default_mobilelogo

Suomalaisesta mediasta havaitsee jo ensi silmäyksellä, että talous on lähtemässä laukalle ja työllisyys kasvaa kohisten. Mutta kun katsoo tarkemmin, havaitsee, että kohina on mediakohua ja laukka hallituksen toiveajattelun karkailua.

Tänään 19.08.2017 on tasan kolme vuotta siitä, kun keskustan uuden puheenjohtajan Juha Sipilän messiaaninen pyöräsafari sloganilla Pyörät pyörimään laskeutui Tampereen Laukon torille paneelikeskusteluun Pirkanmaan Yrittäjien kanssa. Sen, että tilaisuus lässähti odotuksiin nähden pahaksi pettymykseksi (www.openfinland 21.08.2014: Miksi pyörät eivät pyöri?; liite), saattoi vielä panna sen tiliin, että puhuja oli kesäterässä ja pitkän pyöräretken uuvuttama, mutta täydellinen näkemyksettömyys oli silti pahaenteistä.

Pari viikkoa myöhemmin 05.09.2014 yrittäjän päivänä Espoon Sellosalissa kävi täysin selväksi, että Sipilä oli täydellisesti kuutamolla suomalaisen työmarkkinajärjestelmän todellisuudesta. Eivätkä varoitukset hänen naiivia hyväuskoisuuttaan horjuttaneet.

Silti oli uskomatonta, mitä saimme 27.03.2015 hänen puoluetoverinsa ja aseenkantajansa Mikael Pentikäisen päätoimittamasta Maaseudun Tulevaisuudesta lukea. Mahtavaksi revitetyssä jutussa Sipilä kertoi, että maahan oli muutamassa päivässä jo ennen hallituksen muodostamista solmittava ”yhteiskuntasopimus”, joka oli itse asiassa menneiden aikojen supertupo, johon nyt vain piti saada kaikki kynnelle kykenevät saman pöydän ääreen, kuten puoluetoveri Mauri Pekkarinen runollisesti maalaili Ylen Ykkösaamussa.

Tämä ei enää ollut pelottavaa, vaan järkyttävää, että Suomen todennäköinen seuraava pääministeri oli noin pahasti irti reaalimaailmasta, vaikka vielä ei ollutkaan mukana ”yhteiskuntasopimuksen” järjettömintä elementtiä, työajan pidennystä, jonka ajatuksen kokoomuksen eduskuntaryhmän puheenjohtaja Arto Satonen oli möläyttänyt Laukon torin päivänä.

Kun tiesi valtavan tasoeron osaamisessa Sipilän ja ay-pomojen välillä, ei tarvinnut paljoakaan näkijän lahjoja, kun saattoi ennakoida, että seurauksena oli oleva jotakin samankaltaista kuin tunnetussa kansansadussa räätälimestari Hiirestä kissan hovihankkijana. Tällä kertaa tuluskukkaro oli nimeltään kiky.

SAK:n puheenjohtajalle Lauri Lylylle oli helppo nakki ottaa ohjat käsiinsä, kun uusi pääministeri jo ensimmäisen fiaskonsa koettuaan edellytti järjestöiltä ”kattavaa sitoutumista” sopimusesitykseensä 21.08.2015 mennessä. Lyly ilmoitti 09.06.2015 tv:ssä, että puheet aikatauluista olivat hämäystä, aikaa oli ruhtinaallisesti. Häntä säesti Akavan Sture Fjäder.

Lähetetty: tiistaina 9. kesäkuuta 2015 20.
Aihe: VL: Tupoteatterin ammattilaiset pyyhkivät pöytää Sipilän yhteiskuntasopimuksella/Yle aamu-tv 9.6.15

Sitten mentiinkin tarkalleen Lylyn käsikirjoituksen mukaan. Vertaus laskiämpäriin on kovin lievä. Palkintona oli Tampereen pormestarin palli. Vantaan elinkeinopäivässä 04.11.2015 kävi ilmi, ettei Sipilä enää elätellyt toiveita myöskään siitä johtamisen perusteellisesta käänteestä, jota hän oli Risto Uimosen vaalikirjassa pitänyt välttämättömänä Kreikan tien välttämiseksi (www.openfinland.net: Sipilä: Johtamisen muutostarve peruutettu?). 


Kolmen huijauksen kiky

Hallituksen kädet sidottiin kikyllä, niin että se oli rampa ankka jo 03.03.2016 lähtien. Hallituksen huijaus käsitti kolme pointtia.

90 prosentin kattavuuden täyttymistä seurattiin kuin jännitysnäytelmää, mutta kukaan ei kertonut, mistä ja miten se oli laskettu, sillä kukaan ei sitä tiennyt. Liittojen jäsentilastoissa on ilmaa ja kuolleita sieluja sekä eläkeläis- ja opiskelijajäseniä, jotka kaikki näyttivät menevän samaan syssyyn. Valtiontalouden tarkastusvirastokaan ei näytä saavan asiasta selvää, vaikka on tutkinut asiaa kohta vuoden (www.openfinland.net 14.09.2016: Mihin lukuihin kikyn veroale perustuu?).

kiky-teksti oli kirjoitettu niin taitavasti, että nyrkkejään paukuttelevat ministerit eivät tajunneet jääneensä kolmikannan panttivangeiksi (www.kaukoparkkinen.com 06.03.2016: NYRKKI-ILAKOINTI PALJASTI KOLMEN MINISTERIN KOPLAN HENKISEN TASON). Hallitus kylvi lahjusrahaa heti 2,5 miljardia veronkevennyksinä ja leikkauksista luopumisina, mutta ammattiliitot valmistautuvat iloisiin palkkajuhliin ja ottamaan kompensaatiot menetyksistään toiseen kertaan.

”Yhteiskuntasopimus” perustui raakaan uhkapeliin, jonka hallitus hävisi. Aivan uusiin ulottuvuuksiin uhkapeli eteni kuitenkin, kun parinkymmenen perusperussuomalaisen kansanedustajan joukko kyllästyi omaan puolueeseensa ja jätti eduskuntaryhmänsä kokouksen puheenjohtajalle eroilmoituksensa, mitään puhumatta kuin pahanilkiset koulupojat. Kun nämä vannoivat uskollisuuttaan Sipilälle puhemiehenään lapsekas touhottaja Simon Elo, pääministerin luottamus leimahti välittömästi suoraan lennosta, ja hän oli valmis heittäytymään hallituksineen tämän irtolaisjoukkion armoille, kuin laskuvarjon varaan.

Ei tarvittu tuntikausien turinoita niinkuin Halla-ahon kanssa. Lentäjän tie ja pettäjän olivat yhtyneet.

Olisi aihetta kysyä, miksi Sipilä lähti lentomatkalle, vaikka jo ennen starttia kertoi soittaneensa presidentti Niinistölle, että hallituksen ero voi peruuntua, kun oli kapinaryhmän kokous juuri menossa. Miksi Niinistökään ei neuvonut odottamaan kokouksen tulosta, vaan turvautui jälkiviisasteluun?

Pojat on poikia. Kaikki pikkupojat leikkivät lentokoneilla, jotkut jatkavat koko ikänsä.

Sipilä on jo sivuraiteella

Pääministeri Sipilä sanoi infotilaisuudessaan 10.03.2016, että ”järjestöjen vastaus (kikystä) riittää hallitukselle. Veroale riippuu nyt siitä, mitä päätöksiä saadaan aikaan Suomen mallista. Jos saadaan aikaan hyvä ratkaisu, ollaan aika lähellä sitä tilannetta, että pystytään kompensoimaan työnantajamaksujen siirtyminen työntekijöille. Eli se (veroale) riippuu nyt siitä, mitä päätöksiä saadaan aikaan Suomen mallista.”

Tv:ssä Sipilä sanoi, että hallitus vahtii tarkoin, että paikallinen sopiminen toteutuu hallitusta tyydyttävällä tavalla ennen kuin se toteuttaa oman osuutensa.

Molemmat haihtuivat taivaan tuliin, paikallinen sopiminen jopa otti takapakkia. Mutta A-studiossa 11.08.2017 pääministeri sanoi, että kiky-kompensaatio on jo suoritettu. Ja kaikesta päätellen lisää on tulossa.

Järjestöt rahastavat kikyn ainakin kahteen kertaan. Samalla keräillään aineksia todelliseen Suomen malliin, ammattiliittojen palkkakilpailuun, ja tesseihin sellaisia ”kompensaatioita” kiky-uhrauksista, joita kukaan ulkopuolinen ei saa selville tai pysty laskemaan. Sipilän ja Orpon malttipuheet vain provosoivat niitä hallituksen huseerauksen myrkyttämässä tilanteessa.

Hallituskauden alussa Sipilä sanoi, että hallitus hoitaa vaikeat asiat ensimmäisellä puoliskolla, ja toisella puoliskolla sitten vain naatitaan tuloksista.

Kaikki ”kärkihankkeet”, myös suurin uhkayritys sote, ovat alkutekijöissään ja kaatuneet hallituksen syliin.

Kesäkuun työllisyysluvut ovat jossakin määrin ristiriitaisia. Pieniä muutoksia on molempiin suuntiin, mutta yleispiirre on jämähtäminen paikalleen. Yksiselitteisin on tehtyjen työtuntien määrä, joka on 3,4 prosenttia pienempi kuin vuosi sitten. Se kertoo karua kieltään kikyn järjettömyydestä. Tilastokeskuksen tiedotteen 15.08.2017 mukaan kansantalouden tuotanto laski kesäkuussa 1,5 prosenttia edellisestä kuukaudesta ja 0,5 prosenttia vuoden takaisesta.

Kepussakin nopeaälyisimmät alkavat hitaasti heräillä huomamaan, että tupailtatunnelmissa tuli hurmannuttua väärään mieheen, jonka johtamalla kepulla ei ollut alkiolaisuuden kanssa mitään tekemistä, kuten keskustanuorten varapuheenjohtaja Katja Asikainen kirjoitti Helsingin Sanomissa heti hallituksen aloittaessa. Alkio varoitti moneen kertaan Sipilän kaltaisista ”liikemiehistä”.

Sipilä on jo henkisesti sivuraiteella. Puolueen kunniavanhus Seppo Kääriäinen totesi Suomenmaassa heti kunnallisvaalien jälkeen, että Sipilän varaan rakennetut puolueen eväät on ”pitkälti syöty”.

Kepussa alkaa nousta kylmä hiki pintaan, kannatusluvut ovat romahtaneet. Tällä vaalikaudella näistä syövereistä ei enää nousta, ja puolueessa ovat alkamassa polvitaipeisiin potkiaiset. Kokemus kertoo, että kuplan puhjetessa sen kuoret eivät haihdu ilmaan vaan rojahtavat hartioille painolastiksi. Alkaa olla kyseessä jo puolueen olemassaolo, jälleen kerran.

Jos Sipilä noudattaa omaa julistustaan tulos tai ulos, on koko maan kannalta avainkysymys, onko meillä poliitikkoja, joilla olisi kanttia edes pahimpien jätösten siivoamiseen. Jan Vapaavuorella saattaisi olla edellytyksiä, mutta hänellä on muita hommia. Tilannetta ei sentään nähtäne vielä niin pahana, että Paavo Väyryselle haluttaisiin vihdoinkin antaa mahdollisuus.

J.K.

Veturimiesten lakkoa on perusteltu sillä, että asianosaisilla tulee olla oikeus mielipiteensä ilmaisuun. Tosi on. Sitä varten on olemassa oma lakikin, yhteistoimintalaki. Juha Sipilä, kerro se Anne Bernerille. Tarvittaisiinko hallituksessakin johtamisen perinpohjainen käänne?

Liite

Kauko Parkkinen
www.openfinland.net 21.08.2014
Miksi pyörät eivät pyöri?

Keskustan puheenjohtaja Juha Sipilä oli pyöräillyt Rovaniemeltä Tampereen Laukontorille, missä oli 19.08.2014 Pirkanmaan Yrittäjien kanssa yhdessä järjestetty keskustelutilaisuus. Pyöräilykampanjan otsikko oli Pyörät pyörimään ja paneelikeskustelussa haettiin vastausta kysymykseen, miten Suomen talous saadaan nousuun.

Pyörät pyörivät kuitenkin hyvin laiskasti. Tuntui kuin ne olisivat olleet ruosteessa. Vai oliko jossakin jarrumiehiä?

Keskustelu itsessään antoi selvän kuvan, miksi taloutemme on jämähtänyt. Niin politiikan kuin yrittäjien järjestävän seuran puoleltakin kuultiin vain irrallisia ajatuksia moneen kertaan kalutuista teemoista. Kysyttiin mm., onko säätelyä liikaa. Asiaa on jauhettu yli kolme vuosikymmentä, kyllä se jo tiedetään. Olisi pitänyt jo ajat sitten tarttua toimeen.

Kokonaisnäkemys ja punainen lanka loisti poissaolollaan. Ehkä ei tajuta tai ei uskalleta sanoa, että mitään kestävää nousua ei tapahdu ilman yrittäjyyden kunnianpalautusta. Yrittäjät ovat verottajan ja ay-liikkeen alistamia, ja molemmat voivat pyörittää heitä mielin määrin ilman minkäänlaista vastuuta tai seuraamusta. Tai edes asianmukaista apua.

Muinaissuomalaiset eivät uskaltaneet lausua ääneen karhun nimeä, ja niinpä jarrumiesten uusi keulakuva Antti Rinnekin säästyi maininnoilta. Hänellä on vahvat näytöt ay-uraltaan yrittäjien vainoamisesta, nyrkki pystyssä (www.openfinland.net 01.05.2014), vaikka ei olekaan ainoa tällä saralla, kiihkomielisin kuitenkin (www.openfinland.net/Angry ay/28.06.2014).

Ay-liike on kuin Suomen Hamas. Sillä on oma lakinsa, eikä se kunnioita työrauhavelvollisuutta sen enempää kuin Hamas aselepoa, vaan voi tehdä koska tahansa lakkoiskun siinä kuin Hamas raketti-iskun. Sillä on suuret erikoisjoukot ajamassa irtisanomiskanteita oikeuteen, missä lopputulos on aina onnessaan.

Ns. porvarilliset puolueet kiertävä nämä asiat kaukaa, erityisesti sen jälkeen, kun kepu sai vaatimattomasta työreformistaan siipeensä niin pahoin, että Anneli Jäätteenmäki upotti sen Atlantin pohjaan. Yrittäjäjärjestöllä taas ei ole henkistä kapasiteettia, niin että se pystyisi esittämään fiksumman vaihtoehdon työmarkkinoiden ja työsuhteiden johtamiselle. Niinpä sellaista ei kuultu nytkään.

1980-luvun alkupuolella järjestöllä oli sellainen asema hetken aikaa , mutta imperiumin vastaisku ja järjestön sisälle soluttautuneet politrukit lannistivat sen. Sen jälkeen on alistuttu altavastaajan ja näpertelijän osaan.

Yrittäjien järjestävän seuran edustajat luovuttivat Sipilälle peräti 172 kohtaa käsittävän luettelon kohteista, joissa julkisen sektorin tehtäviä voitaisiin antaa yrittäjien hoidettaviksi. Yksikään niistä ei kuitenkaan toteudu ilman edellä mainittua todellista rakenneuudistusta ja arvokumousta.

Mistään yksittäisistä tempuista ei ole apua, ei myöskään kokoomuksen Arto Satosen samana päivänä kokoomuksen eduskuntaryhmän kesäkokouksessa esittämästä työajan pidennyksestä. Vielä vähemmän arkipyhien ”siivoamisesta”.

Nämä ”turpakäräjät”, kuten Tahko Pihkala sanoi, istuivat hyvin hellekesän tyhjää jauhavien puhetilaisuuksien sarjaan. Hämmentävää oli, että Sipilällä ei ollut mitään varsinaista viestiä yrittäjille. Mutta ei ollut yrittäjilläkään Sipilälle.

Lokakuussa samassa kaupungissa valittavalla uudella puheenjohtajalla on suuri vastuu järjestön ja yrittäjien nostamiseksi tästä alennustilasta. Järjestöä ei ole enää varaa alistaa henkilökohtaisten tai puoluepoliittisten etujen ajamiseen.

Juha Sipilä, lupasit taannoin, että jos alat käyttäytyä kuin tyypillinen poliitikko, niin Sinua saa potkia polvitaipeisiin. Polvet alkavat olla vaarassa, Juha. Milläs sitten pyöriä poljetaan käyntiin?