten kirjoituksen vuodelta 2002. Siinä istuva käräjätuomari Jussi Nilsson rinnasti vallan väärinkäyttöä vastaan oikeussuojaa hakevan Suomen kansalaisen aseman vastaavaan tilanteeseen entisissä Itä-Euroopan sosialistissa maissa. Vieläpä hän kertoi, että suuriin käräjäoikeuksiin oli asetettu päällikkötuomareita, joiden kautta poliittisen eliitin tahto välittyy.

Kun kustantajien kanssa tavanomaiseen tapaan pelkästään tuhlaantui aikaa, ehti kirjaan mukaan vielä sellainenkin uskomaton tieto, että oikeuslaitos itse tosiasiallisesti tunnusti tämän tosiasian, ja Helsingin hovioikeuden presidentin Mikko Könkkölän puheenjohdolla toiminut työryhmä esitti, että sitä torjumaan pystytettäisiin palomuuri ja näin saataisiin ”hajurako” poliittisiin päättäjiin.

Tämän Könkkölä hämmästyttävän rehellisesti kertoi Helsingin Sanomien oikeustoimittajalle Susanna Reinbothille, joka yllättävän rehellisesti uutisoi sen 22.04.2017 (liite 1).

Kansalaiset eivät saa tietää

Mutta siihen rehellisyys päättyikin. Ja samalla alkoi selvitä, miksi kirja tuli pimittää. Kun eduskunta oli 25.01.2019 päättänyt Tuomioistuinviraston perustamisesta, jo kaksi päivää myöhemmin 27.01.2019 HS julkaisi Lakimiesliitto kannanoton, jonka olivat allekirjoittaneet liiton toiminnanjohtaja Jore Tilander ja hallituksen puheenjohtaja Antero Rytkölä sekä hallituksen jäsen Tuula Linna.

Teksti oli ilmeisesti valmiina odottamassa, ehkä oli sovittukin toimituksen kanssa, että liitto itse hoitaa asian julkistamisen juhlavuoteen paremmin sopivassa muodossa kuin Könkkölä pari vuotta aiemmin, sillä lehti itse ei asiasta edes maininnut.

Vastaanottaja: 'Jore Tilander'<jore.tilander@lakimiesliitto.fi>; 'tuula.linna@helsinki.fi'<tuula.linna@helsinki.fi>
'antero.rytkola@poliisi.fi' <antero.rytkola@poliisi.fi>
Aihe: Miksi Lakimiesliitto kaunistelee asiaa?

Siihen voitaneen luottaa, ettei HS julkaise kirjoitusta (liite 2).

Rytkölä on Sisä-Suomen poliisin apulaispäällikkö ja Linna Helsingin yliopiston rikos- ja prosessioikeuden professori. Rytkölä ei ole kertonut, mikä tilanne on Sisä-Suomen poliisissa.

Hesariin voi aina luottaa, ettei se julkaise vallanpitäjille vaarallista tietoa. Niinpä jäi hyllylle myös kommentti tähän asiaan. Ehkä oli väärä lähettäjä.

Joku voisi pitää omituisena sitä, että Lakimiesliitto halusi pimittää asian, jonka se oli itse kertonut omassa lehdessään Nilssonin kynällä 15 vuotta sitten, ja Hesari pimitti asian, jonka sen oma oikeustoimittaja oli kertonut pari vuotta sitten! Tosin molemmissa oli tuolloin eri päätoimittajat.

Reinboth oli saanut esittelykappaleen heti kirjan ilmestyttyä, mutta oli ilmeisesti kaivanut sen maakuoppaan. Molemmat ovat ottaneet tukevasti paikkansa niiden instituutioiden joukossa, joista Sitran Muutoksen Suomi -raportti kertoo, että ne ovat jääneet ajastaan jälkeen ja vieraantuneet ihmisten arjesta.

Lakimiesliiton juhlatunnelmaan ei sopinut sekään näyttö, mitä kirja tarjosi Nilssonin poliittisen ohjauksen tueksi. Tuomariliiton puheenjohtaja Kimmo Vanne veti Vantaan käräjäoikeudessa Stetsonistaan ufoväitteitä, joita enempää kantaja kuin vastaajakaan eivät olleet edes maininneet ja torjui ne päättäväisesti sekä hylkäsi sen perusteella kanteemme.

Tuskin on sattumaa, että eri puolilta on alkanut putkahdella esiin merkkejä, jotka enteilevät systeemin sortumista. Niille on yhteisenä tohtorien Liisa Björklundin ja Terttu Grönforssin väitöskirjoissaan mainitsemat tunnuspiirteet: ”Euroopan aasialaimmin valtion” tapa jättää ihminen suurten projektien alle (Björklund) ja 1600-luvulta periytyvä tapa suhtautua ihmiseen (Grönforss).

Niin vanhusten hoivassa kuin poliisin toimintatavassa on perimältään kysymys siitä, että ihmiset jätetään heitteille, vaille sitä huolenpitoa ja suojaa, joka kuuluu heidän perusoikeuksiinsa. Puolueiden kilpalaulanta eläkkeiden korotuksilla ja hoitajamitoitusten kertoimilla ei lupaa muutosta.

Välittömästi tästä johtuu myös asioiden pimittäminen. Jos kansalaisille kerrotaan asioista avoimesti, se tekee vallankäytön hyvin vaikeaksi. Varsinkin vallan väärinkäytön.

Liite 1

Painajainen paritalossa - surullinen tositarina virka- ja mielivallan epäpyhästä liitosta, s. 146

Mutta aikataulun pitkittymiseen liittyi positiivisiakin puolia. Aivan uuden merkityksen, voisi melkeinpä sanoa sensaatiomaisen, saivat Nobel-kirjailijan sanat Mukkulassa: ”Vaietuinkin asia nousee esiin, mutta silloin, kun se itse tahtoo”.

Totuus halusi nyt tunkea esiin taholta, jolta sitä kaikkein vähiten olisi saattanut odottaa. Helsingin Sanomien oikeustoimittaja Susanna Reinboth kirjoittaa lehdessään 22.04.2017 otsikolla ”Tuomioistuimia irrotetaan politiikasta”. Hän kertoo, että oikeusministeriön työryhmä ehdottaa, että ministeriön nykyisiä tehtäviä siirretään itsenäisesti toimivaan tuomioistuinvirastoon.

Riippumattomuuden kannalta ongelmana pidetään sitä, että tuomioistuimien rahoituksesta ja keskushallinnosta vastaa suoraan poliittisesti johdettu oikeusministeriö. Työryhmän puheenjohtajan, Helsingin hovioikeuden presidentin Mikko Könkkölän mukaan uudistuksen jälkeen ”poliittiseen päätöksentekoon tulisi hajurakoa”. Hänen mukaansa ”tuomioistuimien ja ministeriön väliin tulisi virasto, joka tekisi palomuurin poliittiseen päätöksentekoon”.

Tässä siis asiallisesti myönnetään se, mitä Jussi Nilsson kirjoitti viisitoista vuotta sitten Lakimiesuutisissa. Toimeen ei siis ole tartuttu hetkeäkään liian aikaisin.

Lakimiesliitto ja Asianajajaliitto, joille asia olisi kuulunut, olivat vaienneet siitä visusti, ja nyt se nousi esiin oikeuslaitoksen itsensä sisältä!

Kaikki ongelmat eivät kuitenkaan tällä poistu, ja viime kädessä poliitikot päättävät tämänkin hankkeen toteutumisesta ja sisällöstä tai toteutumatta jäämisestä. Mm. lautamiesten suora kytky paikallispolitiikkaan säilyy, vaikka lautamiesjärjestelmä on supistumassa edelleenkin. Eivätkä suhteet politiikkaan suinkaan kulje yksin virallisia organisaatiokanavia pitkin, vaan lukuisia oiko- ja syrjäpolkuja. Tästä kirjasta saadaan hyvää havaintoaineistoa.

Liite 2

Lähettäjä: Kauko Parkkinen <kauko.parkkinen@kauko-kustannus.fi>
Lähetetty: sunnuntai 27. tammikuuta 2019 16.10
Vastaanottaja: 'hs.mielipide@hs.fi' <hs.mielipide@hs.fi>

Aihe: Tarjous mielipidesivulle

HS hyllytti

Tuomioistuinviraston tarkoitus

Lakimiesliiton toiminnanjohtaja ja hallituksen edustajat kertovat, että tuomioistuinvirasto, jonka perustamisesta eduskunta juuri päätti, tehostaa oikeudenhoitoa (HS Mielipide 27.01.2019).

Toivottavasti näin on, mutta asialla on toinenkin puoli, josta kirjoittajat eivät mainitse mutta joka kerrottiin ykkösasiana sillioin, kun Helsingin hovioikeuden presidentin Mikko Könkkölän puheenjohdolla toiminut työryhmä julkisti hankkeen vajaa kaksi vuotta sitten. Helsingin Sanomien oikeustoimittaja Susanna Reinboth kirjoitti asiasta 24.07.2017 otsikolla ”Tuomioistuimia irrotetaan politiikasta”.

Työryhmä piti tuomioistuimien riippumattomuuden kannalta ongelmana sitä, että tuomioistuimien rahoituksesta ja keskushallinnosta vastaa suoraan poliittisesti johdettu oikeusministeriö. Reinbothin mukaan Könkkölä kertoi, että ”uudistuksen jälkeen poliittiseen päätöksentekoon tulisi hajurakoa”, ja ”tuomioistuimien ja ministeriön väliin tulisi virasto, joka tekisi palomuurin poliittiseen päätöksentekoon”.

Tämä on varmasti tarpeen, sillä Lakimiesliiton lehdessä Lakimiesuutisissa 2/02 istuva käräjätuomari Jussi Nilsson rinnasti Suomen kansalaisen vallan väärinkäyttöä vastaan saaman oikeussuojan vastaavaan oikeussuojaan entisissä Itä-Euroopan sosialistisissa maissa. Hänen mukaansa suuriin käräjäoikeuksiin on asetettu päällikkötuomareita, joiden kautta poliittisen eliitin tahto välittyy.

Voitaneen edellyttää, että Suomessa kansalaisen oikeussuoja saadaan länsimaisen oikeusvaltion tasolle. Tässä uudelle virastolle on tehtävää.

Kauko Parkkinen
Lakimiesliiton jäsen, tietokirjailija Vantaa
 
Lisää/poista listalta: Internet-sivu tai Webmaster

Tältä sivulta selviävät sähköpostiosoiterekisterin ylläpitäjä ja rekisteritiedot.