default_mobilelogo

"EU:ssa on 37 000 direktiiviä tai asetusta. Niistä vain 70 säätelee työelämää.
Sinne tarvitaan lisää
”. ”Yt-lain sanktioita on tiukennettava tuntuvasti".

Antti Rinne SDP:n puheenjohtajakisassa

EVA:n raportti: Jäykkyys on työmarkkinoiden syöpä - säännöissä ja korvien välissä

EVA tulosti jälleen myllystään uuden raporin. Työn uudet ehdot. Alaotsikkona on Miten avaamme työmarkkinoiden umpisolmut? Sen kunniaksi järjestettiin 10.04.2018 paneelikeskustelu, jossa oli osanottajina puolueiden ja työmarkkinajärjestöjen edustajia.

Jäykkyys oli hokemana monen keskustelijan suussa, mutta se oli myös korvien välissä, ja se kuvasi hyvin tilaisuutta. Ensimmäinen tunti käytettiin keskitetyn sopimuspolitiikan ja ”aktiivimallin” jauhamiseen ja loppu puoli tuntia tulevien tavoitteiden arvailuun, jossa ei uusia ajatuksia ollut.

Panelisteista ainoa, jolla oli kokemusta siitä, miten vuosikymmeniä vanhat säännöt toimivat käytännössä, oli Antti Rinne. Niinpä hän hallitsikin keskustelua. Hän tiesi, mistä puhui, kun oli vuosikymmeniä harjoittanut toimintaa, jonka Metallityöväen Liiton entinen tutkija Kimmo Kevätsalo väitöskirjassaan nimesi epäluottamuksen uusintamiseksi.

Yllättävää kyllä Elina Lepomäki esitti jäykkyyden huippunoteerauksen yleissitovuuden poistovaatimuksen perustelullaan: ”Kirjoitetaan ne työehdot lakiin". Laki on luonnollisesti kaikkein jäykin tapa.

Muiden työllistämistä estävien sääntöjen muuttamista ei esitetty, koska keskustelijat eivät Rinnettä lukuun ottamatta tunne niitä. Paneelissa istunut SAK:n Jarkko Elorantakin tuntee vain julkista sektoria. Rinne taas vaatii niiden lisäämistä, vaikka ei toistanutkaan puheenjohtajakisansa aikaisia vaatimuksia. Ei myöskään irtisanoutunut niistä.

Korvienvälijäykkyyden ykkösnoteeraus löytyy raportista, jossa Suomen Yrittäjien työmarkkinajohtaja Janne Makkula jo lähtökohtaisesti rajaa paikallisen sopimisen määritelmällään valtaosan sopimisen ja ennen kaikkea työntekijän kuulemisen kentän ulkopuolelle: ”Paikallisella sopimisella tarkoitetaan mahdollisuutta poiketa työehtosopimuksen määräyksestä yritystason sopimuksella".

Näin järjestö varmistaa sen, että se törmää kivimuuriin, sillä määritelmä pitää sisällään alle sopimusnormien menemisen. Asia on sanottu p…e edellä, mistä Metallityöväen Liiton neuvottelijat aikanaan työnantajapuolen neuvottelijoita toistuvasti varoittivat.

Metalliteollisuudessa paikallisen sopimisen kulttuuri pantiin alulle 1970-luvulla

Paikallisen sopimisen kehittäminen metalliteollisuuden työehtosopimuksessa ei suinkaan tarkoittanut normien alitusta, vaan lukuisia sinänsä pieniä asioita jätettiin osapuolten sovittaviksi työpaikoilla. Näitä on myöhemmin lisätty ja näin kehitetty sopimuskulttuuria ja luottamusta. Siinä työnantajaliiton merkittävä hanke oli vuonna 1973 luotu henkilöstökonsultointiohjelma, joka kuitenkin jäi yt-lain jyräämäksi.

SAK:n Matti Huutola kertoi radiossa pari vuotta sitten, miten luottamusmies ei suinkaan ole paikallisessa sopimisessa kaikki kaikessa, vaan useimmat asiat sovitaan lattiatasolla työn ääressä. Lähes rajaton on asia-alue, josta lait ja työehtosopimukset eivät sano mitään ja jossa voidaan sopia vapaasti.

Tässä yrittäjäjärjestöllä olisi ollut valtava työsarka, mutta sen ajattelu on jäykistynyt kiertämään vanhaa rataansa puolueiden kyljessä. Näin siitä on tullut paikallisen sopimisen jarru.

SY:n edeltäjä SYKL tilasi 21 vuotta sitten Työsuhde-expertit Oy:ltä mallin joustavaksi työehtosopimukseksi, jonka järjestö pimitti, mutta se julkistettiin MTV:n uutisissa prinsessa Dianan kuolemaa edeltävänä iltana. SY on haudannut sen arkistonsa hämärään.

Sama norsunluutorni-näkökulma leimaa myös koko raporttia, mm. muitakin kirjoituksia paikallisesta sopimisesta. Kirjoittajista Seppo Koskinen on ainoa, joka tuntee työsuhdesäännöstön, mutta hänelläkään ei ole kokemusta lattiatasolta. Näin tämä raporttitehtailu jää vaille vaikutusta. Paperi on arvokasta, kuten EVAn raporteissa yleensä.

Merkittävää on tietenkin se, että EVA:n uskottuna asiantuntijana on nykyisin professori, jonka hengenheimolaisia torjumaan EVA aikanaan perustettiin. Nyt vastakkainasettelun aika on ohi, mutta EVA saa edelleen raporteillaan tekohengitystä.

Puolueiden tulevia ajatuksia kysyttäessä Mauri Pekkarinen piti ykkösasiana sitä, ”miten työväen tiedon taso pidetään ajan tasalla”.

Entä yrittäjien tiedon taso? Se on vähintään yhtä pahasti jäykistynyt, ja Makkulan kirjoitus osoittaa selvästi, ettei yrittäjäjärjestöstä ole sen päivittäjäksi.

Entä poliitikkojen tiedon taso? Mm. pääministeri Juha Sipilä kertoi itse, ettei hän tiennyt edes sellaista alkeistietoa, ettei kaikilla aloilla ole yleissitovaa työehtosopimusta.

”Aktiivimalli” toimii hyvin jäykistyneiden asenteiden testaajana. Se perustuu niin alkeelliseen yhteiskunnalliseen ajatteluun ja ihmiskäsitykseen, että on vaikea ymmärtää edes insinöörin uskovan sellaiseen. Ihmistä ”aktivoidaan”! Terttu Grönfors osoitti johtamista tutkineessa väitöskirjassaan, että tapa suhtautua ihmiseen on peräisin 1600-luvulta.

Mallin puolesta puhui suorastaan kiihkomielisesti EK:n hallituksen puheenjohtaja Veli-Matti Mattila, joka esitti runsas vuosi sitten tiukat madonluvut siitä, miten vielä tarvitaan lisää kikytystä [www.kaukoparkkinen.com 14.03.2017: Uusöykkärit tekevät hallaa yrityksille]. Näin ei ainakaan lisätä luottamusta.

Tilaisuuden juontaja Matti Apunen lopetti toivomukseen, että keskustelu olisi vienyt asiaa ainakin askelen verran eteenpäin. Se oli hurskas toivomus. Kysyin muutamilta lähelläni istuneilta, havaitsivatko he edistymistä. Eivät olleet havainneet. Umpisolmu oli yhtä tiukassa kuin ennenkin. Ellei tiukemmassa.

Tilaisuus asettui sujuvasti sen ”pitsinnypläyskerhon” tuotosten jatkeeksi, johon työtön lehtikuvaaja Henry Rantanen taannoin viittasi Ylen A-teemassa. [www.kaukoparkkinen.com 16.02.2018]. Hän pelkisti asian tähänkin tilaisuuteen sopivin sanoin: ”Kaukana ollaan arkitodellisuudesta". Kerho piti kevätkokouksensa kehysriihessä.