default_mobilelogo

Eurooppaoikeuden mukaan ei riitä, että tuomari on puolueeton, vaan hänen tulee myös näyttää puolueettomalta.

Kokemukseni nykyisestä Itä-Uudenmaan käräjäoikeudesta ovat niin rankkoja – meitä suorastaan simputettiin sekä asian käsittelyssä että tuomion sisällössä - että vettä saa Vantaassa virrata melkoinen määrä, ennen kuin minun silmissäni yksikään kyseisen käräjäoikeuden tuomari näyttää puolueettomalta, olipa hän kuka tahansa.

Suuri ”ansio” riidan paisumiselle vuosien mittaiseksi oikeustaisteluksi kuuluu oikeuden puheenjohtajalle Kimmo Vanteelle ja asianajaja Juha Linniselle (liite).

Liite

Lähettäjä:

Kauko Parkkinen
<kauko.parkkinen@kauko-kustannus.fi>Lähetetty: maanantai 13. heinäkuuta 2020 21.06
Vastaanottaja: 'ita-uusimaa.summaariset.ko@oikeus.fi'
<ita-uusimaa.summaariset.ko@oikeus.fi>Aihe: Vastaus Asunto-osakeyhtiö Lummepolku 2:n kanteeseen/ S 20/17575

Itä-Uudenmaan käräjäoikeudelle

Vastaus Asunto-osakeyhtiö Lummepolku 2:n kanteeseen/ S 20/17575

Vastaaja: Kauko Parkkinen

Prosessiosoite: Lummepolku 2 D
01300 Vantaa
09-823 7795

Taloyhtiön velkoma saatava on seurausta siitä, että yhtiön hallituksen puheenjohtajan toiminta on täysin mielivaltaista ja laista piittaamatonta. Kun pihan asfaltointi oli viime kesänä suoritettu, pyysimme heti selvitystä siihen ylimääräisinä yhtiövastikkeina kerätyn rahan määrästä ja asfalttiurakan hinnasta. Emme saaneet pyyntöihimme mitään vastausta, jolloin esitimme asunto-osakeyhtiölain mukaisen vaatimuksen ylimääräisen yhtiökokouksen koollekutsumiseksi asian selvittämistä varten. Oli helppo laskea, että rahaa oli kerätty lähes kaksinkertainen määrä, eikä yli jääneen rahan käytöstä ollut mitään. Vaimoni ja minä emme voineet nähdä muuta selitystä kuin joko sen, että kysymys oli kiusanteosta tai sitten puheenjohtaja ja hänen omin valtuuksin toimiva miehensä olivat panneet rahat omaan taskuunsa.

Kun toistetut vaatimukset mm. ylimääräisen yhtiökokouksen koolle kutsumisesta eivät tuottaneet tulosta, ilmoitimme hallitukselle, että maksamme yhtiövastikkeet vasta sen jälkeen, kun olimme saaneet pyytämämme tiedot. Hallitus ei reagoinut näihin vaatimuksiin millään tavoin. Seurauksena oli vain se, että asianajaja Linninen hyökkäsi kimppuumme perintäkirjeellä ja uhkasi omin valtuuksin huoneiston haltuunotolla, ellemme maksa vastikkeita.

Hallituksessa on puheenjohtajan lisäksi kaksi apujäsentä, jotka ovat täysin pihalla asioista, toinen ei edes asu talossa. Puheenjohtaja oli hämärän hyvä sisko -ketjun avulla junaillut muutoksen yhtiöjärjestykseen, niin että vaimoni ja minut voitiin sulkea pois hallituksesta ja huoneistomme oli ainoa, joka jäi kahden talon paritaloyhtiössä ilman edustusta hallituksessa.

Tämän ja muun omavaltaisuuden vuoksi nostamamme yhtiökokouksen mitättömyyskanne sai silloisessa Vantaan käräjäoikeudessa varsin tylyn kohtelun, kuten myös vaimoni ja minä. Perustan sille, että olemme jäänet vaille oikeussuojaa, laski Vantaan käräjäoikeudessa puheenjohtaja Kimmo Vanne, joka kertoi hallituksemme puheenjohtajan soittaneen hänelle ennen asian käsittelyä oikeudessa.

Yhtiön edustajaksi ilmoittautui asianajaja Juha Linninen, jolla ei ollut dokumenttia, jolla hänelle olisi annettu toimeksianto edustaa yhtiötä, eikä hänen edustuksensa muutenkaan ollut lain mukainen, koska yhtiöjärjestyksessä ei ole siihen vaadittavaa määräystä. Kuitenkin Vanne totesi, että Linnisen ilmoitusta toimeksiannosta ei ole syytä epäillä, ”varsinkaan, kun asunto-osakeyhtiön hallituksen puheenjohtaja on valmisteluistunnossa vahvistanut toimeksiannon” (s. 61 kirjassa Painajainen paritalossa). Linnisen ja käräjäoikeuden välit näyttivät muutenkin olevan varsin lämpimät.

Näin Vanne oli julistanut ehdottoman luotettavaksi henkilön, jonka tapa suhtautua tosiasioihin ja muokata niitä oman mielensä mukaisesti oli luonut pohjan koko oikeudenkäynnille.

Tähän puolestaan komisario Juha Juurinen nojautui, kun hän leimasi meidät rettelöijiksi ja ”tappoi” Itä-Uudenmaan poliisin ohjeen mukaisesti tutkintapyyntömme. Hän oli hankkimastaan käräjäoikeuden pöytäkirjasta havainnut, että me olimme aiemminkin aiheettomasti vastustaneet taloyhtiön kaikin puolin moitteettomasti toimivaa hallitusta. Tämän hän sai selville hankkimastaan käräjäoikeuden pöytäkirjasta sekä hallituksen puheenjohtajan sähköpostista, jota hän oli siteerannut tämän erikoissanostoa myöten. Tätä emme ole nähneet, koska tutkija tuhosi sen, eikä puheenjohtaja sitä näytä.

Tähän Vanteen ”tutkintaan” asianajaja Linninen vetosi vielä 11.3.20 vastatessaan Asianajajaliiton valvontalautakunnalle tekemääni kanteluun. Mistään tutkinnasta ei voida puhua.

Vanteen tapa johtaa asian käsittelyä oli järkyttävä. Likimainkaan vastaavaa en ollut kokenut missään niistä lähes puolessa Suomen alioikeuksista, joista oli kokemusta. Hän tiuski ja räyhäsi meille toistuvasti ja pani tiuskaisten vaimoni kuulemisen poikki ilman ennakkovaroitusta. Tuli vahva näyttö vanhan käräjätuomarin Asko Nurmen tv-keskustelussa 10.1.16 siteeraamalle vanhalle viisaudelle: ”Tunteellinen käräjätuomari on yhtä hirvittävä tapaus kuin humalainen kirurgi.” Hirvittävää se todella oli.

Vähinäänkin yhtä yllättävä oli itse tuomio. Puheenjohtaja oli itse kehittänyt meille kaksi pääväitettä, joita kukaan ei ollut edes maininnut enempää suullisesti kuin kirjallisestikaan, ja kumosi ne päättäväisesti.

Sekä asian käsittelystä että tuomiosta paistoi läpi, että puheenjohtajalle oli jo etukäteen selvää, millaiseen tulokseen tuli päätyä, oli vain löydettävä sopivat argumentit. Niitä ei löytynyt, joten oli turvauduttava sopimattomiin. Näytti vahvasti siltä, että kysymys oli Jussi Nilssonin Lakimiesuutisissa 2/02 kertomasta poliittisesta ohjauksesta.

Jos asiassa olisi saatu asianmukainen tuomio, olisi ehkä lähes vuosikymmenen kestänyt prosessi pysähtynyt siihen, nyt se vain innosti hallituksemme puheenjohtajaa jatkamaan hyvin alkaneella tiellä. Hän tuli entistäkin vakuuttuneemmaksi siitä, mitä asianajaja Markku Salo sanoo kirjassaan hänen kaltaisistaan: ”…eivät koe normeja samalla tavalla kuin muut ihmiset, mutta heidän mielestään normit kyllä sitovat muita”, ”ja ovat itse mieluusti laatimassa muille elämänohjeita ja sääntöjä noudatettaviksi.”

EU-oikeuden mukaan ei riitä, että tuomari on puolueeton, vaan hänen tulee myös näyttää puolueettomalta. Kokemukseni nykyisestä Itä-Uudenmaan käräjäoikeudesta ovat niin rankkoja – meitä suorastaan simputettiin - että vettä saa Vantaassa virrata melkoinen määrä, ennen kuin minun silmissäni yksikään kyseisen käräjäoikeuden tuomari näyttää puolueettomalta, olipa hän kuka tahansa, vaikka Vanne palkittiinkin hovioikeudenneuvoksen vakanssilla Turun hovioikeudessa.

Tästä kertova kirjani Painajainen paritalossa – surullinen tositarina virka- ja mielivallan epäpyhästä liitosta (pdf) on käräjäoikeudella käytössään (pdf). Se sisältää lisänäyttöä asiasta (mm. s. 152).

Kun taloyhtiö on pieni ja sitä hallitsee puheenjohtajan ja hänen nöyrien apupoikiensa juntta, ei ole myöskään mahdollista saada aikaan ylimääräistä yhtiökokousta, että voitaisiin pyytää lain tarkoittamaa erityistä tarkastusta.

Jos kantaja olisi todella halunnut ratkaista asian, se olisi hoitunut helposti aikaa sitten pelkästään sillä, että hallitus, puheenjohtaja, olisi antanut pyytämämme tiedot. Vaatimuksestamme huolimatta emme saaneet tietoja myöskään yhtiökokouksessa 23.6.20. On vähän makuasia, onko ikävämpi vaihtoehto se, että kyseessä on kiusanteko, vai se, että rahat on pantu omaan taskuun.

Asialliseen ratkaisuun pyrkimisen sijaan Linninen jopa uhkaili ilman valtuuksia huoneiston haltuun ottamisella. Kanteessa puolestaan on ilmiselvästi kyseessä kosto, sillä tämä hakemus on allekirjoitettu kuusi päivää sen jälkeen, kun olin tehnyt asianajajien valvontalautakunnalle kantelun Linnisen toiminnasta taloyhtiön mielivaltaisen toiminnan tukijana.

Kirjan kirjoittaminen asiasta oli luonnollisesti tietynlainen epätoivon ilmaus ja perustui siihen kuvitelmaan, että mediamme suhtautuu asiaan journalistin ohjeiden mukaisesti, kuten se itse mainostaa koko sivun ilmoituksissa ja kuten Helsingin Sanomien kanssa solmimamme sopimus edellyttää. Mutta HS:n mustaa listaa ei edes sopimus murra, eikä paikallinen Vantaan Sanomat uskalla hiiskahtaakaan kirjasta tai asiasta. Samaan aikaan lehden päätoimittaja itki monen muun kollegansa kanssa edellä mainituissa koko sivun ilmoituksissa sananvapautta uhkaavia vaaroja! Ainoa, joka uskalsi, on piskuinen Tikkurila-lehti. Iltalehden toimittaja jopa säikähti niin pahasti etukäteen saamastaan kirjasta ja kutsusta yhtiökokoukseen, että kielsi lähettämästä sähköpostia!

Tuskin on mahdollista saada parempaa näyttöä siitä, mitä käräjätuomari Jussi Nilsson kirjoitti Lakimiesliiton Lakimiesuutisissa 2/02: vallan väärinkäyttöä vastaan oikeussuojaa hakevan kansalaisen asema on verrattavissa vastaavaan oikeussuojaan Itä-Euroopan entisissä sosialistisissa maissa.

Ja samaan aikaan Antti Rinne patsasteli EU:n puheenjohtajamaan pääministerinä, miten loistava oikeusvaltio Suomi on! Häntä säesti eurooppaministeri Tytti Tuppurainen. Ja presidentti Sauli Niinistö kertoi, että hän ”korvaansa lotkauta” Unkarin pääministerin Viktor Orbánin syytöksille, että Suomessa tapahtuu päivittäin selvitystä kaipaavia ihmisoikeusrikkomuksia.

Tämä alkaa täyttää ihmisvainon tunnusmerkit, ja yritys häätää meidät pois talosta rikkoo selvästi perustuslaillista oikeuttamme valita vapaasti asuinpaikkamme. Muitakin oikeudenloukkauksia voitaisiin mainita. Hallituksen puheenjohtaja on havainnut, että hän saa huseerata aivan vapaasti, eikä kukaan korvaansa lotkauta.

Kuten kirjassani kerron, Vantaan ja Tampereen poliittisessa ilmastossa on paljon samankaltaisuutta. Kerron myös, että lähes puolesta Suomen käräjäoikeuksia saamani kokemuksen perusteella olen luottanut vähiten Vantaan ja Tampereen käräjäoikeuksiin. Viimeisin kokemus nostaa Vantaan selväksi listaykköseksi.

Oikeusministeri Anna-Maija Henriksson sanoi eduskuntavaalikeskustelussa tv:ssä, että kansalaisten on voitava luottaa siihen, että he voivat liikkua turvallisesti kadulla. Omassa pihassa sen sijaan ei ilmeisesti tarvitse voida liikkua turvallisesti, siellä ”hallituksen joukot” ja apujoukot voivat vapaasti käydä kimppuun, kuten myös hallituksen puheenjohtaja kadulla talon edustalla.

Edellä kerrotuista syistä en voi luottaa siihen, että saisimme oikeutta Itä-Uudenmaan käräjäoikeudessa tai ylemmissä oikeusasteissa. Tästä syystä emme jatka prosessia vastakanteella, mihin olisi täysi aihe, emmekä myöskään tee prosessiväitettä siitä, että Itä-Uudenmaan käräjäoikeuden tulisi vetäytyä asiasta ja jäävätä itsensä, koska se ei täytä EU:n puolueettomuusnormia. Olisi silkkaa epärealismia uskoa, että sen kantti riittäisi siihen. Maksamme rästissä olevat yhtiövastikkeet vaaditun suuruisina. Edellytän, että kantaja vetää kanteensa pois välittömästi.

Rikosilmoitus johtaisi vain Itä-Uudenmaan poliisin ohjeiden mukaisesti ”tappotuomioon”.

Joudumme tyytymään lainsuojattoman asemaan. Hallituksen puheenjohtaja ”Varpu A” sen sijaan voi luottaa viranomaissuojeluun ja toimia täysin pidäkkeettömästi. Tuore näyttö siitä saatiin yhtiökokouksessa 23.6.20. Olimme pyytäneet selvitystä piharemontin kustannuksista niin hyvissä ajoin, että se olisi lain mukaan tullut kirjata kokouksen esityslistalle. Sitä ei ollut siinä, emmekä muutenkaan saaneet pyytämäämme selvitystä asiasta, ainoastaan kaikenlaista hämäävää numerotietoa asian vierestä.

Kaikki sujui juuri etukäteen juntatulla tavalla, kunnes kokouksen jälkeen riemu onnistumisesta ja toimijoitten ajatusmaailma purkautui esiin spontaanisti.

Hallituksen puheenjohtajan aviomies sooloili kuitenkin yllättävästi, kun esitimme toiminnantarkastajan valintaa vastustavan eriävän mielipiteen sen vuoksi, että sellaista ei tarvita. Hän sanoi, että sellaista tarvitaan juuri minun vuokseni, siis puolustamaan hallitusta väärinkäytössyytöksiä vastaan. Näin hän vahvisti eriävässä mielipiteessämme esitetyn.

Asia kaikkinensa kuuluisi Euroopan ihmisoikeustuomioistuimelle, mutta siihen ei enää riitä ”virtaa” ainakaan tässä vaiheessa. Erityisesti vaimoni on lopen kyllästynyt tähän laista piittaamattomaan ja reilut kymmenen vuotta kestäneeseen ilveily- ja kärsimysnäytelmään. Oikeuskanslerin tutkittavana on vain Itä-Uudenmaan poliisin tutkinta-aineiston tuhoaminen, enempää on turha pyytääkään. Linnisen toiminta on Asianajajaliiton valvontalautakunnan tutkittavana, mihin ei ole syytä liittää suuria toiveita, eikä siitä Linninenkään suuria piittaa, vaan riehuu vapaasti tutkinnan aikanakin.

Edellä esitetty ei tarkoita sitä, että taloyhtiömme hallitus saisi vanhaan tapaansa toimia laista ja hyvistä tavoista piittaamatta.

Vantaa 13.7.20
Kauko Parkkinen
OTK, VTM, tietokirjailija

Kirjan esite