default_mobilelogo

Vaietuinkin asia nousee esiin, mutta silloin, kun se itse tahtoo”.
Nobel-kirjailija Mukkulan kesässä

Kokoomus uskoi tekevänsä arvokkaan kaappauksen, kun se sai haltuunsa avainpaikat sekä työnantajien keskusjärjestössä EK:ssa että Suomen yrittäjissä. Saalis osoittautui kuitenkin Pyrrhoksen voitoksi, kuten Reino Seppänen Hesarin mielipidekirjoituksessaan 16.03.2017 selkeästi osoitti. Jo otsikko sen kertoi: ”EK ja kokoomus tuhosivat Suomen kilpailukyvyn viime vuosikymmenellä"

Kirjoitus kaipaa kuitenkin sikäli tarkennusta, että kilpailukykyä ei suinkaan tuhottu vasta viime vuosikymmenellä, vaan tuhotyötä, ”tuhopolitikkaa”, oli tehty jo 1970-luvulta alkaen, kun tupojen kylkiäisiksi ja houkuttimiksi oli kytketty milloin mitäkin työllistämisen rasitteita, työllistämisloukkuja, ”työsuhdeturvalaista” lähtien.

Talouden vahvan kehityksen aikana ne eivät kuitenkaan vielä vaikuttaneet koko painollaan, vaikka työttömyys jatkuvasti kasvoikin, mutta ns. finanssikriisinä alkanut talouden ylämäki toi ne esiin koko täydessä laajuudessaan.

Kokoomuksen kannalta on kiusallista, että ikävät tosiasiat kilpailukyvyn menetyksestä nousevat pintaan vaalien alla. Se panee paidan alle orastavaa paniikkia. Niinpä puolueen kansanedustaja Arto Satonen poliitikkojen tapaan aloittikin käsien pikapesun Hesarissa 19.03.2017. Hänen kirjoituksensa otsikko oli ”Kyvyttömyys sopeutua finanssikriisiin romutti Suomen kilpailukyvyn”. Hän ei hyväksy syyllisten etsimistä, eikä ”jälkiviisaudessa piehtaroimista”.

Tämä on ymmärrettävää, sillä jäljet johtavat niin selvästi sylttytehtaalle, eikä siihen tarvita jälkiviisautta. Vuoden 2007 vaalien alla kokoomus sälytti vaalivankkuriensa vetämisen Sari Sairaanhoitajan hennoille hartioille ja alkoi rummuttaa ”tasa-arvotupoa”. Ei tarvittu paljoakaan ymmärrystä ay-liikkeen toimintalogiikasta, kun saattoi ennakoida, mitä siitä seurasi.

Lähetin sekä kokoomuksen puheenjohtajalle Jyrki Kataiselle että puoluesihteerille Taru Tujuselle useita varoituksia seurauksista, mutta puolueella oli niin kova uho päällä, ettei sillä ollut vaikutusta. Katainen päinvastoin vielä sittemmin tehosti vaikutusta riekkumalla, miten Sari kollegoineen päihitti palkkakisassa ”raavaat metallimiehet”.

Ettei syytettäisi ainakaan kovin pahasta jälkiviisaudesta, lainattakoon tekstiä vuodelta 2011:

Kaikkien viime vuosien työmarkkinasotkujen äiti on pääministeri Jyrki Katainen, joka vuoden 2007 vaalien alla varoituksista piittaamatta teki aivan uuden työmarkkinainnovaation ”tasa-arvotupon” ja sai sillä sekaisin koko työmarkkinakentän. Se kuului jo lähtökohdiltaan samaan sarjaan kuin ympyrän neliöiminen, mutta aivan erityisen tuhoisan siitä teki hänen nuoruuden innolla tapahtunut riekkumisensa, miten Sari Sairaanhoitaja sai reilusti suuremmat korotukset kuin raavaat metallimiehet. Nämä puheet tallentuivat metallimiesten tiedostoon ja kuprivat sieltä pintaan teknologiateollisuuden neuvotteluissa” (OSuVa Tuhopoliikan 30 v -juhlanumero/www.kauko-kustannus.fi).

Ne olivat fantastisia aikoja!

Tämän jälkeen seurasi EK:ssa kokoomuslaisten toimitusjohtajien kausi. Mikko Pukkisen ja Jyri Häkämiehen aikana keskusliittosopimuksissa korostui poliitikoille tyypillinen sanamagia: ”raamisopimus” sekä ”työllisyys- ja kasvusopimus”. Raamisopimuksen tekijä Pukkinen sai lähteä EK:sta raamit kaulassa, ja työllisyys- ja kasvusopimuksen tuloksista puuttui kasvu ja työllisyys. Toimitusjohtajan lisäksi kokoomus valtasi myös muita johtotehtäviä.

Onnettoman yhteiskuntasopimus/kikytyksen isä tosin oli Juha Sipilä, mutta kyllä kokoomus oli siinäkin täysin rinnoin mukana. Satosta voidaan jopa pitää onnettoman työajan kikytyksen isänä, sillä samana päivänä, kun Sipilä ilmestyi isänmaan pelastajana Tampereen Laukon torille, hän puhalsi kuplan ilmoille kokoomuksen eduskuntaryhmän puheenjohtajana. Ettei syytettäisi jälkiviisaudessa piehtaroinnista:

www.openfinland.net 20.08.2014
Miksi pyörät eivät pyöri?

Mistään yksittäisistä tempuista ei ole apua, ei myöskään kokoomuksen Arto Satosen samana päivänä kokoomuksen eduskuntaryhmän kesäkokouksessa esittämästä työajan pidennyksestä.

Nyt kokoomuslainen uho on siirtynyt myös EK:n kielenkäyttöön, vaikka se on viimeinkin huomannut, että on parasta luopua sopimustoiminnasta. Tästä ovat tuoreimpana näytteenä järjestön hallituksen puheenjohtajan, Elisan toimitusjohtajan Veli-Matti Mattilan useammatkin puheet. Kaiken jälkeen Häkämies kertoo Hesarissa 01.04.2017 hurskaasti, että ”EK on huolissaan ay-liikkeen jyrkän siiven kasvusta”.

Satosen kirjoituksessa on totuuden siemen sikäli, että juuri noudatetun keskitetyn tulopolitiikan vuoksi yrityksillä ei ollut sitä joustavaa reagointikykyä, jolla finanssikriisistä olisi selvitty kunnialla. Siinä Sdp on ay-liikkeen siivellä ollut päätekijänä, mutta kyllä kokoomus on kaikkien ns. porvaripuolueiden tavoin mennyt kiltisti mukana. Eikä se ole osoittanut harrastusta työllistämisloukkujen poistamisessa. Puolueensa nuorten vastoin puoluehallituksen esitystä läpi saaman puoluekokouspäätöksen yleissitovuuden poistamisestakin se hautasi vähin äänin.

Hurskastelussa Häkämiehen kanssa kilpaili samana päivänä Ylen Ykkösaamussa Suomen Pankin pääjohtaja Erkki Liikanen, joka houkutteli yrittäjiä kompastelemaan demarien rakentamalle esteradalle ja työllistämisloukkuihin.

Hallituksen haaveiden mukaan tulevan syksyn sopimuksiin piti vain kirjata siististi kiky-asiat. Tällä hetkellä tilanne on kuitenkin täysin sekasortoinen, ja muutkin kuin Antti Rinne Hesarin Marko Junkkarin haastattelussa 18.03.2017 ajattelevat syksyn neuvotteluja kauhulla. Vaikka kokoomuksen Petteri Orpo Satosen mukaan kokoomuslaiseen tyyliin ”vaatikin” malttia palkkaratkaisuihin, voi epäillä, onko hänen sanoillaan tässä tilanteessa painoarvoa, sen enempää kuin Sipilänkään hurskailla toiveilla pääministerin haastattelutunnilla 19.03.2017.