default_mobilelogo

Miksi USA:n uuden presidentin Donald Trumpin puheet ja tempaukset vaikuttavat meistä suomalaisista niin tutuilta? Nehän ovat ilmiselvästi kuin suoraan Juha Sipilän prosessikaaviosta.Tai toisin perin: Sipilä on köyhän miehen Trump, tosi köyhän, riisuttu ja vesitetty suomalainen malli.

Mittasuhteita kuvaa, että jos Trump on kuuden miljardin mies, niin Sipilä on kuuden minuutin mies. Suurin piirtein tässä suhteessa ovat olleet myös puheet, teoista ei ole vielä näyttöjä oikein kummaltakaan.

Kumpikin tulee suoraan yritysmaailmasta ja uskoo vakaasti, että valtio on yritys, jota johdetaan kuin yritystä. Molemmat ovat publikaaneja, re-publikaaneja. Politiikan realiteettien ja yhteiskunnan toimintatavan tuntemuksessa he tuntuvat liikkuvan samalla tasolla.

Kumpikin puhui ennen vaaleja hervottoman löysiä. He kertoivat olevansa remonttimiehiä. Trump lupasi tehdä Amerikan suureksi jälleen, Sipilälle riitti, että Suomi pannaan kuntoon. Trump lupasi luoda työpaikkoja enemmän kuin kukaan muu Luojan luoma, Sipilälle riitti hänen edeltäjänsä Mari Kiviniemen lukeman puolitus 110 000.

Konkreettisia keinoja ei kumpikaan esittänyt, kunnes Sipilä vetäisi hatustaan, tai oikeammin Hesarin pois potkitun päätoimittajan Mikael Pentikäisen hatusta, yhteiskuntasopimuksen, joka oli jäänyt Pentikäisen hattuun ”kokovartalopääministeri” Mari Kiviniemen perintönä ajalta, jolloin hän Hesarin päätoimittajana markkinoi sitä hiki hatussa.

Nyt hän testamenttasi sen näyttävästi Sipilälle Maaseudun Tulevaisuuden päätoimittajana (www.openfinland.net 27.3.15: Juha Sipilä lähti taisteluun tuulimyllyjä vastaan).

Yhteinen tekijä onkin siinäkin, että apureina molemmilla on arvaamattomia amatöörejä, ja kaikkien ajatukset ovat jostakin realismin tuolta puolen. Asiat oikeasti tuntevia molemmat näyttävät vieroksuvan.

Presidentti Sauli Niinistön kuvaus Sipilän startista sopii kumpaankin: ”On menoa ja meininkiä”. Toistaiseksi näyttävimmät aikaansaannokset molemmilta ovat kansalaisten saaminen kaduille rähisemään ja Sipilällä lisäksi Hietalahden telakan ulosmarssi.

Kun heidän puheitaan kuuntelee, huomaa oitis, että he puhuvat lämpimikseen, ”kuin ei olisi alaleukaa”, kuten Savossa sanotaan. He käärivät hihansa, ja Sipilä lupasi muutamassa päivässä ennen pääministerinimitystä kääräistä kokoon kaikkien kynnelle kykenevien kesken yhteiskuntasopimuksen. Trump malttaa sentään odottaa virkaanastumispäivää, ja heittäää vasta silloin sata edeltäjänsä aikaansaannosta roskikseen.

Trump uhkasi kuivata suon, panna kuriin Washingtonin valtaeliitin. Monet arvelivat Sipilän halunneen kuivata ay-liikkeen ja kolmikannan muodostaman rämeikön, mutta vajosikin itse kaulaansa myöten suohon.

Molemmat ovat rakennusmiehiä, erityisesti muurin rakentajia maahan tunkevia muukalaisia vastaan. Kumpikaan ei usko Urho Kekkosen sanoihin Etykissä: Turvallisuus ei ole aidan panemista vaan oven avaamista. Mutta ihmeisiin he uskovat, ennen muuta kaivosten ylösnousemusihmeeseen.

Molemmilla on yhteinen vastustaja: kaikkien maiden pysähtyneistö, joka puhuu vakaudesta ja tarkoittaa paikalleen jämähtämistä. Nämä eivät tunne Margaret Thatcherin sanoja, joita suurlähettiläs Ilkka Pastinen siteeraa muistelmissaan: ”Vakauden lipun alla ei politiikassa voiteta mitään".

He ovat niitä, joita Michael Gorbatshov kuvasi perestroikan alkuvaiheessa: ”Vallan sai omituinen ajatus, miten uudistaa asioita muuttamatta mitään".

Mutta taustatuessa he eroava radikaalisti toisistaan: Trumppia on media mäiskinyt kuin vierasta sikaa, mutta Sipilä sai erityisesti aluksi mm. yhteiskuntasopimuksineen paistatella estoitta julkisuuden suosiollisessa ja kritiikittömässä paisteessa. Oliko syy siinä, että Hesarin toimituksen oma poika Pentikäinen oli takuumiehenä?