default_mobilelogo



Kyse on eräänlaisesta kevytversiosta” HS 01.10.2019

Oikeusvaltioperiaate 2.

Helsingin Sanomissa 01.10.2019 Suomen ja Unkarin pääministerit Antti Rinne ja Viktor Orbán paiskaavat kättä muikean näköisinä vahvistuksena sopimukselle, että molemmille riittää vallan hyvin se, että kansalaiset saavat suojakseen vain oikeusvaltion kevytversion, josta on riisuttu pois varsinaiset ihmisoikeusrikkomukset (pdf). Kevytoikeusvaltion isät vahvistavat käräjätuomari Jussi Nilssonin artikkelin Lakimiesuutisissa Suomen kansalaisen saamasta oikeussuojasta vallan väärinkäyttöä vastaan (Viktor Orbán on oikeassa – presidentti ja pääministeri eivät korvaansa lotkauta/www.kaukoparkkinen.com 30.09.2019).

Suomessa siis mikään ei muutu. Poliisi saa edelleen vapaasti määritellä kansalaisille annettavan rikossuojan laajuuden, ja yrittäjille jää edelleen iso musta aukko perustuslain suojaan. Taloyhtiöissä hallitus saa vapaasti savustaa osakkaita ulos talosta, paitsi jos nämä sattuvat olemaan vintille majoittuneita lepakkoja, jolloin vihreät varmaankin hoitavat hallituksen jäsenet rautoihin.

Kuvauksista voisi päätellä, että tämä sopii hyvin Orbánille, mutta kokemuksesta tiedetään, että Rinteelle se sopii erinomaisesti. Rinteellä oli kova uho päällä, kun hän lähti opettamaan Unkaria, mutta huomattuaan, että se iskee hänen omaan nilkkaansa, hän teki paniikissa, kuten tv-kuvasta saattoi todeta, nopean täyskäännöksen. Näin hän uskoi pelastavansa oman nahkansa.

Käännetty todistustaakka ja yleissitovuus on kuin giljotiini

Rinteen työkokemus on suurimmalta osalta ay-liikkeen piiristä, monet vuodet yrittäjän raakaa jahtaamista leivättömän pöydän ääreen. Yrittäjävihamielisyys saattoi saavuttaa fanaattisuuden asteen, kuten Tornion käräjäoikeudessa, missä hän AKT:n lakimiehenä ajoi kannetta kuljetusyritystä vastaan, joka oli joutunut irtisanomaan puolet 20 työntekijästään, kun valtion yhtiö Transpoint oli vienyt kuljetukset.

Hänen aseenaan oli länsimaisen oikeusvaltioperiaatteen vastainen käännetty todistustaakka, joka ei kuitenkaan tällä kertaa tuottanut tulosta. Jos hän olisi voittanut, yritys olisi kaatunut, nyt naisyrittäjä pääsi sairaalareissulla. Torniolaisten mukaan 12 yritystä oli jo tähtäimessä, nyt nekin säästyivät.

Käännetty todistustaakka tarjosi niin Rinteelle kuin kaikille ay-juristeille turvallisen bunkkerin, josta saattoi ampua suojatonta yrittäjää. Tämä tarkoittaa sitä, että ”työnantaja on jo lakituvan oven avatessaan hävinnyt jutun, ellei hän onnellisten olosuhteiden ansiosta pysty kampeamaan todistustaakka harteiltaan”, kuten Suomen liittyessä EU:hun kirjoitin Lakimiesliiton lehdessä Lakimiesuutisissa otsikolla ”Työoikeuskäytäntömmekin on saatava eurokuntoon”.

Meillä tällaiset aloitteet eivät tietenkään saa tukea, ay-liikettä pelätään. Antti Rinnekään ei tuntenut huolta oikeusvaltioperiaatteesta. Omalla ”Angry ay – top 10” -listallani hän oli ay-juristien ykkösenä, Timo Rädynkin edellä.

Mikkelin käräjäoikeudessa Rinteen alainen juristi huijasi sekä minua yrittäjän edustajana että oikeuden puheenjohtajaa. Vastoin nykyistä lakia tämä oli säästänyt suulliseen pääkäsittelyyn yllätysväitteen, että työntekijä oli irtisanottu sen vuoksi, että he olivat käyneet työsuojelupiirissä valittamassa työnantajan toimista ja jättäneet asian työsuojelutarkastajan hoitoon. Asiaa ei voitu enää tarkistaa. Työntekijä voitti jutun käännetyn todistustaakan ja puheenjohtajan myötämielisyyden ansiosta. Hän sivuutti työnantajan todistajan lausuman täydellisesti.

Sittemmin asiasta työsuojelupiirissä laadittu muistio osoitti, että työntekijä oli käynyt siellä vasta irtisanomisen jälkeen ja nimenomaisesti kieltäytynyt jättämästä asiaa piirin hoitoon. Se oli hänen juristinsa juoni, ja todistaja antoi perättömän lausuman hänen neuvonsa mukaisesti.

Rikosilmoitusta tutkinut poliisi ei pyytänyt työsuojelupiiristä muistiota, eikä siis havainnut rikosta. Poliisien järjestö kuului samaan keskusjärjestöön kuin työntekijän liittokin.

On ilman muuta selvää, että Antti Rinne tiesi, mitä alainen puuhaili, mutta ei tuntenut huolta oikeusvaltioperiaatteesta.

Alati laukeilevia maamiinoja yrittäjälle muodostaakin yleissitovuus, jota Rinnekin käytti härskisti tuntematta huolta oikeusvaltioperiaatteesta. Jotkut ovat tulleet jälkikäteen tunnustaman, että kertoivat vain, mitä oli käsketty. Yhdessä käännetyn todistustaakan kanssa se muodostaa yrittäjälle tuhoisan giljotiinin.

Oikeudessa muistinmenetys

Oman näppituntumani mukaan noin 70 prosentissa irtisanomisoikeudenkäyntejä annetaan enemmän tai vähemmän perättömiä tai ainakin muunneltuja lausumia. Mikkelin tapauksessa sellaista ei ole toistaiseksi kulunut. Ehkä Rinne voisi korjata vielä asian ja näin edistää oikeusvaltioperiaatteen toteutumista, vaikkei se enää olisikaan tehokasta katumista.

Jo laki siis antoi Rinteelle ylivertaiset aseet, mutta jos ne eivät riittäneet, otettiin oikeus omiin käsiin. ”Tämä ajetaan läpi vaikka väkisin”, oli lausahdus, jonka työtoverit muistavat usein kuulleensa Rinteen suusta. Vakuutusyhtiö Fennian hallintoneuvoston jäsenet taas muistavat, kuinka hän naureskeli käräjäoikeudessa työriitalain rikkomisesta saamalleen sakkotuomiolle.

Olisi ehkä syytä vielä selvittää, miten omavaltaisia otteita käyttänyt Rinne selvisi Kittilän hissijupakasta kuin koira veräjästä. Rinteellä kun oli käräjäoikeudessa iso musta aukko tämän asian kohdalla. Tuskin muistaa enää koko tapausta.

Ei yhtään ihme, jos Antti Rinteen historian tuntevista hänen ristiretkensä oikeusvaltioperiaatteen puolesta vaikuttaa pelleilyltä. Motiivia saattaa vain arvailla.

Tiedoksi:

Unkarin suurlähetystö

Lisää aiheesta;
www.kaukoparkkinen.com
www.kauko-kustannus.fi

Tiedoksi:

Unkarin suurlähetystö