default_mobilelogo

kaukoparkkinen.comMonet Suomessa palvovat Björn NalleWahlroosia vähinäänkin puolijumalana, kun taas melkoinen määrä suomalaisia katsoo, että hän kuuluu pikemminkin toiselle osastolle. Edellisen joukon lipunkantajana on Helsingin Sanomat, kakkosena Kauppalehti. Molemmat ovat käyttäneet aukeamakaupalla tilaa hänen hehkuttamiseensa. Itse katson hänen ansioittensa viittaavan toisaalle.

Iltalehden tähtitoimittaja Lauri Nurmi oli kollegansa kanssa saanut selville, että Wahlroos oli jo tammikuussa varoittanut, että paperiteollisuus poistuu Suomesta, muta Wahlroosin juju oli mennyt heiltä täysin yli hilseen. Kyseessä oli Ylen Ykkösaamu 25.01.2020, jolloin Seija Vaaherkumpu haastatteli Wahlroosia, joka on myös UPM:n hallituksen puheenjohtaja.

Oli surkuhupaisaa katsella, kuinka Wahlroos vei vienosti hymyilevää toimittajaa kuin vierasta sikaa säkissä. Paperiteollisuuden lakko kiky-tunneista oli juuri alkamassa, ja ”Nalle” kertoili rehevään tyyliinsä vakavalla naamalla, että siinä on ”tosiasiassa kyse siitä, että metsäteollisuus yrittää puolustaa suomalaisia työpaikkoja”, mutta jos kiky-tunnit poistuvat, ”seuraavat kaksi tai kolme paperitehdasta, jotka Euroopassa menee kiinni, menee kiinni Suomessa, lyhyen ajan sisällä”.

Hän siis kertoi, että päätös Kaipolan alasajosta oli jo tehty, ja tällä suuren luokan teatteriesityksellään Wahlroos kippasi syyn hallituksen niskaan, sillä kuka tahansa asiaa ymmärtävä tiesi jo tuolloin, että kiky-tunnit poistuvat. Saivat siinä osansa myös työmarkkinajärjestöt, mutta pääsi unohtumaan, mikä metsäteollisuuden oma rooli siinä kehityksessä oli ollut (www.kaukoparkkinen.com: Metsäteollisuus nielee omaa myrkkyään).

”Lyhyt aika” oli seitsemän kuukautta.

Wahlroosille teatteritaiteen pysti?

Tämä ”työpaikkojen puolustaminen” on juuri sellaista hempeilyä, jota Wahlroosin Markkinat ja demokratia -kirjan mukaan harrastavat vain epäpätevät ja pelkurimaiset johtajat ja johtoryhmät, joita saatanan tunareita ja pelkureita metsäteollisuus onkin siis täynnään.

Tällainen suuri puhallus onnistuu Suomessa helposti, sillä on uskomatonsa, kuinka huonosti suomalainen kevytmedia ja poliitikot kuten tutkijatkin, seuraavat asioita ja miten pahasti he ovat olleet tässäkin keskustelussa kuutamolla. Kansanedustajistakaan kovinkaan moni ei tunnu edes tietävän, kuka on UPM:n hallituksen puheenjohtaja. Ja jos tietävätkin, eivät tunne hänen johtamisoppiaan, vaikka monet ovat saaneet siitä selkokielisen infon.

Kokoomuksen puheenjohtaja Petteri Orpo kyseli pääministeriltä, miksi tehdas suljettiin Suomesta, eikä Saksasta tai Itävallasta. Osoite on väärä ja kysymys aiheeton. Jos hän olisi lukenut Wahlroosin kirjan tai edes saamansa kirjaesittelyn (Wahlroosit isästä poikaan/OSuVa – EuroExtra syyskuu 2012/www.kauko-kustannus.fi), hänen ei olisi tarvinnut tehdä tyhmiä kysymyksiä. On menty täsmälleen Wahlroosin käsikirjoituksen mukaan.

Jussi Pesosen saatanalliset säkeet osoittivat, kuinka hyvin offensiivi oli suunniteltu. Hyvin luontevasti Wahlroosille sopisi Jussi-patsas.

Sannan saaga johtaa menneisyyteen

Myös pääministeri Sanna Marin olisi saanut aiheen nauraa partaansa, jos hänellä olisi sellainen. Sanonta on selvästi syrjivä, koska se ei juurikaan suo sitä iloa muille kuin miehille.

Marinkin oli jo oppinut, miten helppo suomalaista mediaa on naruttaa. Hän tietää myös, että poliittinen tulevaisuus tulee rakentaa hyvän tarinan varaan. Saagoja tarvitaan. Puoluekokouksessa tehty heitto kuuden tunnin työpäivästä sopi loistavasti tähän tarkoitukseen. Media tarttui siihen heti kuin koira luuhun. Siinä oli niin yksinkertaisia numeroita, että siihen oli helppo tarttua. Se alkoi nuijia esitystä kilvan ekonomistien ja muiden ”asiantuntijoiden” kanssa.

Näin lähti liikkeelle tarina siitä, miten hän pääministerinä lausui tämän hankkeet syntysanat. Ja Marinin vino hymy vain syveni mekkalan yltyessä. Sitä parempi, mitä enemmän kimppuun käydään. Sitä paremmin hänet muistetaan aina, kun asiaa jauhetaan. Kaikki uskoivat ymmärtävänsä, mistä on kysymys.

Mutta eivät ymmärrä. Ei Marin suinkaan tarkoita, että tämä pitäisi toteuttaa. Ei hän tyhmä ole. Tällä hän hankkii edelläkävijän ja samalla ay-väen ystävän imagon. Mutta samalla hän asemoi itsensä menneisyyteen, aikaan, jolloin työtunnit ja tiukka säätely olivat kaikki kaikessa. Tulevaisuudessa nykyisenkaltainen työaikalaki ja tiukat säännöt ovat tarpeettomia. On hyvin yksinkertaista rekisteröidä työtunnit kännykkään ja, jos niitä tarvitaan, ja sopia palkka työn mukaan. Siihen Marinin eväät eivät riitä.

J.K.

Jussi Pesonen kertoili, että toisen neljänneksen tulos oli tappiollinen. Silloin, kun todellinen päätös Kaipolasta oli tehty, käytössä olivat kuitenkin aivan toiset luvut. Koronastakaan ei vielä tiedetty mitään.

Lisää aiheesta:

Kauko Parkkinen: Näin tehdään tuhopolitiikkaa 1981

www.kauko-kustannus.fi
www.kaukoparkkinen.com