default_mobilelogo

Yle-tv:n uutisten jälkeen 21.02.2020 seuraavan päivän Ykkösaamun haastattelija Seija Vaaherkumpu kertoi, että haastateltavana olisi presidentti Sauli Niinistö, jolta kysyttäisiin, mitä viime aikojen tapahtumat ovat vaikuttaneet Suomen ulko- ja turvallisuuspolitiikkaan.

Miksi piti erikseen mainita ulko- ja turvallisuuspolitiikka? Nehän juuri kuuluvat hänen tehtäviinsä ilman eri mainintaa.

Ilmiselvästi haluttiin kertoa, että haastattelu oli sovittu rajattavaksi hänen toimivaltaansa kuuluviin asioihin, joten kikystä ei puhuttaisi.

Näinhän se olisi rajautunut luonnostaan, ellei Niinistö itse olisi lähtenyt sooloilemaan toimivaltansa rajojen ulkopuolelle. Mutta kun hän oli ylittänyt toimivaltansa rajat, olisi se tietenkin vaatinut aivan erityisen selvityksen. Semminkin kun kiky-sotkut ovat merkitykseltään Suomen kannalta aivan eri luokan asioita kuin muutaman ”al-holistin” rahtaaminen Suomeen, johon käytettiin suuri osa ohjelma-ajasta.

Lisäksi hän oli kiky-kummina keskeinen toimija, kun taas lapsiasioista hän kertoi olevansa suurin piirtein lehtitietojen varassa. Ennakkosopimuksen mukaisesti kikystä ei puhuttu sanaakaan. Saamansa muistutuksen asiasta Vaaherkumpu sivuutti päättäväisesti. Olisi ollut mielenkiintoista kuulla, mitä mieltä Niinistö on tuolloisesta ohjeestaan ”sopikaa mitä tahansa, kunhan sovitte”.

Jälleen saatiin oivallinen näyte paljon mainostetun suomalaisen oikeusvaltion tilasta ja siitä, miten media suojelee vallankäyttäjiä. Tämä vain lisää sitä surkeutta, joka kiky-prosessiin liittyy. Ja kun sen pahin sotkuvaihe ehkä yksityisellä sektorilla alkaa olla loppuvaiheessaan, on se julkisella sektorilla vasta edessä.

On kuitenkin niin, kuten Nobel-kirjailija sanoi aikoinaan Mukkulassa: ”Vaietuinkin asia nousee esiin, mutta silloin kuin se itse tahtoo".

On ilman muuta selvää, että joku uhkarohkea tutkija vielä tulee läpivalaisemaan prosessin, vaikka se onkin omalajisensa tupo, ja tupo on aina nauttinut tutkimuksen erityissuojaa. Mitä kauemmin se viipyy, sitä nolompaa se on kaikille sen puuhamiehille.

Ei ehkä kannata luottaa siihen, että [Mauno] Koiviston viisaus toimii muidenkin kuin hänen itsensä suhteen: ”Historian tuomiota ei tarvitse pelätä, kun kirjoittaa sen itse".
 
www.kauko-kustannus.fi
www.kaukoparkkinen.com