default_mobilelogo

Tänään vapun päivänä tulee kuluneeksi vuosi siitä, kun Suomen Yrittäjien puheenjohtaja Jyrki Mäkysen järjestön toimitusjohtajaksi palkkaama Mikael Pentikäinen aloitti tehtävässään. On aika tarkastella, mitä hän on saanut aikaan.

Todellisuudessa valinnan oli suorittanut head hunter, kansainvälinen konsulttitoimisto NGS-Global, jolla ei voinut olla mitään käsitystä siitä, millaisia ominaisuuksia järjestön johdossa olisi tarvittu. Mäkysen Kauppalehdessä kertoman mukaan Pentikäisen digiosaaminen oli hurmannut hänet ja järjestön hallituksen, lähinaapurilleen Jarmo Korhoselle Mäkynen kertoi, että nyt oli kepulaisen vuoro kokoomuslaisen Jussi Järventauksen jälkeen.

Jäsenille ei kerrottu, mihin digipappaa olisi tarvittu, eikä sellaisesta ole saatu näyttöä, kepulaisuudesta sitäkin reilummin. Pentikäinen oli saanut kepun ehdokkaana eurovaaleissa kovalla kampanjalla reilun kourallisen ääniä, muutama tuhat.

Oman tuntemukseni perusteella Pentikäisellä ei ollut mitään tietoa yrittäjyyden olemuksesta. Mutta entiset alaiset ja työtoverit Hesarissa tarjosivat ruhtinaallisesti tilaa, ja 29.05.2016 saatiinkin lukea yli sivun otsikolla ja melkein puolen sivun kuvan kera, että ”Yrittäjät vaativat työehdot uusiksi”. Tällä asialla järjestön edeltäjä Suomen Yrittäjien Keskusliito SYKL lähti taistoon jo 1982. Nyt olisi pitänyt olla jo uutta esitettävää, eikä tyytyä 30 vuoden takamatkaan.

Lähtökohtana on otettava huomioon, että hänen edeltäjänsä Järventauksen aikana oli jo alustavasti menetetty ote monessa asiassa kuten paikallisessa sopimisessa, jossa aikaa oli hukattu kolme vuosikymmentä, ja kikyssä, jossa järjestölle tarjottiin johtajan paikkaa yritysten irrottamiseksi hallituksen järjettömästä ja nyt naurunalaiseksi työpaikoilla joutuneesta työajan kikytyshankkeesta. Mutta puoluetoveria ei jätetä. Aikaa ja resursseja oli tuhlattu mm. mielettömään kohti tupopöytä-hankkeeseen.

Nyt orastava epätoivo panee heittelemään ufoajatuksia, kuten luottamusvaltuutettua paikalliseen sopimiseen, mikä laissa jo on. Liittokokouksessa Pentikäinen taas uitti päätökseen ehdotuksen hallintoedustuksesta, jossa ei ole mitään järkeä yleensäkään, eikä varsinkaan pienissä yrityksissä.

Yrittäjille makromiesten ”pilvipalveluja”

Pentikäisen järjestön ”pääekonomistiksi” hämäräperäisesti rekrytoima Valtiovarainministeriön suhdanneosaston päällikkö Mika Kuismanen jatkoi samaa ufoilua. Pentikäinen perusteli hänen valintaansa kertomalla, että Kuismanen ”hallitsee talouspolitiikan ja pystyy arvioimaan politiikkatoimien vaikutuksia”.

Epäilemättä hän pystyy arvioimaan ”politiikkatoimien vaikutuksia” samojen teorioiden ja laskentakaavojen avulla ja saa samoja tuloksia kuin kaikki muutkin makromiehet, kuten tietokirjailija ja Savon yrittäjien aluejärjestön entinen toimitusjohtaja Tapio Rissanen kirjoitti Kauppalehdessä 18.04.2017.

Näitä pilvenlongalta heiteltyjä ”pilvipalveluja” saa kyllä ihan riittävästi kaikilta kanavilta ilmaiseksikin. Mutta kun tieto yrittäjyyden reaalimaailmasta puuttuu täydellisesti, ei hän pysty arvioimaan myöskään ”politiikkatoimien” vaikutuksia siihen millään tavoin. Siitä saadaankin sitten kuulla mitä merkillisimpiä ufojuttuja. Kuismanen esitti mm. paikallisen neuvottelun kokeilua, mikä luonnollisesti tapahtuisi ulkopuolisten päällepäsmärien asettamien tiukkojen sääntöjen puitteissa.

Kuismanen siis suorastaan tarjosi mm. ay-liikkeelle avointa ovea astua yrityksen sisälle, sen sijaan, että yrittäjiä olisi opastettu itse ottamaan aloite käsiinsä ja kehittämään neuvottelu- ja kuulemismenettelyjä jokapäiväisessä arkityössä. Sitä yrittäjä voi kokeilla ja harjoitella ihan itse joka päivä ilman mitään ulkopuolista päällystakkia. Sen torppasivat jo SYKL:n aikaan Pentikäisen ja Mäkysen puoluetoverit.

Voidaan pitää selvänä, että Kuismanen ei ole esittänyt tällaista ”innovaatiota” ilman Pentikäisen hyväksyntää. Se kertoo ennen kaikkea, kuinka kaukana molemmat ovat yritysten arkitodellisuudesta.

Muuten Kuismaselta ei ole kuultu mitään sellaista omaa viestiä tai tietoa, jota ei olisi yleisessä jakelussa, joten me jäsenet maksamme hänelle palkkaa täysin turhasta, kaikesta päätellen melko tuhtia, sillä tuskin hän olisi aivan pienestä rahasta tehnyt näin isoa loikkaa sosiaalisessa asteikossa alaspäin. Ellei tullut ajolähtöä.

Esitin Taloussanomissa aikoinaan, että yrittäjäjärjestö näyttäisi esimerkkiä julkistamalla johtajiensa palkat, mutta siihenkään ei ollut valmiutta.

Järjestön puheenjohtajaksi valittuna lokakuussa 1915 Mäkynen uhosi ottavansa kolmikantaa kurkusta kiinni ja esittävänsä asiansa niin kovalla äänellä, että se varmasti kuuluu. Toisen kautensa ensimmäisen puolen vuoden aikana kukaan tuskin on kuullut hänestä mitään.

Pentikäisen Luottamus-kirjasta, kuten alkurevittelystäkin, taas voi todeta, että hän uskoo kuuluvansa siihen samaan ihmemiesten sarjaan kuin Donald Trump ja Juha Sipilä, jotka panevat asiat uusiksi alta aikayksikön. Suomalaiset ovat kuitenkin hidasoppisempia kuin Trump, joka huomasi jo sadan päivän täyttyessä, että hommat eivät käykään, kuten Tromsössä.

Sipilä tunnusti vasta 25.02.2017 Ilta-Sanomissa Timo Haapalan haastattelussa; että oli ollut kuutamolla: ”Muutosvastarinta on kieltämättä yllättänyt siihen nähden, mitä vaalien alla ihmisten kanssa keskusteltiin”. Mm. ay-liikkeen muutosvastarintaan Sipilä ei ollut valmistautunut.

Yhteistä kaikille kolmelle on myös se, että varoituksia he eivät ottaneet kuuleviin korviinsa.

Järjestö on sivuraiteella kaikissa merkittävissä työmarkkina-asioissa ja poimii nöyrästi niitä murusia, joita puoluetoverien pöydältä putoilee, kuten sairausajan karenssin lyhentäminen, joka ”tasapainoitetaan” vaikeuttamalla osa-aikaisten palkkaamista. Se on jämähtänyt kitisijän osaan, kuten Lauri Lyly sanoi tv:ssä.

Avoin kysymys on, kuinka kauan kestää, ennen kuin Pentikäinen tunnustaa, että hän on väärässä tehtävässä. Ikävä tosiasia on, että jokainen päivä, jonka tämä parivaljakko jatkaa järjestön johdossa, merkitsee sen hetken lähestymistä, jolloin järjestö on jo inhimillisen avun ulottumattomissa. Se on vahinko paitsi kaikkien yrittäjien kannalta myös sääli niiden monien aluejärjestöjen kannalta, joissa on jaksettu kaiken tuen puutteesta huolimatta ylläpitää vielä ihan kelvollista toimintaa.