default_mobilelogo

Suomen Yrittäjien lehti Yrittäjäsanomat 4/16 kertoo paljon yrittäjäjärjestöstä ja sen tilanteesta. Se on uhrannut etusivun lisäksi neljä muuta sivua väistyvälle toimitusjohtajalleen Jussi Järventaukselle. Lehti sanoo, että ”Jussi Järventaukseen henkilöityy 20-vuotias Suomen yrittäjät”.

Tämä pitää valitettavasti paikkansa. Hän sammutti sen viimeisenkin innostuksen kipinän, joka järjestön edeltäjän Suomen Yrittäjien SYKL:n jäljiltä vielä oli kytemässä yrittäjäkentässä. Hän normalisoi järjestön, niin että se ei enää häirinnyt poliitikkoja, jotka kyllä kuulivat sitä sujuvasti, kuten kehukirjoituksissakin kerrotaan, mutta josta ei tarvinnut enempää välittää, kuten nähtiin viimeksi paikallisen sopimisen kohtalosta.

Luettelo Järventauksen sankariteoista aikajanalla kuvaa myös hyvin todellisuutta. Kokonaisnäkemys ja tavoite puuttuu, irrallisia nimikkeitä on varsin niukasti ja nekin kovin yleisluontoisia: ”kuntavaikuttaminen voimistuu”, ”yrittäjyys kaikille kouluasteille”, ”yrittäjän oikeusturvan parantaminen verotusmenettelyllä”.

Viimeksi mainittu on vähintäänkin kyseenalainen, sanoo nimimerkki Kokemusta on. Mutta enemmän kertoo se, että oikeusturvaa mm. irtisanomisoikeudenkäynneissä ei ole mainittu, koska se ei ole ainakaan parantunut, vaan edelleen ”yrittäjä on jo lakituvan oven avatessaan hävinnyt jutun, ellei hän pysty onnellisten olosuhteiden ansiosta vääntämään todistustaakkaa harteiltaan”.

Varsin vaatimaton on myös yrittäjän sosiaaliturvan parantuminen, sillä vertailu 1980-luvun puolivälissä SYKL:lle tekemääni selvitykseen osoittaa, että kaikissa olennaisissa kohdissaan se on edelleen samalla tasolla. Tätä tuskin voi pitää ansiona vaan surkeana epäonnistumisena.

Esitetäänpä luettelossa täysin perätön väitekin vuoden 2000 kohdalla: ”Ay-liikkeen vaatimus yleissitovuuden laajentamisesta torjutaan.”

Näin ei suinkaan tapahtunut, vaan yleissitovuuden uuden määrittelytavan vaikutuksesta se laajeni uusille toimille ja työsuhteen ehtoja määrittelevien työnormien lisäksi myös ns. työolonormeihin.

Hoitamatta jääneiden asioiden luettelosta tulisikin vähintään yhtä näyttävä. Järventauksen ansioksi on katsottava, että hän itsekin tunnustaa suurimman ja ratkaisevan laiminlyönnin ja jämähdyksen: ”Vain työelämän osalta on jääty paikalleen polkemaan”.

”Vain” –sanalla vähättely ei ole asianmukaista, sillä tässä yrittäjäjärjestölle avautui valtava missio, jonka Järventaus kepu- ja kokoomuspolitrukkien apupoikana torjui. Hänen johtamansa ”keskuskomitea” torppasi myös päättäväisesti uhat, jotka olisivat vieneet tähän suuntaan, mm. viime puheenjohtajavaalissa.

Järjestön linjattomuus onkin näkynyt erityisen hyvin työelämä- ja työmarkkinasektorilla. Varoituksista huolimatta aloitettu ja onnettomasti päättynyt seikkailu ”kohti tupopöytää” vei järjestön uskottavuuden varsin tarkoin ja aikaansai edellä mainitun jämähdyksen.

Reservissä ollut SYKL:n työmarkkinapoliittinen ohjelma olisi ollut täysin toteuttamiskelpoinen, jos järjestössä olisi ollut osaamista. Sen mukaan työmarkkinajärjestöille olisi ennen neuvottelukierrosta esitetty yrittäjien tavoitteet ja jälkikäteen olisi tehty arvio niiden toteutumisesta. Nyt puuttui kaikki järjestelmällisyys.

Lehdessä ei kerrota, mitä ovat ne erikoistehtävät, joihin Järventauksen on kerrottu jäävän yli kesän.

Koskaan et muuttua saa

Enemmän kuin väistyvän toimitusjohtajan hehkuttamiseen olisi odottanut lehden keskittyvän vappuna aloittavan uuden toimitusjohtajan Mikael Pentikäisen ja hänen sanomansa esittelyyn. Sellaista ei kuitenkaan nähty, joten se tarkoittanee, että mitään sanomaa ei ole. Myös uuden toimitusjohtajan valinnalla haluttiin varmistaa, että mitään muutosta ei pääse tapahtumaan.

Tämä saikin vahvistuksensa pari päivää myöhemmin ilmestyneessä Talouselämässä, jossa Pekka Lähteenmäen haastattelussa ei ollut yhtään omaa ajatusta. ”Työmarkkinakartellin” purkautumisen ennakoiminen ei ole erityisen uusi tai omaperäinen ajatus, - itse totesin sen jo 1981 ilmestyneessä kirjassani Näin tehdään tuhopolitiikkaa - ja hallitusohjelman typerimpiin asioihin kuuluvan koeajan pidennyksen kuuteen kuukauteen kehuminen osoittaa, että hänkin elää siinä menneessä maailmassa, jossa työsopimus perustuu epäluottamukseen ja vastakkainasetteluun.

Kyseinen kohta on tiettäväsi tullut hallitusohjelmaan yrittäjäjärjestön esityksestä ja puhuu omaa kieltään. On häpeällistä, että työelämää ”uudistetaan” tällaisilla lillukanvarsilla, jotka perustuvat epäluottamukseen, sen sijaan, että heti alusta lähtien aloitettaisiin sekä yrityksen että työntekijän kehitysprojekti ohjelmalla, joka mahdollistaisi myös kuuden kuukauden koeajan. Nyt tämä koulutus jopa poistetaan laista, eli lakimuutos kulkee täysin takaperoiseen suuntaan.

Ehkä Pentikäinen toteaa samoin kuin aikoinaan astuessaan Helsingin Sanomien päätoimittajaksi demari Janne Virkkusen jälkeen: ”Mies vaihtuu, linja pysyy”. Kepun ja kokoomuksen kylkeen parkkeerannut ”linja” (www.kaukoparkkinen.com 07.04.2016: Lestadiolaiskepulaisen koplan hämärämiehestä Suomen Yrittäjien toimitusjohtaja!).

Pentikäinen sooloilee Kauppalehden haastattelussa 03.05.2016 heitellen ehdotuksia omavaltaiseen tapaansa, mikä kertoo, että ainakin syyt, jotka johtivat luottamuspulaan Sanoma Oy:ssä, ovat tallella.

J.K.

Hallituksen puheenjohtaja Jyrki Mäkynen: Kuinka pitkä koeaika Pentikäisellä on työsopimuksessaan?