default_mobilelogo

EK otti järjen käteen”, otsikoi Aamulehti pääkirjoituksensa, kun EK oli ilmoittanut sittenkin lähtevänsä yrittämään keskitettyä työmarkkinasopimusta, joka on surkea jäänne Juha Sipilän ”yhteiskuntasopimuksesta”.

Ehkä kuitenkin on kysymys siitä, että EK sai paniikkikohtauksen, kun sille oli selkokielisesti kerrottu, että sen siittämästä lehtolapsesta oli tulossa rujo.(Hallituksen lakipaketti perustuu toiveajatteluun ja hatusta vedettyihin lukuihin: Lausunto lakipaketista www.openfinland.net 11.01.2016). Hermo petti, ja EK päätti yrittää aborttia. Toimitusjohtaja Jyri Häkämies oli havainnut, että nyt on ”kova paikka taloudessa ja työllisyydessä”, ja ”sopimuksia tehdään aina ajassa”. Tämä hänelle oli siis selvinnyt runsaassa kuukaudessa edellisestä yrityksestä.

AKT:lle EK antoi nyt villin kortin, ja palkoissa työnantajat ovat syksyllä ammattiliitoille vapaata riistaa.

Mikähän aika se on, jossa tätä sopimusta runnotaan kasaan? Ainakaan sen 50 vuoden aikana, jonka olen ollut mukana työmarkkinaneuvotteluissa tai niitä läheltä seurannut, ei pallo ole ollut yhtä täydellisesti hukassa. Hirmuista, sanoisi Paasikivi. Kekkonen puhuisi ehkä saatanan tunareista.

Tapahtumaketjusta saadaan hyvä havaintoesimerkki siitä, miksi työlainsäädäntömme on, mikä on.

Alkupotku oli Sipilän hallituksen hätäpäissään jumppaama toimeksianto työ- ja elinkeinoministeriön virkamiehille, joilla ei ollut mitään mahdollisuuksia selvitä urakasta kunnialla. Lausunnolle pantu lakiluonnos perusteluineen on sitä tasoa, että sen kirjoittajat tuskin itsekään ymmärtävät, mitä ovat kirjoittaneet. He toistelevat epätoivoisesti mantraa, että lakipaketti on ”välttämätön”, koska se on välttämätöntä Kansainvälisen työjärjestön ILO:n yhdistymisvapauskomitean valtiovallan interventiolle asettaman ehdon kiertämiseksi.

Kuitenkaan lakipaketin välttämättömyyttä ei voi arvioida irrallaan siitä hallituksen toimenpiteiden kokonaisuudesta, josta ei vielä ole tietoa.

Varmaa on kuitenkin, että hallituksen johtotroikan kolmesta muskettisoturista kukaan ei ymmärrä mitään luonnoksen kansainvälisten sopimusten ja suositusten ryteiköstä tai lakien käytännön vaikutuksista, vaan on sen armoilla, mitä virkamiehet selittävät. Sama koskee kansanedustajia. Tuskinpa kukaan jaksaa edes lukea koko pakettia, mutta hallituspuolueiden kansanedustajat osaavat kyllä painaa oikeaa nappia. Miltä tuntuisivat Kari Suomalaisen muinaiset äänestysvaihtoehdot: jaa – ei – tyhmiä – matkoilla?

Antti Rinne saattaa tosin ymmärtääkin, mutta omalla tavallaan.

Lausunnot rääpimistä

Oma lukunsa ovat pyydetyt ja annetut lausunnot. Palkansaajajärjestöjen SAK:n, STTK:n ja Akavan yhteinen 29-sivuinen lausunto on vähintäänkin yhtä sekavaa sopimusten, suositusten ja ennakkopäätösten ryteikköä kuin virkamiesten tekstikin. Kaikki katsovat asiaa vain omalta kantiltaan, ei ole huolta huomisesta eikä Suomen menestyksestä.

EK:n ja Suomen yrittäjien lausunnot ovat murheellista luettavaa. EK:lta muutama lievästi myötäsukainen ”pointti”, yrittäjäjärjestöltä samanlaista pientä pintarääpimistä, ei minkäänlaista näkemystä. Sen mukaan esitykset ovat ”valtaosin oikeita”.

EK:n osalta jatkuu se ajopuuna ajelehtiminen, jonka käynnisti teollisuuden elinkeino- ja työnantajajärjestöjen yhdistäminen ja kokoomuksen maihinnousu Etelärantaan. Silloin ykkösrangiin nousivat elinkeinopuolen kaverit, joilla ei ole mitään työmarkkinakokemusta. Tuskin ovat nähneet työntekijää edes valokuvassa, kuten Matti Pitko sanoi Aamulehdessä.

Nyt EK totesi itsekin, että ei tästä mitään tule, joten nyt saa tää jo riittää. Lopetaan säheltäminen työmarkkina-asioissa. Vihdoinkin. Kirjasi asian varmuuden vuoksi sääntöihinsäkin.

Suomen yrittäjissä normalisoinnin toteutti puheenjohtajana kepun Kymen piirin puheenjohtaja Risto Heikkilä jo liki kolme vuosikymmentä sitten, mutta täysin hengettömään tilaan järjestön saattohoiti kokoomuksen ottopoika Jussi Järventaus.

Molemmat järjestöt hoputtivat pakkolakien aikaansaamista, mutta nyt EK sanoo uusien neuvottelujen tarkoituksena olevan päästä eroon tästä paketista, ja Järventaus oli jo ehtinyt kertoa aamu-tv:ssä, että ei yhteiskuntasopimuksella olekaan väliä. Kunhan päästään paikallisesti sopimaan, niin Suomi loikkaa nousuun parissa vuodessa. Ihan vain pystymetsästä heistä tulee tällaisia virtuooseja.

Lausuntoja pyydettiin vain instituutioilta, joista muutaman vuoden takainen Sitran Muutoksen Suomi –raportti totesi, että ne ovat ”aikansa eläneitä ja etääntyneet ihmisistä ja heidän todellisista tarpeistaan” (Sitra heräilee jo – muutosvastarinnan Suomi/www.openfinland.net 14.01.2009), minkä annetut lausunnot hyvin todentavat, mm. johtamistaidon puutteen, kun ei ihmisiä osata ”voimaannuttaa”.

Nimeltä mainiten lausuntoja pyydettiin vain viideltä perusoikeusprofessorilta, jotka tosin esiintyivät yliopistojensa edustajina. Heistä vain ruotsalaisen kauppakorkeakoulun Hankenin Niklas Bruun antoi lausunnon. Professorien arvio oli oikea, heillä kaikkein vähiten olisi ollut edellytyksiä arvioida toimien välttämättömyyttä taloustilanteessa, koska talous on heille täysin tuntematon.

Bruunia taas kannustaa vanha vasemmistolainen aatepuuro, jota hän tarjoili Työoikeudellisen yhdistyksen aamukokouksessa joulukuussa 1913 (www.openfinland.net 20.12.2013: Syntyvätkö kansalaiset tulevaisuudessa suoraan virkasuhteeseen?).

Ekonomistit pyörivät omissa teoriapilvissään.

Kaksi mestaria

Monet varmaan muistavat sadun, jossa hiiri räätälöi takkia kissalle, ja miten se päättyi. 13.03.2016 tulee vuosi siitä, kun Juha Sipilä kertoi Maaseurun Tulevaisuudessa räätälöivänsä yhteiskuntasopimus-takin Suomi-neidolle. Aluksi hän aikoi sipaista sen valmiiksi muutamassa päivässä, sitten parissa kuukaudessa, mutta työmarkkinajärjestöt eivät toimineetkaan insinöörin prosessikaavion mukaan. Nyt takaraja lienee jossakin alkukeväässä, mutta jälkijäristykset nähdään vasta syksyn työehtosopimusneuvotteluissa.

Juha Keskinen tosin kertoo Iltalehden kolumnissaan 23.01.2016, että Sipilä olisi joutunut sivuun hallituksen operatiivisesta johdosta ja hänen paikkansa olisi ottanut Olli Rehn. Jyrki Kataisen sanoin Rehn pani aikanaan Kreikan koirakouluun, joten hän on varmasti Sipilää pätevämpi tekemään saman myös Suomelle.

Sipilä näyttääkin olevan kokonaan pihalla. Hän piti Maikkarin uutisissa 12.01.2016 lakipaketin kritiikkiä osoituksena uudistamisen vaikeudesta, vaikka paketti ei uudista mitään, näpräilee vain vanhaa kivikautista mallia. Prosessikaavion pettäminen näyttää vieneen voimat.

Itänaapurin Gorbatshov sanoi perestroikkaa aloitellessaan, että ”vallan sai omituinen ajatus, miten uudistaa asioita muuttamatta mitään”. Tuskin se onnistuu meilläkään.

Ilta-Sanomissa Antti Honkamaan haastattelussa 16.01.2016 Sipilä sanoo, että ”hallituksen esitystähän ei vielä ole, vaikka sitä on pyydetty julkisessa keskustelussa vetämään pois. Ei ole mitään pois vedettävää.” 

Kuitenkin lausuntopyynnön otsikkona on ”hallituksen esitys kustannuskilpailukykyä vahvistavista toimista”. Ja valtioneuvoston tiedote 12.11.2016 puhuu ”yritysten kilpailukykyä kohentavasta lakipaketista”.

Väistämättä syntyy kuva, että asia ei ole millään taholla ”hanskassa”, eikä lakihanke ole tarkoitettu vakavasti otettavaksi. Tuskin voisi olla parempaa esimerkkiä entisen ministerin Saarikoskelle nimettömänä antaman lausunnon paikkansa pitävyydestä.

Byrokratian torjuntataistelu ja median waterloo

Sivutuotteena sai havainto-opetusta, miten byrokraatin luovuus puhkeaa kukkaansa, kun pitää torjua uutta ajattelua vaativa häirikkö ja käytännön tason tietoa sisältävä lausunto (Harjoittaako työ- elinkeinoministeriö syrjintää?/www.kaukoparkkinen.com 15.01.2016).Työ- ja elinkeinoministeriön ylijohtaja Pekka Timonen taisteli urhollisesti linnakkeensa koskemattomuuden puolesta, mutta oikeuskansleriltakin saattaisi kysäistä, olivatko keinot oikeita.

Tuominen vahvisti myös yli kahden vuosikymmenen takaisen suomalaisen tutkimustuloksen, jonka mukaan ihminen ei pysty vastaanottamaan sellaista tietoa, joka ylittää hänen aiemman ”tietokantansa” yli 20 prosentilla. Se pyyhkii kokonaan yli hänen ”hilseensä”, eikä hän saa siitä mitään pohjalaisittain haraviinsa. Hänen etäisyytensä käytännön tasoon on yli tuon rajan.

Oma lukunsa on median fiasko ”yhteiskuntasopimuksen” yhteydessä. Kukaan tuskin vieläkään tietää, mitä se olisi tosiasiassa pitänyt sisällään, sillä media ei ole kertonut, koska ei ole tiennyt itsekään.

Kävi samoin kuin Ilta-Sanomat otsikoi pääkirjoituksensa 15.01.2016 toisessa suuressa asiassa: ”Media nielaisi maakuntamallin”. Sen mukaan ”media joutuu ottamaan synkästä tuloksesta ison vastuun”.

Vähintäänkin yhtä hyvällä syyllä tämä koskee ”yhteiskuntasopimusta”. Media ei ennen vaaleja eikä vaalien jälkeen pannut Sipilää tiukille siitä, mitä hänen korviensa välissä ja yhteiskuntasopimuksensa sisällä oli, vaikka tiedossa oli, että ”höttöä” siellä oli likimain sama määrä kuin opposition esityksissä (www.openfinland.net 16.04.2015: On selittelyjen aika - Media vaalien pahin nukkuja). 20 prosentin sääntö toimii mediassa yhtä tehokkaasti kuin politiikassakin.

Kun kukaan ei tiedä, mitä tämä mystinen sopimus olisi sisältänyt, jokainen voi kuvitella sen omien haavekuviensa mukaiseksi. Näin selittynee se yleinen haikailu sen perään ja usko, että tämä olisi Suomen pelastus.

Räätälimestari Hiiren työssä ei tapahtunut tuottavuusloikkaa, tuli pelkkää sutta ja sekundaa. Mestari Sipilä tulee varmaan toteamaan, että saipa neito hienon takin, vaikka hihat ulottuisivat vain kyynärpäihin ja napinreiät puuttuisivat. Siihen isketään hyväksymisleima ja järjestöt saavat lahjusrahansa miljardin euron veronkevennyksinä.

Miksi ne eivät sitä ottaisi? Kaupan päälle ne saavat vielä vahvistetuksi oman valta-asemansa säilymisen.

OSuVan kannukset ja ohdakkeet/liitetiedosto

Kannukset saa Ilta-Sanomat harvinaisesta itsekriittisyydestä
Ohdakkeet ojennetaan ylijohtaja Pekka Timoselle