default_mobilelogo

Helsingin Sanomissa 30.11.2016 on toimittaja Maria Mannerin tekemä laaja haastattelu, jossa mm. professorina ja monissa korkeissa koti- ja ulkomaisissa tehtävissä toiminut Jorma Routti muistelee suomalaisen ylioppilasvaltuuskunnan matkaa Kuubaan Kuuban kriisin puhkeamisen aikaan syksyllä 1962.

Matkan aiheena oli sosialistimaiden perustaman International Union of Students -järjestön konferenssi. Suomalainen nelihenkinen valtuuskunta oli mukana tarkkailijana.

Rajat suljettiin kriisin puhjetessa, ja Routti kertoi, kuinka he aivan viime hetkellä pääsivät lähtemään maasta. Sitä ennen suomalaiset olivat olleet mm. Castron kanssa uimassa.

Olin tuolloin toimittajana Ylen ajankohtaistoimituksessa ja yksin iltavuorossa koko kriisin kuumimman viikon ajan. Tehtävänä oli ”sitoa” sekä klo 19 STT:n uutisten jälkeen lähetettävä Päivän peili että klo 22.10 lähetettävä Ajankohtainen studio.

Tullessani klo 16 töihin valtuuskunnan paluupäivänä oli ensimmäinen tehtäväni yrittää saada valtuuskunnan puheenjohtaja Johan von Bonsdorff haastateltavaksi studioon. Leena Kalste, sittemmin Koski, oli yrittänyt jäljittää häntä koko päivän siinä onnistumatta. Vasta Hesarin haastattelusta sain tietää, että hän oli vielä jäänyt Kuubaan.

Routti oli varapuheenjohtaja, ja hänen kerrottiin olevan teekkari. Silloin muistin, että Uudenmaankadun ”Rosilassa” asuvien opiskelijakavereitteni joukkoon kuuluvalla teekkarilla olin nähnyt teekkarikalenterin, jossa oli myös lueteltu opiskelijat kotiosoitteineen.

Soitin hänelle, ja hän kertoikin Routin opiskelija-asunnon puhelinnumeron. Sieltä vastasi vuokraemäntä, joka kertoi Routin olevan käymässä jossakin, mutta pyytäneen ottamaan soittopyyntöjä vastaan. Hän vastasikin hetken kuluttua ja oli varsin pian studiossa.

Haastattelun ulostulon jälkeen soitti ensimmäisenä Leena Kalste ja onnitteli. Seuraavaksi soitti toimituksen päällikkö Niilo Ihamäki, joka onnitteli myös ja sanoi kysymysten olleen juuri sellaisia, jotka kuulijoita kiinnostivat. Lopuksi hän sanoi vielä lopuksi: ”Kyllä Yleisradio pystyttää sinulle patsaan". Ei ole toistaiseksi näkynyt. Tavallisestihan patsaita pystytetäänkin vasta asianomaisen ollessa jo poissa.

Koko viikko oli hirveää hermoprässiä. Silloin oli päivittäin vain neljä uutislähetystä: aamu-uutiset klo 08.30, päiväuutiset klo 12.30 ja sitten nuo iltalähetykset, kaikki STT:n uutisia siihen aikaan.

Väliaikoina ei maailman menosta tiennyt mitään, joten töihin mennessä ei koskaan tiennyt, joko venäläinen risteilijä oli törmännyt amerikkalaisten saartoketjuun ja oliko maailmansota syttymässä.

Kun mukaan piti saada kirjeenvaihtajien viime vaiheen puhelut, oli monenlaista sählinkiä. Ei ollut lisäväkeä, vaan kaikki oli hoidettava yksin. Tietenkin oli tekniikan ihminen lasin takana.

Kun Routti oli syksyllä 1977 Lifimin pitkällä kurssilla luennoimassa, muistutin häntä aamiaispöydässä näistä tapahtumista. Ihmettelin hieman hänen kylmäkiskoisuuttaan, ilmekään ei värähtänyt eikä hänellä ollut mitään muisteltavaa. Arvelin kyseen olleen siitä, että entistä komeampi virkaura oli tähtäimessä, eikä sille ollut eduksi muistella noita nuoruuden sosialistisia rientoja.